Olin tällä viikolla niin v*ntunut mieheeni että aloin katselemaan itselleni uutta asuntoa..
Mikään ei ole viime aikoina oikein toiminut meidän suhteessa. Ei ole keskustelua, ei seksiä, ei mitään yhteistä.... Mies lähtee aamulla ennen mun heräämistä töihin ja tulee illalla takaisin niin, että mä menen kohta nukkumaan. Sitten se istuu koneella kunnes mä olen nukahtanut ja tulee joskus yöllä sänkyyn. Ja mä välitän yhä vähemmän ja vähemmän, kohta en ollenkaan, mitä mies tekee. Ei mene hyvin, ei.
Kommentit (5)
Jos mä yritän jotain keskustelua aloittaa suhteen tilasta mies sanoo vain, että tee mitä haluat ja on heti puolustuskannalla. Silloinhan ero ei ole sen syy, jos mä sitten sanon joku kaunis päivä, että so long. ap
Tutulta tuntuu... Mutta en anna itselleni lupaa vakavissani ajatella eroa kun lapset ovat vielä pieniä. Tilanne on sellainen että jos sopiva ihminen tulee kohdalle niin ihmissuhteen voin aloittaa, mutta en eroa, vielä. Ehkä kylmästi ja laskelmoidusti ajateltu, mutta näinhän meidän äidit ja isoäidit ajattelivat kun elivät omia ruuhkavuosiaan lapsiaan kasvattaen.
Kai se on uskottava että tunteet on kuolleet/kuolemassa. Aikaisemmin riideltiin, mä olin aina tosi vihainen ja mustasukkainen sen menoista, nykyään en edes kysy missä se aikansa viettää. Eikä sekään kysy multa mitään. Pitäisi kai luovuttaa ajoissa. Onneksi ei ole lapsia, niin ero on vähän helpompi.
että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.