Mitä mieltä suhteesta, jossa asutaan erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kaverisuhteelta, jossa käydään panemassa ja sit taas omaan kotiin. Ei mua varten. 

Niin että sinulla ei siis ole ollut tai nyt ole romanttisia tunteita omaa kumppanisia kohtaan. Monelle muulle ne on se yksi tärkeimmistä mistä suhde muodostuu, ei taloudelliset järjestelyt.

Jos molemmat tai vain toinen saa tukia niin erikseen asuminen on rahallisesti kaikkein järkevin ratkaisu.

Ainoa mahdollinen parisuhdemuoto itselleni. En siis halua mitään vapaata suhdetta saati polyamoriaa vaan ihan normaalin vakaan ja yksiavioisen parisuhteen jossa ei asuta saman katon alla nyt eikä tulevaisuudessakaan. Ikään kuin siis etäsuhde mutta sillä erotuksella ettei välimatkaa ole satoja kilometrejä.

Vierailija kirjoitti:

4 vuotta suhteessa, välimatkaa yli 500 kilometriä.

Aina ei tarvitse asua yhdessä. 👍

 

Tuo on ehdottomasti liikaa ! Mistä tiedät  mitä toinen puuhaa selkäsi takana ?

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin asua erillään mutta joka hemmetin suhteessa miehet haluaa muuttaa yhteen ja sekin todella nopeasti, suuttuvat kun en suostu. 

Sama kokemus. Tai sitten mies haluaa vapaan suhteen kun kerran ei avoliitto onnistu, mutta tuo erillään asuminen + vakiintunut ja sitoutunut parisuhde on kokemukseni mukaan miehille ihan mahdoton ajatuskin.

No, minä osaan elää sinkkunakin vaikka olenkin parisuhde-ihminen.

Meille sopii erillään asuminen erinomaisesti. Viikonloput ja lomat vietämme yhdessä, jomman kumman luona tai matkoilla. Kumpikin hoitaa oman taloutensa ja huushollinsa. Ymmärrän kyllä, ettei tämä sovi kaikille. Itse en keksi asiassa yhtään huonoa puolta. Näin on menty jo parikymmentä vuotta, ja hyvin menee edelleen. 

Seitsemän vuotta yhdessä, joista viimeiset 2 vuotta saman katon alla. Oli virhe muuttaa yhteen.. aina hoetaan, että yhdessä asuminen on halvempaa. Teoriassa varmaan pitäisikin olla. Rahat riitti paremmin kun asuin yksin. Oma tupa, oma lupa, saat olla ihan niin kuin itse tykkäät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin asua erillään mutta joka hemmetin suhteessa miehet haluaa muuttaa yhteen ja sekin todella nopeasti, suuttuvat kun en suostu. 

 

 

 

Sama kokemus. Tai sitten mies haluaa vapaan suhteen kun kerran ei avoliitto onnistu, mutta tuo erillään asuminen + vakiintunut ja sitoutunut parisuhde on kokemukseni mukaan miehille ihan mahdoton ajatuskin.

No, minä osaan elää sinkkunakin vaikka olenkin parisuhde-ihminen.

Nainen on useimmiten se joka yhteen haluaa muuttaa. Se on fakta.

Varsinkin jos lapsia kuviossa niin tuo on hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin asua erillään mutta joka hemmetin suhteessa miehet haluaa muuttaa yhteen ja sekin todella nopeasti, suuttuvat kun en suostu. 

 

 

 

Sama kokemus. Tai sitten mies haluaa vapaan suhteen kun kerran ei avoliitto onnistu, mutta tuo erillään asuminen + vakiintunut ja sitoutunut parisuhde on kokemukseni mukaan miehille ihan mahdoton ajatuskin.

No, minä osaan elää sinkkunakin vaikka olenkin parisuhde-ihminen.

Nainen on useimmiten se joka yhteen haluaa muuttaa. Se on fakta.

Ei muuten ole.

Meillä toiminut 15 vuotta. Kummallakin omat kodit, viikonloput jomman kumman luona tai toisen mökillä, lomat yhdessä. Ei ikinä olla edes ajateltu yhteistä kotia, molemmat ollaan itsenäisiä ja vahvoja persoonia. Toimii parhaiten näin. Jokainen tekee elämästään omannäköisen, sellaisen mikä sopii tilanteeseen parhaiten. 

On turvallista noin taloudellisesti ja muutenkin parempi

Pettämisprosentit erillissuhteissa ovat Väestöliiton tutkimusten mukaan 5-10-kertaiser avio-/avoliitossa oleviin. Huutavat oikein punaisella näissä suhteissa. En ihmettele miksi sarjapettäjät ikääntyessäön suosii näitä.

Ehdottomasti ainoa suhde johon suostuisin. Ei yhdessäasumista.

Molemmilla omat taloudet ja omat rahat.

Kiinnostaisi tietää mitä miehet tähän vastaisivat?

Kaksi eri osoitetta on varsinkin ns.toisella kierroksella lähellä täydellisyyttä. 

Yhteistä aikaa saa juuri niin paljon kuin haluaa ja omaa aikaa ja tilaa saa juuri niin paljon kuin haluaa.

Tiedän pariskunnan joilla molemmilla oma asunto, pienempi asunto toimii pääosin vaan niiden varastona.

Ilmeisesti taloudesesti kannattavampaa.

Mun sukulaismies asui puolisonsa kanssa koko liiton ajan erillään, jotain 40v. Yrittivät asua alkuaikoina yhdessä mutta eivät vaan sopineet saman katon alle. Toisella oli kaupunkikämppä ja toisella laitakaupungilla okt, siinä sitten edestakas suhasivat ja olivat onnellisia. 

No jos kyseessä on nainen ja mies, niin heidän täytyy asua yhdessä, että mies pystyy pitämään naisen kurissa. Jos he asuvat erillään, niin nainenhan koko ajan juoksee jakamassa persettään miehille.

Ihanteellinen suhde on sellainen jossa saa olla omissa oloissa ja satunnaisesti tavata seksin ja muun kivan parissa.

Minulla ja minun miehellä on molemmilla autismi (olen itsekin mies). Asumme erillämme ja viihdymme näin. Kumpikin tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, mutta rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessäkin. Meistä tämä on todellista rakkautta ja luottamusta toiseen, esimerkiksi siihen, ettei toinen petä vaikka mahdollisuus olisi.