Mitä mieltä suhteesta, jossa asutaan erikseen?
Mitä mietteitä herättää? Tarvitseeko aina asua yhdessä?
Kommentit (68)
4 vuotta suhteessa, välimatkaa yli 500 kilometriä.
Aina ei tarvitse asua yhdessä. 👍
Seitsemän vuotta yhdessä eikä yhteen muuteta.
Olis hyvä. En jakssisi aina nyhjätä.
Toisilla toimii, toisilla ei. Mut jos molemmat suhteen osapuolet on tyytyväisiä niin ei kai sitten mitään järkeä olisikaan muuttaa yhteen.
Ei herätä mitään ajatuksia. Seuraava tyhmä kysymys.
Minusta olisi hienoa, että kaikki voisivat elää parisuhteessaan niin kuin itse parhaaksi katsovat.
Mieluummin niin, että kummallakin on oma koti, jossa on mahdollisuus ottaa oma tila.
Lisäksi on lemmikki, joka ei välttämättä soveltuisi muiden eläinten kanssa yhteiseen kotiin.
Kuulostaa onnelliselta sihteelta.
Se on pakko jos toisella on hoitamattomia mielenterveysongelmia eikä hän aio niitä hoitaa merkintöjen vuoksi. Ymmärrän tämänkin, sillä moni saanut ongelmia myöhemmin tämän takia. Siispä joudumme asumaan erikseen.
Itse haluaisin asua erillään mutta joka hemmetin suhteessa miehet haluaa muuttaa yhteen ja sekin todella nopeasti, suuttuvat kun en suostu.
Kuulostaa kaverisuhteelta, jossa käydään panemassa ja sit taas omaan kotiin. Ei mua varten.
Suhteen alussa asuttiin nykyisen puolison kanssa muutama kuukausi erillään, vaikka yhdessä nukuttiinkin vuorotellen toistemme luona. Nopeasti väsyimme paikasta toiseen siirtymiseen sekä tyhjästä asunnosta maksamiseen ja muutimme yhteen.
Ei tarvitse. Parempi asua erillään.
Ollaan naimisissa mutta asutaan erillään. Hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaverisuhteelta, jossa käydään panemassa ja sit taas omaan kotiin. Ei mua varten.
Olen tuo, jolla on seitsemän vuoden suhde. Itse koen, että tämä on tosi rakkautta. Kokemusta on 20 vuoden avioliitosta, jossa ei tällaista tunnetta ollut.
Rakkaus, kaipaus, ilo, onni ja kyllä se ikäväkin kuuluu suhteeseemme, mutta se ei ole paha tunne. Yhteen muuttaminen ei vain ole mahdollista töiden ja asumimuodon vuoksi. Sen lisäksi vielä se, että molemmat kaipaavat omaakin tilaa.
Ihan tavallinen suhde/asumisjärjestely, enemmän ihmettelen sellaisia, jotka pystyvät yksiössä asumaan yhdessä.
Ainut suhdemuoto johon enää suostuisin! Ei enää yhtään alusta aloittamista ja rikki revittyä yhteistä kotia eron sattuessa. Omat ongelmatkin pysyy kurissa kun on omaa tilaa eikä vastaavasti toisen huonot puolet ja eroavaisuudet pääsisi ärsyttämään niin kovin. Eli olen avoin ajatukselle jos sopiva sattuu vielä joskus löytymään :)
4 vuotta ollaan oltu yhdessä ja asutaan erillään tosin 200m päässä toisistamme, hyvin toiminut.