Se maailma, jossa kasvoin - sitä ei enää ole
Köyhä nuoruus. Mikään ei tullut ilman. Mutta oli rauhallista, ihmiset olivat aitoja, jne.
Arvostettiin työtä, rehellisyyttä, myös suku ja perhe olivat tärkeitä. Luonto ja elinkeino maalla. Tehtiin pitkää päivää jotta saatiin ruokaa. Mutta koko ajan oli sellainen hyvä ... näkymä. Rakkautta ja arvostusta. Ihmisyyttä.
Se oli se maailma jossa kasvoin jota elin ja jota ikävöin. Maalaisjärjkeäkin käytettiin. Ei nillitetty turhista. Kukaan ei väkisin loukkaantunut jostain eikä kytätty varsinaisesti mitä saa sanoa. Oli jopa sellainen asia kuin vilpitön halu ymmärtää toisiaan ja erilaisuutta, vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä ollutkaan. Aina keitettiin kahvit ja voitiin olla rankastikin eri mieltä.
Mutta tämä nykyaika, on instat, of:t, seksuaalisuus on tietysti kaikkialla mutta media ei mistään puhutaan kuin rahan tekemisestä sillä ja voimaantumiset ja kaikki. Ja maailmanpolitiikkaa myöten. Ihan oikeasti ikään kuin ihmislaji olisi taantunut ja kaikki menettäneet järkensä. Katsokaa nyt ympärillemme. Tämä maailma on aivan feikki, epäaito ja nämä ajat ovat aivan hulluja.
Olen surullinen koska kaipaan aitoa maailmaa. Sitä ei enää ole. En sano että ennen oli paremmin. Ei ollut. Mutta ihmiset olivat aitoja ja maailma ei ollut täysin poissa tolaltaan.
Kaipaan nuoruuteeni heinäpellolle, kaipaan aitoja läsnä olevia ihmisiä, aikaan ennen somea ja älyllistä taantumusta.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsellista nostalgiaa. Maailma on tässä ja nyt: täältä et pakenemaan pääse muuta kuin kuoleman kautta. Joten sopeudu siis, koska muuta et voi. Menneiden vatvominen ei auta mihinkään. Varsinkaan siihen sävyyn että haluaa sinne takaisin. Sinne ei pääse takaisin.
Maailma on hyvä tässä ja nyt. Muuta ei voi.
Ei kai sinne takaisin pääsekään.
Vaan onhan tämä muuttunut. Me ollaan vaan pelinappuloita rahankerääjien pelissä. Ne, joilla valta on määrittävät arvoja. Mitä tössä maailmassa arvostetaan?
Pitää olla kasvua kasvua kasvua- siis rahallista kasvua.
Ihmisten hyvinvointi on sivuseikka. Jos jompi kumpi pitää valita, niin aikakin Suomessa valitaan raha.
Pistetään hoitajat pihalle, pienet palkat, isot ryhmät kouluissa, kaikilla kännykät (haluan nähdä sen pennut-ilman kännykkää- kamppailun elokuusta 2024. Olen itse aitiopaikalla koulussa töissä.
Työntekijät arvotetaan alas. Raha arvotetaan ylös.
Amkissa ei vaadita- vedetään opettajilta resurssit pois. Otetaan lisää porukkaa sisään, mutta ei oteta lisää opettajia. Jopa pienennetään opettajan opetustuntimäärää. Sanotaan: koeta pärjätä.
Ka mikä on se tärkein? RAHA. Väliportaan tyypit, jotka eivöt opeta, päättävät resursseista. Ja heillä ei ole osaamista. Hurrataan, kun oppilaitos saa rahaa!!! Entä se oppilaiden osaaminen? Eikö sen pitäisi olla prioriteetti? Että oppilas oppii ja voi hyvin?
Laittaisin mieluummin myllynkiven kaulaan uintireissulla kuin menisin takaisin lapsuuteen 70-luvulla. Nykyisin asiat ovat paljon paremmin vaikkakin omalla laillaan vaikeita.
