Jos olet ollut normaalipainoinen lapsuudestasi lähtien, mitä ruokaa lapsuudenkodissasi syötiin? Mitkä olivat tyypillisiä ruokia?

Siskon kanssa ollaan pulleroita, veli mallia ajokoira. Samaa ruokaa ollaan syöty.

Makaronimössöä ja -laatikkoa tai ruskeaa jauhelihakastiketta ja perunaa oli varmaan 90% ajasta. Aamu- ja iltapalalla leipää. Kasviksia ja hedelmiä vähän, kalaa ja broileria ehkä kerran vuodessa. Karkkia karkkipäivinä iso määrä.

Olen syntynyt 70-luvun lopulla. Kotona syötiin hyvin tavallisia, yksinkertaisia kotiruokia. Juuri koskaan ei kokeiltu mitään erikoista. Makaronia ja jauhelihaa, läskisoosia, silakkapihvejä, makkarakeittoa yms. Ranskanleipää ja kaakaota. Limpparia oli aina, join arkijuomaksi sitä. Samaten keksejä oli aina kaapissa ja niitä naposteltiin. Kasviksia ei juuri lainkaan, joskus jotain kurkkua leivän päälle. 

1990-2000 Kotiruokaa, esim jauheliha-perunalaatikkoa, makaronilaatikkoa, pyttipannua, lihapullia, keittoja paljon, järvikalaa paljon, useimmiten muikkuja tai talvella madetta, josta tehtiin soppaa. Kesällä savustettiin lohta tai muikkuja, siikaa. Ei juurikaan muita pastaruokia kuin tuo makaronilaatikko. Lauantaina oli saunajuomaksi mehua tai joskus limsaa ja ruokana itsetehtyä pizza tai eineshampparia itse höystettynä salaatilla, tomaatilla ym. Sunnuntaina oli usein vähän parempaa tai suuritöisempää ruokaa, esim. Muussia ja karjalanpaistia. Herkkuja harvemmin ja usein ne oli jätskiä mansikoilla tai pannaria. Meillä ei juurikaan leivottu, synttäreille vaan. Marjoja ja sieniä säilöttiin paljon. Marjoista tehtiin kiisseliä ja mehua. Aamupalaksi oli useimmiten ruisleipää, joskus patonkia tms. Sämpylää, maustettua jugurttia tai viiliä.

Meillä ei ollu mäkkäreitä ym mailla halmeilla. Paikallisesta pubista saatiin pizzaa joskus kun olin yläasteella. Paremmassa ravintolassa käynnit voi laskea varmaan yhden käden sormilla. :D

Ihan tavallisia keittoja, laatikoita, patoja ja pottuja sekä porkkanoita keitettyinä jonkun kastikkeen tai sitten kalan kanssa. Kanaa tai broileria ei lapsuudessani syöty.

Meillä ei syöty muroja vaan aamulla oli puuroa, yleensä kauraa ja sen kanssa sitten voisilmä tai marjoja. Ei mitään sämpylöitä kuin tosi spesiaalijuttuna. Joskus oli karjalanpiirakoita mutta etenkään vaaleaa leipää ei muutenkaan mussutettu vaan ruisleipää oli keittojen kaverina. Tai sitten näkkäriä.

Limua oli se pikkupullo saunajuomaksi, mutta siis tuokin veljen kanssa kahteen pekkaan. Kipeänä sai jaffaa mutta ei tosiaan ollut limut arkijuomaa. Mehujakin oli harvemmin ja yleensä itsetehtyä puolukasta ja mustasta viinimarjasta eli lapsena ei niitä mielikseen juonut, mutta nykyisin nuo kaksi on ainoat maut (karpalon lisäksi) mitkä satunnaisesti maistuu. Appelsiini- ja omenamehuja en ole koskaan oppinut juomaan.

Suht samanlaisia kotiruokia syön edelleen mitä lapsuudessakin, mutta enemmän mulla on tuoretta kasvista lautasella kuin lapsuudessa ihan ympäri vuoden. Joskus tulee kyllä tehtyä vieläkin sitä kiinankaalisuikale-ananas-"salaattia" lisukkeeksi.

Aamulla jogurttia tai pieni annos maissihiutaleita maidolla. 

Monesti jauhelihakastiketta ja perunoita, jauhelihakeittoa, nakkikeittoa tai puuroa.

