Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se maailma, jossa kasvoin - sitä ei enää ole
13.07.2024 |
Köyhä nuoruus. Mikään ei tullut ilman. Mutta oli rauhallista, ihmiset olivat aitoja, jne.
Arvostettiin työtä, rehellisyyttä, myös suku ja perhe olivat tärkeitä. Luonto ja elinkeino maalla. Tehtiin pitkää päivää jotta saatiin ruokaa. Mutta koko ajan oli sellainen hyvä ... näkymä. Rakkautta ja arvostusta. Ihmisyyttä.
Se oli se maailma jossa kasvoin jota elin ja jota ikävöin. Maalaisjärjkeäkin käytettiin. Ei nillitetty turhista. Kukaan ei väkisin loukkaantunut jostain eikä kytätty varsinaisesti mitä saa sanoa. Oli jopa sellainen asia kuin vilpitön halu ymmärtää toisiaan ja erilaisuutta, vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä ollutkaan. Aina keitettiin kahvit ja voitiin olla rankastikin eri mieltä.
Mutta tämä nykyaika, on instat, of:t, seksuaalisuus on tietysti kaikkialla mutta media ei mistään puhutaan kuin rahan tekemisestä sillä ja voimaantumiset ja kaikki. Ja maailmanpolitiikkaa myöten. Ihan oikeasti ikään kuin ihmislaji olisi taantunut ja kaikki menettäneet järkensä. Katsokaa nyt ympärillemme. Tämä maailma on aivan feikki, epäaito ja nämä ajat ovat aivan hulluja.
Olen surullinen koska kaipaan aitoa maailmaa. Sitä ei enää ole. En sano että ennen oli paremmin. Ei ollut. Mutta ihmiset olivat aitoja ja maailma ei ollut täysin poissa tolaltaan.
Kaipaan nuoruuteeni heinäpellolle, kaipaan aitoja läsnä olevia ihmisiä, aikaan ennen somea ja älyllistä taantumusta.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän ja tiedän, että yhtälailla olen aikakauden tuote, kuten ovat nämä uudet sukupolvet. Sehän tässä myös huolestuttaa - ja paljon.
Millaiseksi kasvavat nämä tämän kaiken keskellä kasvavat ihmiset? Pienestä pitäen älylaite saatavilla, kaikki mahdollinen saatavilla.
Miten nämä ihmiset oppivat olemaan läsnä. Seurustelu, sosiaaliset taidot. jne
Surullista, etteivät nykyajan nuoret tiedä, millaista elämä on ilman jatkuvaa informaatulvaa ja adhd:ta.
Ja että mitä on aitous. Vilpitön ihmisten välinen arvostus
Joka ikinen sukupolvi on samalla tavalla hämmästellyt miten nykynuoret on niin huonoja, aika on hiono ja "mihin tämä maailma menee".
Tämä ei muutu koskaan.
Näinhän se on. Onneksi en ole vielä noin vanha, että mulla o
"Näinhän se on. Onneksi en ole vielä noin vanha, että mulla olisi tuollainen ajatusmaailma.Minkäikäisiä te olette, jotka tässä keskustelussa haikailette vanhoja aikoja?
t.40-vuotias"
Tässä yksi. Olen vähän yli 60-vuotias. Ja tiedän, että moni ikätoverini on eri mieltä. Puhuvat siitä, kuinka esim. itseluottamus on nyt parempi kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat aika epäsosiaalisia, että sen huomaa esim. viestinnästä, että ei välttämättä saa yhteyttä. Sitten se on vähän sellaista kiusaamistakin, että jos tiedetään, että toinen on hädässä ja yksin, niin jätetään ihan tarkoituksella vastaamatta viestiin ja soittoihin ja vedotaan siihen "että kun se on sellainen ja tollanen..." Vähän omaa nokkaa nostetaan siinä. Kuitenkin facebook-sivuja on aikaa kytätä ja niitä selata tuntitolkulla. Sitten on rahajuttu, että halutaan omaa etua ja hyötyä joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsellista nostalgiaa. Maailma on tässä ja nyt: täältä et pakenemaan pääse muuta kuin kuoleman kautta. Joten sopeudu siis, koska muuta et voi. Menneiden vatvominen ei auta mihinkään. Varsinkaan siihen sävyyn että haluaa sinne takaisin. Sinne ei pääse takaisin.
Maailma on hyvä tässä ja nyt. Muuta ei voi.
Tässä meillä on loistava esimerkki siitä, miksi asiat menevät koko ajan pahemmin päin prsettä. Tällainen fatalistinen ajattelu "näin asiat nyt vain ovat, ei voi mitään, tyydytään nyt vain tähän" on äärimmäisen tuhoisaa. Se johtaa siihen, että pieni joukko pääsee ohjailemaan kohtaloonsa alistunutta massaa mielensä mukaan, viemään siltä pikkuhiljaa kaiken, mikä tekee siitä joukon itsevaltaisia yksilöitä, muuttamaan sen lammaslaumaksi, joka alistuu mihin vain, tekee käskystä mitä vain, juoksee vaikka jyrkänteeltä rotkoon, koska "näin tämä nyt vain menee".
