Odotan kaksosia ja olen kauhuissani

Pidä huoli että se mies osallistuu kunnolla myös. Eikä yritä luistaa. Niinkuin monesti käy. Toki hän varmaan käy töissä, mutta isyysloma kannattaa pitää heti alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat selviytyneet kaksosten synnyttämisestä ja hoitamisesta.

Meidän kaksoset on 25 vuotiaita, tosin hätäsektiolla syntyivät kun toinen päätti kääntyä perätilaan ja sai napanuoran solmulle. Hengissä ollaan koko porukka, toinen söi vauvana kahden tunnin välein toinen kolmen, eri paria siis olivat, huonosti ehti nukkumaan kun oli kaksi vanhempaa lasta. Rankin vaihe oli taapero ikä, kun kaksi vailla järkeä piti vauhtia päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se riskiraskaus, me menetimme toisen kaksosista raskauden loppumetreillä, mutta saimme sentään toisen. Tiedän monia, joilla kaksosraskaus on mennyt oikein hyvin. Todennäköisyydet ovat sen puolella, että menee hyvin.

Kiitos lohduttavasta viestistä. Tätä minäkin pelkään, että menetämme toisen. Tilastot näyttävät olevan aika karut kaksosraskauksien kohdalla näin alkuvaiheessa. Miten selvisit menetyksestä, osasitko kuitenkin iloita toisesta? Entä millä viikolla menetys tapahtui? /Ap

Viikolla 32, aivan yllättäen. Osasin iloita eloon jääneestä, mutta menihän siinä se eka vuosi vähän ohi kuitenkin, kun oli niin kaksijakoiset fiilikset.

Mulla on kaksoset, alakoululaiset tytöt jo, ja se on mielestäni paras ja ihanin asia mitä olen elämältä saanut. 

Alku oli työlästä toki, mutta pian he jo viihtyvät ja leikkivät yhdessä, eikä äitiä tarvita viihdyttäjäksi. Aina on kaveri. 

Pyydä ja ota vastaan apua, älä pingota pikkuasioista. Myös mies pääsee tosi toimiin ja täysillä osalliseksi vauvojen hoitoon ihan eri tavalla kuin yhden kanssa. Meillä se loi tasapuolisen vanhemmuuden alusta alkaen. 

Facen monikkoryhmistä ja -yhdistyksestä parhaat vinkit ja vertaistuki. 

Usko, että kaikki sujuu hyvin. Itsekin aikoinani pelkäsin pahinta, mutta suotta pelkäsin. Kaikista vaikeuksista on selvitty ja luottamus elämään ja itseensä on vahvistunut. Sitkeyttä, kärsivällisyyttä, huumorintajua, luovuutta ja lempeyttä! 

Kun lapset alkavat liikkua enempi on tärkeää että olette kiinnittäneet seinään kiinni kaikki huonekalut lipastoja, senkkejä ja kaappeja myöten. Ettei esimerkiksi käy niin että guuguugaagaa-ikäiset vikkelät vetävät alimman vetolaatikon auki ja istuvat sen kyytiin jolloin saattaa koko huonekalu kaatua päälle

Pikkusälää kannattaa laittaa pois pienten ulottuvilta, kaikki menee herkästi uteliaan suuhun joka tukehtumisvaara

Ja jos koliikki on niin siihen meillä autto vauvan jumppaaminen. Polvet kohti maksua niin että tuli joko röyhtäisy tai pieru jonka jälkeen itku loppui

Raskausaikana kannattaa laulaa jotain laulua. Itse lauloin esimerkiksi tuiki-tuiki-tähtöstä. Sittemmin vauvat lopettivat nopeasti itkun kun alkoi laulaa samaista laulua jota olivat kuulleet taannoin jo vatsapeitteiden läpi

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset alkavat liikkua enempi on tärkeää että olette kiinnittäneet seinään kiinni kaikki huonekalut lipastoja, senkkejä ja kaappeja myöten. Ettei esimerkiksi käy niin että guuguugaagaa-ikäiset vikkelät vetävät alimman vetolaatikon auki ja istuvat sen kyytiin jolloin saattaa koko huonekalu kaatua päälle

Pikkusälää kannattaa laittaa pois pienten ulottuvilta, kaikki menee herkästi uteliaan suuhun joka tukehtumisvaara

Ja jos koliikki on niin siihen meillä autto vauvan jumppaaminen. Polvet kohti maksua niin että tuli joko röyhtäisy tai pieru jonka jälkeen itku loppui

Raskausaikana kannattaa laulaa jotain laulua. Itse lauloin esimerkiksi tuiki-tuiki-tähtöstä. Sittemmin vauvat lopettivat nopeasti itkun kun alkoi laulaa samaista laulua jota olivat kuulleet taannoin jo vatsapeitteiden läpi

Polvet kohti masua (autocorrect) 

Kiitos joka viestistä. Mutta kamala kuulla, että noinkin myöhäisillä viikoilla voi toisen vielä menettää. Paljon voimia on varmasti tilanne vaatinut.

Mies on onneksi todella osallistuva ja varmasti hyvä isä, hoitaa jo nyt yleensä ruuanlaiton ja pyykkäyksen kokonaan, siivoaminen tapahtuu yleensä yhdessä. En tosin toisenlaisen miehen kanssa olisi lapsia uskaltanutkaan tehdä. Kaikista vinkeistä on apua.