Välipalaksi ruisleipä/hedelmää/ kaakaota.

Illallinen lounaan jämiä. Tai edellisen päivän tähteitä.

Iltapalana leipä ja jogurtti tms.

Juustoa oli yleensä yksi siivu/leipä. 

T:Yh:n lapsi 

Kotiruokaa syötiin kuten kaikki muutkin siihen aikaan. Prosessoitua ruokaa eli valmisruokia ei ollut, siten varmaan vältyttiin huonosta rasvasta ja lisäaineilta. Liha oli leikattu siitä yhdestä eläimestä eikä mitään sadan kanan nugettia. Uskoisin että makkarakin oli parempilaatuista siinä paikkakunnan pienessä teurastamossa kuin mitä nykyään on lihajalostamoilla tarjolla. Liikuntaakin oli enemmän, pyörältiin joka paikkaan kun mitään ostoskeskuksia ja hypermarketteja ei ollut 

Olen ollut aina normaalipainoinen, samoin sisarukseni. Lapsuudenkodissamme syötiin ns. tavallista kotiruokaa. Äiti oli hyvä kokki, muistan että kaikki ruoat maistuivat aina hyvältä. Esimerkkiruokia: perunat ja lihakastike, spagetti ja jauhelihakastike, kanakastiketta ja riisiä, kalakeittoa, makaronilaatikkoa... Ruoan kanssa oli aina jotain kasviksia: salaattia, porkkanaraastetta, pilkottuja kasviksia jne. Muistaakseni meillä ei ollut tarkkaa ruoka-aikaa, mutta joka päivä oli lämmin ruoka. Eineksiä tai noutoruokaa oli tosi harvoin. Koen, että tämän lämpimän ruoan myötä tuli meille hyvä perusta terveelliseen ja monipuoliseen syömiseen.

Aamu- ja välipaloilla saatiin sitten taas syödä aikalailla mitä lystättiin eikä välttämättä ollut niin terveellistä. Itse muistan syöneeni usein leipää, viiliksiä, muroja tms.  

Ruoka- ja janojuomana oli arjessa aina vain vesi ja maito. Mehua ja limsaa oli vain juhlatilaisuuksissa. Karkkipäivä oli lauantaisin, silloin saatiin kaikki omat karkkipussit. 

Ne painonhallintaa tukevat erot, joita koen omassa lapsuudenkodissa olleen verrattuna moneen nykypäivän lapsiperheeseen ovat ainakin:

- Joka päivä lämmin ruoka kotiruokaa. pikaruokaa vain harvoin. Totuttiin siihen, että arjessa ruoka tehdään itse, pikaruoka ei ole normaalia arkiruokaa vaan sitä syödään vain silloin tällöin. Tällä kaavalla olen jatkanut aikuisenakin. 

- Vesi ruoka- ja janojuomana. Tätä olen myös jatkanut aikuisiällä. Sokerijuomista tulee todella paljon tyhjää energiaa ja on hankalaaa, jos näitä tottuu juomaan päivittäin lapsesta alkaen

- Karkin ym. herkkujen syöminen vain karkkipäivinä ja juhlissa. Tästä opittiin, että herkut ei ole mitään pahaa mitä pitäisi aina välttää, mutta ne eivät kuulu jokapäiväiseen arkeen. Noudatan edelleen samaa tottumusta, en osta koskaan arjeksi kotiin herkkuja, mutta viikonloppuna tai juhlissa voin herkutella. Koen suhteeni herkkuihin olevan mutkaton, arjessa vältän mutta silloin tällöin syön hyvällä omallatunnolla. 

- Lisäksi aktiivisuuden määrä oli ihan eri, me oltiin lapsena aamusta iltaan leikkimässä ja touhuamassa ulkona. Ruutua tuijotettiin pikkukakkosen verran.  

- Lisäksi ehkä kaikkein tärkeimpänä koen sen, että kotona oli aina neutraali suhtautuminen ruokaan ja painoon. En muista ikinä kuulleeni kotona mitään kauhistelevaa puhetta ruoista tai kehosta. Ruoka vaan oli, samoin herkut, niitä syötiin eikä tehty mitään numeroa. Lisäksi ei ollut mitään somea, mistä olisi tullut ulkonäköpaineita. 