Vanha maailma elää vielä monessa euroopan maassa, suosittelen niissä matkailua ja miksei muuttoakin. Moni maa on edelleen konservatiivinen ja niitä woketus ei ole vielä pilannut
Nykyhetkeä puolustavat eivät selvästikään täysin tajua aloitusta. Tietyt arvot ja asenteet, jotka entisissä ajoissa olivat hyviä, ovat hävinneet kaikenkattavina, kaikessa vaikuttavina. Siihen ei riitä, että sulkeutuu omaan pieneen kuplaansa. Pinnallisuuden kulttuuri jatkaa etenemistään ja syvenemistään.
Johtuu ylikansoituksesta. Huvittaa kun jotkut luulevat kyseessä olevan woken ym.
Vierailija kirjoitti:
Nykyhetkeä puolustavat eivät selvästikään täysin tajua aloitusta. Tietyt arvot ja asenteet, jotka entisissä ajoissa olivat hyviä, ovat hävinneet kaikenkattavina, kaikessa vaikuttavina. Siihen ei riitä, että sulkeutuu omaan pieneen kuplaansa. Pinnallisuuden kulttuuri jatkaa etenemistään ja syvenemistään.
Tai sitten ymmärrämme mutta olemme eti mieltä. Ehkä jotkut asenteet olivat parempia (mitä se sitten tarkoittaakaan) mutta kokonaisuutena esimerkiksi 70-luku oli ankeaa ja turvatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vanha maailma elää vielä monessa euroopan maassa, suosittelen niissä matkailua ja miksei muuttoakin. Moni maa on edelleen konservatiivinen ja niitä woketus ei ole vielä pilannut
Tämä on niin totta! Matkaillessa huomaa, että hetkinen, mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu ja mikä täällä oikein on ottanut vallan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha maailma elää vielä monessa euroopan maassa, suosittelen niissä matkailua ja miksei muuttoakin. Moni maa on edelleen konservatiivinen ja niitä woketus ei ole vielä pilannut
Tämä on niin totta! Matkaillessa huomaa, että hetkinen, mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu ja mikä täällä oikein on ottanut vallan.
Sodoma ja ...? Ry ssä
Vierailija kirjoitti:
Nykyhetkeä puolustavat eivät selvästikään täysin tajua aloitusta. Tietyt arvot ja asenteet, jotka entisissä ajoissa olivat hyviä, ovat hävinneet kaikenkattavina, kaikessa vaikuttavina. Siihen ei riitä, että sulkeutuu omaan pieneen kuplaansa. Pinnallisuuden kulttuuri jatkaa etenemistään ja syvenemistään.
Mietin samaa. Vai onko niin, että maamme on ollut koko ajan yhtä jyrkästi jakautunut. Ja onko terveydenhuolto todellisuudessa aina ollut "kriisissä".
Kiinnostaisi myös lukea, millä alalla työolot ovat parantuneet, koska itse olen kuullut vain niitä kokemuksia, joissa työtahtia on kiristetty ja määrärahoja vähennetty niin että porukka voi huonommin.
Ei se ennen sen parempaa ja positiivisempaa tai aidompaa ollut. Kyllä ennenkin loukkaannuttiin pikkuasioista versisreti ja jopa våkivaltaisesti. Mun vaari ei puhunut naapuriensa kanssa neljåånkymmeneen vuoteen loukkaannuttuaan lostain heinäkasasta. Aitoudesta ja sen puutteestw voi lukea mitä tahana vanhaa kirjallisuutta Jane Austenista Täällä Pohjan Tähden allaan.
mutta tietenkin meitä kaikkia on lapsena suojeltu kaikelta ikävältä, ja siksi lapsuuden maailma nyt näyttäytyy meille idyllisenä ja ihanana. Muttei se silloinkaan aikuisille sellaista ollut. Eikä kaikilla lapsillekaan. Mun mummo oli 1930-luvun alussa kansakoulussa kun yksi oppilastoveri toi alkoi pamautella siellä haulikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsellista nostalgiaa. Maailma on tässä ja nyt: täältä et pakenemaan pääse muuta kuin kuoleman kautta. Joten sopeudu siis, koska muuta et voi. Menneiden vatvominen ei auta mihinkään. Varsinkaan siihen sävyyn että haluaa sinne takaisin. Sinne ei pääse takaisin.