Ap:n kanssa olen osittain samaa mieltä, moni asia oli ennen paremmin. Mutta moni oli myös huonommin. Itse en kaipaa vähääkään sitä aikaa, jolloin ihmisen arvo määräytyi pelkästään hänen tekemänsä työmäärän kautta. Mistään muusta ei kahvikuppien yli puhuttukaan kuin työstä, työstä, työstä ja se, jolla ei työtä ollu, jäi kokonaan keskustelun ja yhteisön ulkopuolelle. Ihmiselämä on paljon muutakin kuin työ, jota aniharva tekee siksi, että erityisesti siitä nauttii. Työtä tehdään, koska kaikki maksaa, rahan takia, ei työn itsensä. Niin se oli ennenkin. Työtä tehtiin, että saatiin leipä pöytään ja katto pään päälle. Raadettiin, koska oli pakko, eikä sellaista elämää ole minusta tarpeen ihannoida.
En saanut selvää mistä vuosikymmenistä kerroit. Minut kasvatettiin 1960-70-luvulla ja aivopestiin sellaisiin typeriin elämänarvoihin kuin rehellisyys, muiden kunnioittaminen, suoruus, ahkeruus, vastuuntunto, oikeudenmukaisuus, kohteliaisuus, muiden kuunteleminen, oma-aloitteisuus, ratkaisukeskeisyys valittamisen sijaan, auttaminen eli kaikkea aivan turhaa.
Nyt olen terapiassa murehtimassa, millainen älytön ihminen olenkaan. Ikäluokkaani edustava terapeutti on lohduttanut, ettei minun tyyppinen ihminen yksinkertaisesti selviä enää yhteiskunnassamme ja minunlaisia ei tarvita missään. En minä siitä loukkaannu, haikaile, vaan olen huomaavaisesti erakoitunut oloihini välttääkseni mielensä pahoittavia ihmisiä ja joita en osaa puhutella niin kuin he haluavat. En myöskään opi enää muuksi, enkä jaksaisikaan, sillä selviän selkeimmin oppimillani typerillä tavoilla.
Kyllä minua on pilkattu kiitoksen sanomisesta tai raivostuttu suoruudestani pihalle tunkevaa naapuria myöten samoin kuin teen ajatukseni selkeiksi eri viranomaisille. En riitele, mutta joskus juuri ne nykypäivän arvot suorastaan vaativat draamaa. Etenkin sana ahdistus on taikasana ihan joka paikkaan, jos jotakin haluan.
Vitt* kun naurattaa.Nämä loukkaatumista nillittäjöt kun tuntuvat itse olevan niitä pahimpia mielensäpahoittajia. Se on sellaista kun se älyllinen- ja henkinenkehitys on jäänyt sinne uhmaiköisen pikkulapsen tasolle. Minö kun saan sanoa mitä haluan, mutta minulle ei saa sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että ennen nähtiin enemmän livenä, tehtiin asioita ja vietettiin oikeasti aikaa yhdessä. Jäi aitoja hyviä muistoja ja ihmissuhteet olivat elävämpiä. Ei oltu niin paljon somessa, netissä ja puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ennen nähtiin enemmän livenä, tehtiin asioita ja vietettiin oikeasti aikaa yhdessä. Jäi aitoja hyviä muistoja ja ihmissuhteet olivat elävämpiä. Ei oltu niin paljon somessa, netissä ja puhelimella.
Hellyttäviä nämä zetat... Ennen nähtiin enemmän kasvokkain, koska ei ollut somea, eikä älypuhelimia, kovin monella ei edes tietokonetta ja nettiyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri hiljattain juttelin vanhempieni kanssa, heillä oli sukua naapuripaikkakunnalla 30 km päässä. Kun olivat vielä lapsia, sinne kulkivat välillä pyörällä, välillä kuljetti toinen sukulainen traktorinkärryllä. Mutta traktorilla kuljetti myös ihan vaan naapurikin. Eli hän varasi koko päivän siihen että auttoi toisia, eikä valittanut. Toki perillä sai varmasti ruuan ja kahvia. Se oli sen ajan lomailua.
Kuulin myös että paikallisella huoltamolla oli vanhempi mummo pesemässä autoja. Ihan nauratti, sellaista ei enää tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin 1960-70-luvulla ja aivopestiin sellaisiin typeriin elämänarvoihin kuin rehellisyys, muiden kunnioittaminen, suoruus, ahkeruus, vastuuntunto, oikeudenmukaisuus, kohteliaisuus, muiden kuunteleminen, oma-aloitteisuus, ratkaisukeskeisyys valittamisen sijaan, auttaminen eli kaikkea aivan turhaa.
