12-vuotiaalla treenit 6 kertaa viikossa. Mitä mieltä?
Harrastaa cheerleadingia, aiemmilla kausilla on ollut harjoituksia 1-2-3 kertaa viikossa ja sekin on ollut vähän siinä ja siinä että onko järkeä. Tosiaan kilpatasolla on mutta silti 6 kertaa on aika paljon kun treenien kestokin on yli puolitoista tuntia. Se vie läksyistä, ystävien näkemisestä ja muista harrastuksista aika paljon pois.
Rakastaa lajiaan enkä haluaisi harrastusta kieltää en missään nimessä, liikunta on tärkeää. Mutta hirvittää vaan tuo harjoitusmäärä. :/
Tosin itse harrastin jv:tä lapsena ja treenit oli 5 kertaa viikossa, mutta kyllähän siinä koulu jäi kakkoseksi kun kisoja leirejä ja treenejä oli niin hemmetisti.
Tytöllä muuten myös adhd jonka takia hankala tasapainottaa arkea ja muutenkaan ei mikään edes keskiverto oppilas, meinaan että numerot suurimmaksi osaksi 5-6-7 väliltä. Liikunnassa pärjää ja siitä onkin 10 mutta lukuaineet ei vaan kiinnosta ja siksi niissä myös hankalaa keskittyä. Lääkkeitä kokeiltu mutta haitat ylittää hyödyt.
Mielipiteitä, tai kokemuksia jos löytyy?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä järjettömältä. Noilla numeroilla koulu on tytölle paljon tärkeämpää kuin hyppely ja rytmissä kiljuminen.
Toisaalta se harrastus voi olla hauskempaa. Hirveä stressi noilla spekseillä. Koulukäynnin kautta kuitenkin hankintaan se loppuelämän ammatti.
Haittaako tää konkreettisesti teidän arkea? Nuo koulunumerot on ok adhd-lapselle. Mut jaksaako lapsi tuota arkea? Entä vanhemmat, vaatihan tuo varmaan kuljetuksia yms. Sisaruksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on harrastamisen ehtona, että koulu sujuu. Muuten rahahanat menevät kiinni. Suosittelen samaa.
Onko koulun sujuminen määritelty lapsen kanssa tarkemmin? Voi olla, että lapsella hieman eri näkemys, jos määrittely on tuolla tarkkuudella.
On. Lukuaineiden keskiarvon on oltava todistuksessa vähintään 9. Keskiarvo on ollut aina yli 9,5, joten tuon suhteen ei ongelmaa.
Pidäthän silmällä, että et kasvata täydellisyyden tavoittelijaa, joka lopulta uupuu kun täydellisyyden tavoittelu käy liian raskaaksi.
-ohis
Täydellisyyden? Ysi on kaukana täydellisyydestä ja kyse on vielä peruskoulusta. Ysin saa suht pienellä työmäärällä verrattuna siihen mitä lukio tulee olemaan.
Kuusi kertaa viikossa on kilpatasolla ehdoton minimi. Lajiensa parhaat käyttävät tuon ikäisenä lähes kaiken aikansa harjoitteluun. Koulussa kyllä ymmärretään tilanne kun on tulevasta huippu-urheilijasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi kertaa viikossa on kilpatasolla ehdoton minimi. Lajiensa parhaat käyttävät tuon ikäisenä lähes kaiken aikansa harjoitteluun. Koulussa kyllä ymmärretään tilanne kun on tulevasta huippu-urheilijasta kyse.
Koulu joustaa ja ymmärtää, MUTTA ne koulussa opetettavat asiat pitää silti oppia. Ei urheilu-ura poissulje sitä, että perusasiat pitää oppia. Ja varsinkin alakoulussa joku 8-9 arvosanat eivät vaadi ihan hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Haittaako tää konkreettisesti teidän arkea? Nuo koulunumerot on ok adhd-lapselle. Mut jaksaako lapsi tuota arkea? Entä vanhemmat, vaatihan tuo varmaan kuljetuksia yms. Sisaruksia?
Ok? Meinaatko että adhd-lapsi ei tartte isona ammattia? Nuo numerot ei ole ok kenellekään. Ne vielä laskee, kun yläkouluun menee, jos kouluun ei panosteta täysillä. Täysi pudokas tulee, jostain hyppelystä ei ammattia saa.
Ei ole ap, ei ole.
Missä välissä tyttö tekisi läksyt?
Miten jaksaisi edes koulussa käydä.
Olet luuseri trolli ap. Tyhmä kuin saapas ja vielä sitäkin tyhmempi.
Kaupan kassalle tai siivoojalle sopiva harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaako tää konkreettisesti teidän arkea? Nuo koulunumerot on ok adhd-lapselle. Mut jaksaako lapsi tuota arkea? Entä vanhemmat, vaatihan tuo varmaan kuljetuksia yms. Sisaruksia?
Ok? Meinaatko että adhd-lapsi ei tartte isona ammattia? Nuo numerot ei ole ok kenellekään. Ne vielä laskee, kun yläkouluun menee, jos kouluun ei panosteta täysillä. Täysi pudokas tulee, jostain hyppelystä ei ammattia saa.