Synnytys oli helppo ja nopea. Imetys sujui hyvin ja pitkään. Maitoa riiitti paljon reilummin kuin yhdelle aiemmin. Kysyntä lisäsi tarjontaa.

Mekin menetimme kaksosparistamme toisen viikolla 12. Järkytys oli suuri, kaiken piti olla hyvin. Saimme kuitenkin toisen terveenä, ja hänestä koitettiin heti iloita minkä surultaan pystyi. Toivottavasti teillä menee paremmin, aina elämä ei anna valita. Emme pystyneet yrittämään lisää lapsia tuon menetyksen jälkeen.

Odotamme myös kaksosia, nyt rv 15+2. Vinkkejä tosiaan tarvitaan ja pelko raskauden kulusta on suuri, lapset ovat meidän ensimmäiset.

Upp

monikkoperheet.fi

Eeppistä

Ap, kunhan raskaudesta selviät, pahoinvoinnista ja liitoskivuista, ei mitään hätää. Vauvojen kanssa kyllä pärjää, paljon paremmin kuin kahden pienellä ikäerolla olevan kanssa. Meillä kaksoset syntyi viikolla 31 ja kiireellisellä sektiolla koska B vauva oli huonossa asennossa. Olivat teholla puolitoista viikkoa, se toki oli pelottavaa ja oma toipuminen isosta leikkauksesta oli vaikeaa, mutta onneksi lapset ovat terveitä. Keskolassa olivat vielä 3 viikkoa, ja kun oppivat juomaan pullosta ja tissistä pääsivät kotiin, jo ennen varsinaista laskettua aikaa. 

Me koimme hyväksi sellaiset järjestelyt, että teimme sarjatyönä paljon asioita, kuten syöttämiset. Ja se joka toisia kauhistuttaa, me syötimme lapsille esim. iltapuurot kun olivat aika isoja, ja olisivat itsekin osanneet, se vähensi taisteluja kun lasten ei tarvinnut väsyneenä jaksaa keskittyä lusikoimiseen, vaan lapset istuivat tuoleilla vierekkäin, ja isä tai äiti laittoi lusikalla puuroa suuhun vuorotellen kummallekin, ja lapset avasivat kiltisti suun aina kun edellinen satsi oli nielaistu, ja iltapuurot meni todella helposti ja nopeasti. Toisella lapsella on nyt teininä todettu että on add, eli ei ole ollut mikään paras keskittyjä koskaan. Silloin pienenä olivat hauskoja, kun joskus iltapuuron aikana keksivät omia lauluja, ja lauloivat syödessään, aina se jolla ei ollut suu täynnä jatkoi sanojen keksimistä. Meillä on siitä videollakin ja on todella hauska katsoa, tosin lapset itse eivät halua katsoa, mutta varmasti aikuisena tykkäävät kun on dokumentoitu heidän musiikkiesityksiään.

Sama juttu pukemisen ja riisumisen kanssa, ei annettu lasten itse pukea kun oltiin lähdössä johonkin, vaan ripeästi kummallekin vaatteet päälle ja ovesta ulos, kummallakaan meillä vanhemmalla ei olisi hermo kestänyt mitään venkoilevan taaperon tai leikki-ikäisen vetkuttelua pukemisen kanssa, tai sitä että kun toista pukee niin toinen jo riisuu taas. Ja kun lapset tottuivat siihen, eivät pistäneet vastaan. Tiesivät että näin kaikki sujuu nopeasti, ei ehdi tulla kuuma kun pääsee mahdollisimman nopeasti ovesta ulos.

Aina pitää valita taistelunsa. Kun odotin lapsia, juttelin yhden äidin kanssa, joka oli itse lääkäri, ja hänellä oli teini-ikäiset kaksoset, ja hän neuvoi minua, että mene aina sieltä mistä aita on matalin, niin pärjäätte hyvin. Ja se oli kyllä hyvä neuvo.

Mun kaikilla kolmella lapsella on ollut niin, että kun maito on osaksi korvattu 3kk vanhana perunaporkkanavellillä, illalla kun antoi velliä, alkoivat nukkua vähintään 6h putkeen yöllä, hyvin pian pidempäänkin. Kaksosia toki piti aluksi ruokkia 4h välein kuten sairaalassakin tehtiin, mutta sitten alkoivat vaan nukkua pidempään heräämättä öisin kun saivat vähän tuhdimpaa ruokaa, niin eipä siinä ollut syytä herätellä.

Nykyään on hyvin toimiva yhdistys https://monikkoperheet.fi/ , ja heillä on ihan nettikoulutuksiakin jos oma hyvinvointialue ei niitä toteuta. Monissa paikoissa tekevät yhteistyötä. Silloin 15 vuotta sitten ei päästy miehen kanssa edes sairaalan keskolaan tutustumaan vaikka olin itse varma siitä ettei kaksoset mahassa pysy laskettuun aikaan millään, esikoinenkin syntyi kolme viikkoa etuajassa. Kannattaa heti liittyä yhdistykseen ja katsoa onko omalla paikkakunnalla toimintaa, saa vertaistukea vähintäänkin faceryhmässä.

Ohjataanko nykyään kaksosten synnytykset automaattisesti HUSissa naistenklinikalle vai saako esim Espoon sairaalassa synnyttää, jos on tarve suunnitellulle sektiolle?