Meilläkin kotiruokaa ja enimmäkseen keittoja arkisin. Perunaa, vihanneksia ja lihaa. En saanut syödä muroja tai juoda mehuja viikolla sokerin takia. Välipaloja hyvin vähän, omenaa tai vastaavaa. Vanhemmat olivat akateemisia uraihmisiä. Yhdessä syötiin aina kun mahdollista. Pastaa, pihviä, jälkkäreitä ja ravintoloita viikonloppuna. Aina hyvää ruokaa ja säännöllisesti. Tämä oli 90-luvulla. 

Perunaa ja jotain kastiketta, paljon kalaa, meillä oli myös usein porkkanaraastetta ja erilaisia keittoja. Äiti leipoi pullaa, piirakoita ym, mutta karkkeja sain vain kerran viikossa (ja välillä karkkien piti olla xylitolia, Lauantai-pussistakin oli xylitol-versio) ja limpparia ei ollut koskaan. Hampurilaista maistoin ensimmäistä kertaa n.10-vuotiaana. Makaronia oli joskus, ranskalaisia ei ikinä, eikä pizzaa. 

Meillä oli 90-luvulla harvinaisen paljon kasviksia, kun äiti hurahti kasvissyöntiin. Sosekeittoja, kukkakaalipaistosta, salaatteja Oli myös eineksiä kuten kalapuikkoja ja makaronia, ne oli mun herkkua. Meillä ei syöty pizzaa, ei hampurilaisia, sipsejä eikä limuja tai karkkeja paitsi lauantaisin. Mehuja harvoin, paitsi kyllä mummin tekemää mehua saatiin juoda. Meillä syötiin myös pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Ei ollut kovin säännöllisiä ateriarytmejä, koska vanhemmat teki pitkää päivää. Aamupalaksi söin karjalanpiirakkaa tai makujugurttia. Liikuttiin ihan hirveästi metsässä ja ihan vaan pihalla. 

Perunaruokia, pastaruokia, ransiksia, riisiruokia, erilaisia keittoja yms perusruokaa, limua juotiin paljon ja karkkia sai syödä koska vaan. Liikuin lapsena niin paljon että pysyin hoikkana, vanhemmistani varsinkin isä oli tosi tuhdissa kunnossa(ei äitikään mikään laiheliini ollut).

 Useammin kanaa tai kalaa kuin lihaa. Ei kovin tyypillistä suomalaista ruoaa, etnisiä ruokia ja erilaisia mausteita.  Joka päivä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Säännölliset ruoka-ajat, itse tehty ruoka joka ilta ja aina viikonloppuisin. Aamupala leipää ja meetvurstia tai maissihiutaleita, iltapala sama. Jogurtteja yms. ei vältetty. Mehua sai janoon jos halusi. Pikkuveli joi sitä, minä en. Limua harvoin. Roskaruokaa harvoin. Olen syntynyt 1980. Myös pikkuveli on aina ollut normaalipainoinen mehusts huolimatta.

Normaalia 60-70 luvun kotiruokaa ja hedelmiä, marjoja eri muodossa, Karkkia ja saunalimun sai lauantaina. Ulkona leikittiin aamusta iltaan, käytiin marjassa, sienesssä, hiihdettiin, luisteltiin, eli liikuttiin joka päivä.  Vieläkin liikun ja syön terveellisesti, käyn kävelyllä,  pyöräilen joka päivä ulkoilen luonnossa, metsissä ja järvien rannoilla.  Nykylapset ei liiku kun istuvat koneilla pelaamassa ja lihovat. Sen kyllä huomaa ulkonäöstäkin jo keillä on liikunnalliset vanhemmat. 

N60 koko 38. 

-77 täällä. Meillä syötiin aina paljon kasviksia, tietty ne perinteiset lihamurekkeet jne, mutta aina oli pöydässä salaattia tai vaikka viipaloituja kauden juureksia (naurista, lanttua, porkkanaa). Riistaa toisinaan. Lauantai oli karkkipäivä, silloin tehtiin myös illalla aina pitsaa ja saatiin siskon kanssa limsapullot saunajuomaksi. Sipsit ja muut oli vaan synttäripäivinä tai muissa juhlissa.

Saattaa kuulostaa ankealta, mutta ei kyllä siltä tuntunut lapsena. Opittiin syömään hyvin ja monipuolisesti, myös itse osallistumaan ruuanlaittoon. Nykyisin olemme siskoni kanssa molemmat hoikkia, ilman mitään dieettejä jne. On niin totta se, että kodin ruokakulttuuri periytyy.