Maailma on hyvä tässä ja nyt. Muuta ei voi.
Ei kai sinne takaisin pääsekään.
Vaan onhan tämä muuttunut. Me ollaan vaan pelinappuloita rahankerääjien pelissä. Ne, joilla valta on määrittävät arvoja. Mitä tössä maailmassa arvostetaan?
Pitää olla kasvua kasvua kasvua- siis rahallista kasvua.
Ihmisten hyvinvointi on sivuseikka. Jos jompi kumpi pitää valita, niin aikakin Suomessa valitaan raha.Pistetään hoitajat pihalle, pienet palkat, isot ryhmät kouluissa, kaikilla kännykät (haluan nähdä sen pennut-ilman kännykkää- kamppailun elokuusta 2024. Olen its
Mihin perustat väitteesi siitä, ettei AMK:ssa vaadita opiskelijoilta? Sun mutu ei tähän riitä. Koska kyllä mun mielestä vaaditaan.
t. AMK:n suorittanut vuosina 20-22
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän ja tiedän, että yhtälailla olen aikakauden tuote, kuten ovat nämä uudet sukupolvet. Sehän tässä myös huolestuttaa - ja paljon.
Millaiseksi kasvavat nämä tämän kaiken keskellä kasvavat ihmiset? Pienestä pitäen älylaite saatavilla, kaikki mahdollinen saatavilla.
Miten nämä ihmiset oppivat olemaan läsnä. Seurustelu, sosiaaliset taidot. jne
Surullista, etteivät nykyajan nuoret tiedä, millaista elämä on ilman jatkuvaa informaatulvaa ja adhd:ta.
Ja että mitä on aitous. Vilpitön ihmisten välinen arvostus
Joka ikinen sukupolvi on samalla tavalla hämmästellyt miten nykynuoret on niin huonoja, aika on hiono ja "mihin tämä maailma menee".
Tämä ei muutu koskaan.
On tietysti totta, että osa asioista on paremmin nyt. Sairauksia kyetään hoitamaan ja parantamaan entistä paremmin, ja konttoreissa on paljon paremmat työtuolit kuin esim. 20 vuotta sitten. On säädettävät sähköpöydätkin. On ergonomisempaa sillä tavalla.
Elintaso on muutenkin parempi kuin 70-luvulla, ja ihmiset uskaltavat kertoa mielipiteensä. Me suomalaiset olimme aiemmin hyvin hiljaisia. Aina sai miettiä, mikä oli sopivaa sanoa ja oliko parempi olla hiljaa kuin puhua.
Se ainakin on muuttunut täysin. Sosiaalisuutta vaaditaan paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään nykyajasta. 🥳 Varsinkin kun ei ole pakkoseurustelua suvun kanssa niin kuin ennen oli. Päihtyneitä sai pelätä. Risua saattoi saada keneltä tahansa eikä edes tiennyt miksi mutta lapset saattoivat vaan olla ärsyttäviä kun mitään tekemistä ei keksitty. Mitään hyvää ei ollut sellaisessa jos koko suku sai kasvattaa. Se oli aika julmaakin.
Koko suku? Mulle ihan vierasta tuollainen. Vaikka elinkin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään nykyajasta. 🥳 Varsinkin kun ei ole pakkoseurustelua suvun kanssa niin kuin ennen oli. Päihtyneitä sai pelätä. Risua saattoi saada keneltä tahansa eikä edes tiennyt miksi mutta lapset saattoivat vaan olla ärsyttäviä kun mitään tekemistä ei keksitty. Mitään hyvää ei ollut sellaisessa jos koko suku sai kasvattaa. Se oli aika julmaakin.
Koko suku? Mulle ihan vierasta tuollainen. Vaikka elinkin ennen.
Lue ja sivisty. Siitä on hyvin vähän aikaa, kun lasten pahoinpitelystä tuli laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt AP:n kuvaamaa aikaa. Nyt asiat ovat hyvin verrattuna entisaikoihin. Ei kukaan kiellä elämästä yhteisöllistä elämää. Asun Vantaalla. Kun perhe kokoontuu, meitä tulee syömään 15 henkilöä. Silloin jaetaan iloja ja murheita. Aina on hauskaa. Heittäkää pois ne vanhat lasit ja laittakaa uudet, jolloin näette kirkkaasti, kun aurinko paistaa ja ilo virtaa. Elämä on nyt ihanaa...