Tämä. Ja sitten jos parin vuoden päästä teini-ikä iskee kunnolla ja kiinnostus lopahtaa, ei ole urheiluakaan. Koulun pitäisi olla aina ykkönen. Meillä saman ikäinen tietää kyllä, että harrastus lähtee ensimmäisenä, jos arvosanat alkaa laskemaan. Jos ei tehoa, niin älypuhelin vaihtuu näppäinpuhelimeen. Tämän jälkeen lähtisi muitakin mukavuuksia, mutta vaikea ainakin nyt uskoa, että tyttö päästäisi tilanteen niin pitkälle.
Joku maalaili uhkuvia täydellisyyden tavoittelijasta. Ei sekään hyvä ole toki, mutta paljon parempi kuin syrjäytynyt pudokas.
Puhut paskaa ap.
Mikään tanssiryhmä ei saa edes harjoitusvuoroja, joka ikiselle päivälle.
Johan tuo tulisi helvetin kalliiksikin, kun 1 kerran harjoitusvuoro maksaa 35-45 euroa / tanssija.
Eivät ne tilat, opetus ja vaatteet ilmaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harrastus loppui tuossa vaiheessa. Viikossa neljät harjoitukset ja viikonloppuna pelit. Ei halunnut jatkaa, koulukin on hoidettava jossain välissä.
Lisäys ja tuo oli ns. harrasteryhmän harjoitusmäärät. Lopulta koko joukkue hajosi. Suomessa treenataan lapset jo pienenä pilalle... on jopa rasitusmurtumia kouluikäisillä.
Rasitusmurtumat johtuu puhtaasti siitä että enää ei ole sitä normaalia liikuntaa mitä ennen oli. Lapset juoksi, pomppi, kiipeili jne koko päivän jolloin peruskunto oli hyvä ja siihen päälle oli hyvä sitten urheillakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ap, ei ole.
Missä välissä tyttö tekisi läksyt?
Miten jaksaisi edes koulussa käydä.
Olet luuseri trolli ap. Tyhmä kuin saapas ja vielä sitäkin tyhmempi.
Oma saman ikäinen tekee läksyt ihan normaalisti koulun ja treenien välissä. Usein menee suoraan koulusta bussill hallille tekemään läksyt ja syömään. Harrastus ei ole siis cheer vaan yksi yksilölaji. Kokeisiin lukee usein bussissa ja kisamatkoilla autossa.
Monella saman ikäisellä menee enemmän aikaa puhelimella kuin omalla lapsella treeneissä, joten en jaksa olla kovin huolissani. Nukkuu yöt kuin tukki. Ja saa koulusta hyviä arvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harrastus loppui tuossa vaiheessa. Viikossa neljät harjoitukset ja viikonloppuna pelit. Ei halunnut jatkaa, koulukin on hoidettava jossain välissä.
Lisäys ja tuo oli ns. harrasteryhmän harjoitusmäärät. Lopulta koko joukkue hajosi. Suomessa treenataan lapset jo pienenä pilalle... on jopa rasitusmurtumia kouluikäisillä.
Rasitusmurtumat johtuu puhtaasti siitä että enää ei ole sitä normaalia liikuntaa mitä ennen oli. Lapset juoksi, pomppi, kiipeili jne koko päivän jolloin peruskunto oli hyvä ja siihen päälle oli hyvä sitten urheillakin.
Ja urheilua harrastavatkin lapset ovat nykyisin lihavampia kuin ennen. Kyllä se rasittaa luita. Viikonloppuna katselin lapsen kilpailuissa, etten omasta lapsuudesta muista, että niin moni urheileva lapsi olisi ollut vähintääkin pullea.
Itsellä oli 12 vuotiaana uintitreenejä 7x viikkoon ellei ollut kisoja viikonloppuna. Yhtenä päivänä aamu- ja iltatreenit. Hyvin jaksoin ja koulua myös.
Lapsi jaksaa kyllä, jos on motivaatiota. Lisäksi pitää olla ravinto ja uni kunnossa. Eli riittävästi laadukasta ja ravitsevaa monipuolista ruokaa. Ja unirauha.
Itse olen isosta perheestä ja urheilin tuon ikäisenä. Iltaisin isommat sisarukset saivat mökätä myöhään ja aamulla pienemmät heräsivät kukonlaulun aikaan. En saanut koskaan riittävästi unta ja olin ihan järkyttävän väsynyt. Tämä sitten tietenkin heijastui kouluun ja urheiluun.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi kertaa viikossa on kilpatasolla ehdoton minimi. Lajiensa parhaat käyttävät tuon ikäisenä lähes kaiken aikansa harjoitteluun. Koulussa kyllä ymmärretään tilanne kun on tulevasta huippu-urheilijasta kyse.
Ja tässä syy, miksi Suomesta tulee niin vähän huippu-urheilijoita. Lapset sairastutetaan fyysisesti ja henkisesti aikuisten laatimassa systeemissä, jossa pakotetaan lapsi treenaamaan joka päivä samaa lajia aikuisten iloksi. Lapsen etu olisi harrastaa vähemmän ja useampaa lajia.
Liikaa. Vähempi riittää. Jos itse tykkää siitä, eikä välimatka ole ongelma tai välipalat / juomat, tiedä sitten. Voiko kotipiirissä harjoitella mitään tai tehdä.