Pappa kalasti, eli kalaa oli usein. Usein keittona. Kesäkeittoa, oli perunamaat eli perunaa syötiin paljon mutta oli myös makaroniruokia. Makkaraa ja kanaa. Olin pienenä paljon isoäidin kanssa ja sain kyllä syödä mitä vaan, jatkuvasti paistettiin lettuja ja juotiin päiväkaffeja syreenimajassa. Vanhempien kanssa syötiin yhdessä. Aina oli mehua kannussa, ja mummulla kaapissa suklaata. 

Hoikkana pysyi kun joka paikkaan fillaroitiin, aika vietettiin urheilukentällä (kilpailin yleisurheilussa), lentiskentällä, järvellä uiden tai luistellen, hiihdettiin. 

Tylsähköä kotiruokaa. Herkkuja ei ollut arkena. 

Vierailija kirjoitti:

Pappa kalasti, eli kalaa oli usein. Usein keittona. Kesäkeittoa, oli perunamaat eli perunaa syötiin paljon mutta oli myös makaroniruokia. Makkaraa ja kanaa. Olin pienenä paljon isoäidin kanssa ja sain kyllä syödä mitä vaan, jatkuvasti paistettiin lettuja ja juotiin päiväkaffeja syreenimajassa. Vanhempien kanssa syötiin yhdessä. Aina oli mehua kannussa, ja mummulla kaapissa suklaata. 

Hoikkana pysyi kun joka paikkaan fillaroitiin, aika vietettiin urheilukentällä (kilpailin yleisurheilussa), lentiskentällä, järvellä uiden tai luistellen, hiihdettiin. 

... ja varmaan hyvä mainita että vm1964, eli kaupoissa oli valikoimat aika paljon rajallisemmat kuin vaikkapa ysärillä kun jo asui omillaan. Onnekas näytän olevan kun en ylipainoa "saa" vaikka aina olen kiskonut kaikkea mitä mieli tekee. Isän puoleiseen sukuun siinä tullut. 

Meillä syötiin kotona arkisin aina viideltä, ruokana keittoja, lihapullia, jauhelihapihvejä, kaalilaatikkoa, spagettia ja bologneseä, stroganoffia ym.  Useimmiten perunaa ruuan kanssa. Jälkiruokana kiisseleitä, lättyjä, pannaria. Vihanneksina keitettyjä porkkanoita, kukkakaalia tai raakana porkkanaraastetta, kurkkua ja tomaattia. 

Limuja oli vain juhlissa, mehua juotiin saunan jälkeen. 

Siihen aikaan ei ollut pikaruokapaikkoja, eikä syöty koko ajan, kuten nykyään jopa kävellessä. Annoskoot olivat myös maltillisia. Jos ostettiin karkkia, eivät olleet mitään megapusseja, eikä niitä syöty koskaan kerralla. 

Näkisin, että silloinen ruokakulttuuri tuki hyvin yleistä normaalipainoa. Silloinhan myös arkiliikuntaa oli enemmän, kävellen ja pyörällä liikuttiin.

Meillä syötiin aika perusruokaa: kanaa ja riisiä, omatekoista pizzaa, lihapullia ja makaronia, liha- ja makkarakeittoa, kalapuikkoja ja ranskalaisia, jauhelihakastiketta ja perunamuusia, maksalaatikkoa jne. Ruuan kanssa oli lähes aina salaattia, ja se kuului lautaselle normaalina osana ateriaa. Leipää oli myös aina tarjolla. Ruokaa sai ottaa lisää niin paljon kuin halusi, mutta meillä kannustettiin ottamaan lautaselle kerralla vain sen verran, kuin jaksoi varmasti syödä. Limua ja karkkia ei koskaan ollut arkena, ainoastaan lauantaisin ja silloinkin kohtuullisesti. Esimerkiksi koko nelihenkiselle perheelle litran pullo kokista ja pieni karkkipussi. Myöskään makeita leivonnaisia ei juurikaan syöty muulloin kuin juhlissa tai harvoin kahvilassa käydessä. Ruokajuomana taisi olla kyllä joskus mehua, mutta muutoin sokeria kyllä syötiin meillä hyvin rajallisesti.