Miksi rakkauden kohde onkin usein helppo unohtaa suhteen jälkeen?

Mielenkiintoisia vastauksia. Olen juuri eronnut itsekin lyhyestä suhteesta. Hyi olkoon kuinka pahalta tämä tuntuu.

En ikävöi kaiholla exiäni, paitsi tietysti tätä viimeisintä. Raastaa. Pelottaa kai myös yksinjääminen.

Ihmisten sydämettömyys toista kohtaan, vaikka on rikkonut toisen elämän. Vastuuntunto puuttuu.

Aika huonoja olleet tai värittömiä. Miksi otat sellaisen että pitää erota. Tai sitten elät enemmän itsesi kautta. Ja koet että toimii paremmin kun itse tekee ja elää. Joku muu vie huomion, ehkä työ tai harrasteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas ihastun sen verran harvoin, että kaikki isommat ihastukset ovat jääneet mieleen. Parisuhteessa en oo koskaan ollut, joten en osaa sanoa miten sitten eron kohdatessa kävisi. Tosin en alkaisikaan heppoisin perustein suhteeseen vaan vasta sitten siinä vaiheessa kun tuntuu että tuossa toi mun tyyppi nyt ihan oikeasti on. :)

N32

Juu ei montaa juttua minullakaan ja aluksi isoakin ihastusta, joka ei vain kehity täyteen kukkaansa ja sitten kaikki on helppo unohtaa. Ehkä ihminen rakastuu vain kerran elämässään.

Ap

Jotenkin kauhea ajatus että olisi mahdollista rakastua vain kerran. Jos se kerta menee pieleen, ei mitään vastaavaa voisikaan enää koskaan kokea. Minulla on juurikin tämä tilanne mutta haluan uskoa, ettei olisi mahdotonta löytää vielä joskus joku joka saa aikaan ne samat fiilikset.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia vastauksia. Olen juuri eronnut itsekin lyhyestä suhteesta. Hyi olkoon kuinka pahalta tämä tuntuu.

En ikävöi kaiholla exiäni, paitsi tietysti tätä viimeisintä. Raastaa. Pelottaa kai myös yksinjääminen.

Tämä on ihan kuin omasta kynästäni, samassa tilanteessa olen. Tapailumies jätti ja olen ollut nyt 4 kk ihan hajalla. Kärsin, todella kärsin, enemmän kuin olen koskaan kärsinyt ja olen voinut huonommin kuin koskaan tämän suruni ja ikäväni kanssa. Rakastuin suin päin tähän ihmiseen ja hänellä ei sitten ollutkaan samanlaisia tunteita loppujen lopuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kiintyy omalla, yksilöllisellä tavalla. Näin ollen ei ole olemassa mitään yhtä, oikeaa rakkautta. Tärkeää on tunnistaa oma kiintymyssuhdetyylinsä ja löytää samalla tavalla kiintyvä ihminen.

Itse olen ollut rakastunut tasan kerran. Mies kuoli kesken lenkin ja meidän asia jäi kesken. En voi tietää olisko meidän tie mennyt vanhnuuteen asti, mutta se oli ihminen, jota rakastin. Menetin hänet 33 vuotiaana ja nyt olen 47v. Ollut pari suhdetta tai oikeastaan yritystä, mutta tajusin, että vertaan näitä kahta mieheeni, niin ei sitä tule mitään. Molemmat ollut hyviä miehiä, mutta ei ole ollut niin kuin kuollut mieheni. Se on väärin ja pitäis ymmärttää, että jokainen on erilainen, mutta kun elämässä on ollut elämän rakkaus, niin sitä vaan jostain syystä vertaa ja odottaa jotain samaa mitä ei ole eikä tule. Olen tiedostanut tietenkin, että ei pidä niin ajatella, mutta minkäs teen.. Siksi olen sinkku, koska kuollut mieheni on mielessä aina. Olen käynyt terapiassa jne, mutta ei se muutu. Kuormitan vain muita, joten parempi olla yksin ja käydä haudalla makaamassa hänen vierellä ja muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kiintyy omalla, yksilöllisellä tavalla. Näin ollen ei ole olemassa mitään yhtä, oikeaa rakkautta. Tärkeää on tunnistaa oma kiintymyssuhdetyylinsä ja löytää samalla tavalla kiintyvä ihminen.

