Kuinka päästä yli syyllisyydestä kun kokee olevansa huono kummi?

Se on yleistä. Kummius on vanhanaikainen tapa.

Ei ole olemassa huonoa kummiutta. Kaikesta sitä pitääkin kantaa syyllisyyttä.

Ostat aina lahjan mukisematta koska sehän on kummiuden ydin. Ehkä 1v lahjaksi se iänikuinen hopealusikka. Siinäpä kummin työ kuvattuna. 10v synttäreistä eteenpäin voit alkaa vetäytymään, ja kun kummilapsen rippijuhlat on ohi ja olet ostanut sen hopeisen kakkulapion, ei sinua enää tarvita.

Kummius perustuu lähinnä lahjomiseen. Oletetaan että kummin tulee muistaa lahjoilla juhlapyhinä. Kuinka tekopyhää.

Joka synttäri kirpasee 18 vuotta ja sitten se on ohi. Muistuttaa vanhemmuutta (miesten). Se menee ohi!

Te jotka syyllistätte lapsenne kummeja huonosta kummiudesta, voitte myös itse joskus ottaa kummiin yhteyttä ja pyytää vaikka käymään!

??????????????????????????????????????????

Sama.

Millainen on huono kummi?

Mikäs sille voi jos ei ole rahaa.

Syyllisyys on aina perusteltua. Et ole ottanut vastuuta kummilapsesi kristillisestä kasvatuksesta, joten sinun on syytäkin olla syyllinen.

Minun kummini eivät ole enää vuosikausiin muistaneet, että ovat kummejani. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Mikäs sille voi jos ei ole rahaa.

Ei kyse ole aina rahasta. Ei kummi ole tai ei sen ainakaan pitäsi olla sama kuin lahja tai raha -automaatti. En ainakaan itse ole ollut valmis sellaiseen. - Lienenkö saanut osakseni vain fiksuja kummilapsia tai kummilasten vanhempia kun ei minn ole odotettukaan toimivan lahja tai raha-automaattina. Mutta sen sijaan yritän ennättää olla yhteydessä kummilapsiini ihan vain kysyäkseni mitä heille kuuluu. Ja mahdollisuuksien mukaan viettämään aikaani heidän kanssan. - Joita jälkimmäine on vähän haastavaa kun osaan kummilapsistani asuu ja elää niin kaukana. Ja koska elämme kukin ruuhkavuosiamme.

Kummisetä

Minä olen oikeasti paskin kummi ikinä, toivottavasti tämä lohduttaa muita syyllisyyden kanssa kamppailevia. Kummilasteni syntyessä olin nuori, ja otin kummipestin vastaan uskoen siihen, että kyllä nyt sen odotetun minimin pystyn ainakin tekemään, ja voin olla yksi turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Todellisuudessa en ole päässyt osallistumaan ristiäisten jälkeen yhteenkään tapahtumaan, esimerkiksi rippi- tai ylioppilasjuhliin, enkä synttäreille. En ole lähettänyt lahjoja tai korttia, joskus olen muistanut laittaa tekstarin. En tunne kummilapsiani, enkä muista edes, minkä ikäisiä he tarkalleen ovat. Minut on kyllä kutsuttu kaikkiin tapahtumiin, mutta en vaan ole niihin päässyt milloin mistäkin syystä. Pahinta on se, että kummilasteni sisaruksilla on ihania ja hyviä kummeja, joiden kanssa tehdään kaikkea kivaa, ja joille voi soittaa koska vaan, ja kysyä elämästä ja kertoa huolista ja iloista, ja jotka aina tulevat paikalle ja antavat lahjojakin. 

Mä voitan täm kisan. Ristiäisten jälkeen ostettiin rippiristi, pyydettiin suoraan ilmoittamaan millaisen haluaa. Ylioppilaslahjaksi annettiin vähän reilumpi summa. Tässä kaikki. Ei kyllä kutsuttukaan mihinkään koskaan. Kaiken lisäksi perheen toinen lapsi on minulle läheisempi ja mieluisampi. Minut ja mieheni pyydettiin kummiksi kun olin nähnyt lapsen vanhemmat kerran. Tuo toinen lapsi oli muutaman vuoden ikäinen silloin enkä ollut mitenkään lapsirakas mutta jostain syystä hänestä tykkäsin. Siitä kummilapsesta en oppinut pitämään.

Kaikesta syyllisyydestä saa helpotusta lähettämällä mulle rahaa. Mitä enemmän haluatte helpottua niin sitä suuremman summan laitatte. Ei tarvitse kiittää minä olen tämmöinen avulias mies. Helpotan taakkaa jos vain voin.

Ei mulla ainakaan oo mitään odotuksia kummieni suhteen 🤷

Vierailija kirjoitti:

Te jotka syyllistätte lapsenne kummeja huonosta kummiudesta, voitte myös itse joskus ottaa kummiin yhteyttä ja pyytää vaikka käymään!

Totta, parille äidille tahtoisin sanoa ihan suoraan että olisivat puhuneet vähemmän paskaa selkäni takana niin ehkä olisin ollut kiinnostuneempi lapsistaan. Onneksi on jo mennyttä eikä velvoitetta enää ole.

Ei kannata.

Kummiuden oikea tarkoitus olisi opettaa lasta uskosta ja rukoilla lapsen kanssa. Kummius ei pitäisi olla se että annetaan lahjoja syntymäpäivänä ja Jouluna. Valitettavastihan näin käytännössä on, kun suurin osa nyky evl kirkkoon kuuluvista eivät ole uskossa. Vauvakaste on myöskin täysin turha, jos ei lasta kasvateta ja opeteta uskoon. Kaste ilman uskoa ei pelasta ketään.