Ette siis ole kantasuomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän ja tiedän, että yhtälailla olen aikakauden tuote, kuten ovat nämä uudet sukupolvet. Sehän tässä myös huolestuttaa - ja paljon.
Millaiseksi kasvavat nämä tämän kaiken keskellä kasvavat ihmiset? Pienestä pitäen älylaite saatavilla, kaikki mahdollinen saatavilla.
Miten nämä ihmiset oppivat olemaan läsnä. Seurustelu, sosiaaliset taidot. jne
Surullista, etteivät nykyajan nuoret tiedä, millaista elämä on ilman jatkuvaa informaatulvaa ja adhd:ta.
Ja että mitä on aitous. Vilpitön ihmisten välinen arvostus
Joka ikinen sukupolvi on samalla tavalla hämmästellyt miten nykynuoret on niin huonoja, aika on hiono ja "mihin tämä maailma menee".
Tämä ei muutu koskaan.
Näinhän se on. Onneksi en ole vielä noin vanha, että mulla olisi tuollainen ajatusmaailma.Minkäikäisiä te olette, jotka tässä keskustelussa haikailette vanhoja aikoja?
t.40-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsellista nostalgiaa. Maailma on tässä ja nyt: täältä et pakenemaan pääse muuta kuin kuoleman kautta. Joten sopeudu siis, koska muuta et voi. Menneiden vatvominen ei auta mihinkään. Varsinkaan siihen sävyyn että haluaa sinne takaisin. Sinne ei pääse takaisin.
Maailma on hyvä tässä ja nyt. Muuta ei voi.
Niin no niin no
Hyvä se on muistaa mennyt hyvine ja huonoine puolineen, katsella nykyistä ja pohtia millaiseksi haluaisi maailman rakennettavan tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään nykyajasta. 🥳 Varsinkin kun ei ole pakkoseurustelua suvun kanssa niin kuin ennen oli. Päihtyneitä sai pelätä. Risua saattoi saada keneltä tahansa eikä edes tiennyt miksi mutta lapset saattoivat vaan olla ärsyttäviä kun mitään tekemistä ei keksitty. Mitään hyvää ei ollut sellaisessa jos koko suku sai kasvattaa. Se oli aika julmaakin.
Koko suku? Mulle ihan vierasta tuollainen. Vaikka elinkin ennen.
NIin minullekin. Vaikka olin usein sukulaisten luona hoidossa, ei siellä ollut juoppoja eikä julmia kasvattajia. Mutta jokaisella on omat muistonsa.
Minulla ei töissä viime vuosina ollut oikein ketään, kelle puhua, koska olimme etätöissä ja meille oli asetettu sellaiset tavoitteet, etten kehdannut häiritä ketään ylimääräisillä teams-puheluilla. Huumoria ei enää ollut.
Mutta jo muutama vuosi ennen etätyötä tiimit oli hajautettu niin että ryhmäläiset istuivat eri puolilla taloa ja tekivät eri töitä.
Minusta aika, jolloin näimme kollegoja oikeasti joka työpäivä ja kävimme yhdessä esim. kahvilla oli parempaa.
Tietysti tuokin oli kiinni itsestäni: mitäs en pitänyt yhteyksiä yllä.
Kun on ollut aikuinen yli 40 vuotta, niin olen pettynyt kehitykseen. Olen pettynyt siihen, miten nykyään kärjistetään eroja tiedotusvälineissä, miten konfliktiherkältä nykyaika näyttää, miten terveyspalvelut huononevat jne. Mutta mielestäni myös työelämä on huonontunut.
Enlä pidä siitäkään, miten vanhempia syyllistetään. Oman muistikuvani mukaan entisaikaan koulussa opetettiin myös käytöstapoja. Opetettiin tervehtimään, kiittämään, kuuntelemaan tunnilla, huomioimaan muut yms. Saatettiin opettaa jopa ruokailutapoja. Ei kaikkea jätetty vain kodin huoleksi.