 

 

Itse olen ollut rakastunut tasan kerran. Mies kuoli kesken lenkin ja meidän asia jäi kesken. En voi tietää olisko meidän tie mennyt vanhnuuteen asti, mutta se oli ihminen, jota rakastin. Menetin hänet 33 vuotiaana ja nyt olen 47v. Ollut pari suhdetta tai oikeastaan yritystä, mutta tajusin, että vertaan näitä kahta mieheeni, niin ei sitä tule mitään. Molemmat ollut hyviä miehiä, mutta ei ole ollut niin kuin kuollut mieheni. Se on väärin ja pitäis ymmärttää, että jokainen on erilainen, mutta kun elämässä on ollut elämän rakkaus, niin sitä vaan jostain syystä vertaa ja odottaa jotain samaa mitä ei ole eikä tule. Olen tiedostanut

Minä ymmärrän tuon niin hyvin! Surut ovat hitaita hiipumaan ja oikea rakkaus ei hiivu koskaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kiintyy omalla, yksilöllisellä tavalla. Näin ollen ei ole olemassa mitään yhtä, oikeaa rakkautta. Tärkeää on tunnistaa oma kiintymyssuhdetyylinsä ja löytää samalla tavalla kiintyvä ihminen.

 

 

Itse olen ollut rakastunut tasan kerran. Mies kuoli kesken lenkin ja meidän asia jäi kesken. En voi tietää olisko meidän tie mennyt vanhnuuteen asti, mutta se oli ihminen, jota rakastin. Menetin hänet 33 vuotiaana ja nyt olen 47v. Ollut pari suhdetta tai oikeastaan yritystä, mutta tajusin, että vertaan näitä kahta mieheeni, niin ei sitä tule mitään. Molemmat ollut hyviä miehiä, mutta ei ole ollut niin kuin kuollut mieheni. Se on väärin ja pitäis ymmärttää, että jokainen on erilainen, mutta kun elämässä on ollut elämän rakkaus, niin sitä vaan jostain syystä vertaa ja odottaa jotain samaa mitä ei ole eikä tule. Olen tiedostanut

Älä vertaa ei kuolleelle kukaan pärjää.

Jos unohtaa nopeasti niin tunteetkin on tainneet olla keveitä. 

Niinhän sitä sanotaan "Rakkaus on ikuista vain kohde vaihtuu".

Rakastin ja välitin vuosia, vaikka toinen kohteli minua huonosti. Vähitellen silmät aukesi ja koko ihminen alkoi ällöttää,  kaikki hänessä. 

Ei ole helppo unohtaa. Tätäänkin olen itkenyt silmät päästäni vaikken ole nähnyt häntä enää kuukausiin. 

Oli niin surkea jätkä.

Fyysinen himo pitää erottaa rakkaudesta. Tai sitten se on ollut vain ihastuminen, ja kun siihen ihmiseen tutustuu tarkemmin, huomaa että ihastui vääriin kuvitelmiin siitä ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkauden kohteen unohtaminen suhteen jälkeen johtuu subatomaarisista rakkaushiukkasista, jotka menettävät resonanssinsa aivojen limbisen järjestelmän kanssa. Kun suhde päättyy, nämä hiukkaset alkavat värähdellä eri taajuudella, mikä estää niiden vaikutuksen muistikeskuksiin, kuten hippokampukseen ja amygdalaan. Tästä syystä rakkauden kohteen muistot alkavat häipyä, tehden kohteen unohtamisesta helpompaa.

Voi. Olet tylsä. 😆

Minusta rakkaus on ikuista mutta kohteet voivat vaihtua.

Tunne ei minulla ole loppunut kuin veitsellä leikaten. Järkisyyt ovat lopettaneet järjettömät tapaamiset ja yhteydenpidon. 

Vierailija kirjoitti:

Ollut niitä jotka jää unholaan yllättävänkin nopeasti ja niitä jotka haikeudella muistan lopun elämääni. 

15 vuoden avioliiton jätin taakseni yllättävänkin helposti tunnetasolla. Kun taas yksi lyhyt kesäromanssi 7 vuoden takaa ei tule koskaan lähtemään sydämestä. 

Ehkä se on se saavuttamattomissa? Sen takia jää kiinni, kun on liikaa jossiteltavaa?

Ei joku kesäromanssi ole rakkautta. Ethän edes ehtinyt tutustumaan siihen ihmiseen siinä ajassa.

"Rakkautta ei se ollut lainkaan"  - oikea aito rakkaus ei niin vain kuole.

Ihmisillä on tapana sanoa rakkaudeksi kun kyseessä on pelkkä ihastus, pintapuolinen tunne.  Miehille rakkaus voi merkitä pelkkää seksiä. Moni pitää omistushalua rakkautena. 

Rakkauden kuolema on tuskallista,  oikean aidon rakkauden.  Ja kyllä omistushalukin voi saada tuskallisen lopun kun toinen lähtee ja menettää "omistamansa".

Jos rakkkaus ei ollutkaan niin rakastettava ja ilmeni kaikenlaista ikävää. Helppo unohtaa.

Et rakastanut sitä ihmistä, kuka hän on. Et ollut tutustunut riittävästi ja sitä kautta rakastunut persoonaan ja ihmiseen, vaan johonkin muuhun. Ideaan siitä kuka hän on pääsi sisällä, tai siihen mitä henkilö on sinulle antanut, siihen millainen oma olosi on ollut henkilön seurassa, tai kuvitelmiin mitä ja millainen teidän suhde voisi mahdollisesti olla..