Nyt olen terapiassa murehtimassa, millainen älytön ihminen olenkaan. Ikäluokkaani edustava terapeutti on lohduttanut, ettei minun tyyppinen ihminen yksinkertaisesti selviä enää yhteiskunnassamme ja minunlaisia ei tarvita missään. En minä siitä loukkaannu, haikaile, vaan olen huomaavaisesti erakoitunut oloihini välttääkseni mielensä pahoittavia ihmisiä ja joita en osaa puhutella niin kuin he haluavat.
Kiitos tästä <3 Elän tällä varmaan monta vuotta eteenpäin. Kukaan ei ole mulle sanonut näin kauniisti, ei ole varaa terapeutteihin.
T:kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just joo. Ennen esimerkiksi lapsia ei arvostettu samalla tavalla kuin nykyään. Lapsia vaan tehtiin tai niitä ilmestyi ja lapset meni siinä sivussa jotenkuten. Lapset vietti päivät keskenään tai auttoi kotitöissä, esimerkiksi maataloustöissä tai pikkusisaruksia hoitaen.
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Ennen esimerkiksi lapsia ei arvostettu samalla tavalla kuin nykyään. Lapsia vaan tehtiin tai niitä ilmestyi ja lapset meni siinä sivussa jotenkuten. Lapset vietti päivät keskenään tai auttoi kotitöissä, esimerkiksi maataloustöissä tai pikkusisaruksia hoitaen.
Kokemukseni ei ole, ettei minua olisi arvostettu. Päinvastoin. Minulta odotettiin paljon ja vastuuta sain jo nuorena paljon. Mutta minuun luotettiin ja se että minulta odotettiin paljon antoi jo pienestä pitäen kovan mentaliteetin pärjätä tässä maailmassa itse.
En minä pidä sitä ainakaan hyvänä että lapset on vanhempien kavereita ja pyörivät kaupungilla ja ovat vapaan kasvatuksen tuotteita. No, tässä toki kärjistän. Mutta suurta rakkautta on nimenomaan luottamus, rajat ja se että myös odottaa paljon. Ei opeta lasta sellaiseen maailmaan jossa on kivaa ja jossa ei pettymyksiä. Fakta se on, että maailma ei ole helppo paikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on. Ennen sai töitäkin heti kun meni vaan kysymään jostain niin pääsin heti töihin. Nykyään pitää tehdä cv eikä pääse edes haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään nykyajasta. 🥳 Varsinkin kun ei ole pakkoseurustelua suvun kanssa niin kuin ennen oli. Päihtyneitä sai pelätä. Risua saattoi saada keneltä tahansa eikä edes tiennyt miksi mutta lapset saattoivat vaan olla ärsyttäviä kun mitään tekemistä ei keksitty. Mitään hyvää ei ollut sellaisessa jos koko suku sai kasvattaa. Se oli aika julmaakin.
Koko suku? Mulle ihan vierasta tuollainen. Vaikka elinkin ennen.
Lue ja sivisty. Siitä on hyvin vähän aikaa, kun lasten pahoinpitelystä tuli laitonta.
En kannata pahoinpitelyä. Olet hyvin rajoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se netissä oleva maailma on feikki. Hylkää se ja tule tänne oikeaan elämään, täällä on vielä sellaista kuin kuvailit.
Ainoa ero on jatkuva mediahuomio.
Sama juttu
-Mies joka selvisi vedenpaisumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin mieluummin myllynkiven kaulaan uintireissulla kuin menisin takaisin lapsuuteen 70-luvulla. Nykyisin asiat ovat paljon paremmin vaikkakin omalla laillaan vaikeita.
Sama täällä 🥹
Vierailija kirjoitti:
Ahdasmielisyyden aika. Kun Suomessakin ihmiset oli valmiita lynkkaamaan toisen vaikka vain kampauksen takia. Kaikki oli saatanasta. Hyi mikä aika, ei onneksi palaa enää ikinä. Niin paljoa ihmiskunta ei voi taantua.
Pellolle ja heinätöihin pääset vielä tänäänkin. Kaupunkilaiset palaa näiden unelmien ääreen. Ennen maalla oli raskasta, nykyään kallista. Mutta takaisin pääsee kyllä. Jos kaipaa sitä askeesia, niin pienetkin tulot riittää.
Ihmiset ovat ihan yhtä ahdasmielisiä nykyäänkin. Ahdasmielisyys vaan suuntautuu eri lailla. Esiinnytään afrorastoissa Wokeporukan edessä tai turkissa elokapinan edessä. Tai sano facessasi että n****rit ja h**ot ovat piiiiiip.
Sama maailma, se vaan muuttuu ajan kanssa. Aina maailma muuttuu ajan kanssa. Sopeudu siihen
Alue: Aihe vapaa
Minun hyvinvointini kasvoi valtavasti kun lopetin Facebookin aktiivisen seuraamisen ja postailun.
Tämä Vauva-palsta pitää jättää vielä pois. Nämä aiheuttavat sitä ahdistusta