Miten olette tehneet, jos toinen (esim. sinä) on halunnut lemmikin mutta puoliso ei?

En ole koskaan seurustellut ihmisen kanssa joka ei lemmikkiä olisi halunnut. Tehdään jo seurustelun alkuaikoina selväksi se ja jos toinen on lemmikkejä vastaan niin se on moro vaan ja uutta etsimään. Lemmikkejä mulla on ollut aina.

Meillä on niin että puoliso haluaisi koiran mutta minä en. Ei oteta koiraa, en halua asua koira- tai muussa eläintaloudessa. Itse ajattelen, että tällaisissa asioissa kieltävä mielipide menee myöntyvän edelle. 

Keskustelimme syistä, joiden vuoksi lemmikki haluttiin tai ei haluttu. Lopulta päädyimme siihen, että lemmikki otetaan, mutta ei vielä tässä elämäntilanteessa.

Tämä oli meille sopiva ratkaisu, jollekin toiselle pariskunnalle toisessa tilanteessa voi sopia jokin muu vaihtoehto.

Sisko halusi koiran ja puoliso ei, mutta koira otettiin ja puoliso hoitaa koiran yksin. 

Mies halusi koiran, minä en. Perustelin kantani ja mies myönsi että koira voisi olla liikaa.

Meillä on siis kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, me itse harrastamme ja koin ettei meillä ole tässä rumbassa aikaa koiralle eikä myöskään välttämättä varaa eläinlääkäriin tms mitä koira saattaisi tarvita.

Otimme hamsterin, koska se vie vähemmän tilaa, aikaa ja rahaa eikä sido ajallisestikaan niin paljon.

Minä ja lapset haluttiin koira aikoinaan, mies ei. Koira otettiin, koska haluajia oli enemmistö. Minä ja lapset pääosin lenkitettiin ja ruokittiin, harjattiin yms. Mies tykästyi koiraan melko nopeasti ja lopulta hänelle oli kovin paikka luopua vanhasta ja jo vaivoista kärsivästä koirasta. Alun jälkeen hänkin lenkitti ja ruokki koiraa. Mies myös sanoi, että hyvä kun otettiin koira, sai teinitkin lenkille.

Minusta lemmikin haluava saa ottaa lemmikin, kamalaa, jos ei voi puolison kieltämisen takia ottaa. 

Ehtona on, että hän huolehtii siitä ihan itse. 

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Mulla on lähestulkoon aina ollut eläimiä (kissoja, hevosia jne) enkä lähtökohtaisesti ottaisi kumppania, jolle eläin on ongelma. Silloin tavallaan omat elämäntavat olisi liian kaukana toisistaan, ei toimisi. 

Silloin lemmikkiä ei oteta. Lemmikki vaikuttaa kaikkien elämään, varsinkin haukkuva ja ulkoiluttamista vaativa koira. Jos kyse on pienlemmikistä, joka kököttää häkissään (eläinparka) ja toinen hoitaa sen täysin yksin, niin sitten ehkä voisi harkita. 

Itse olen niin eläinrakas, että hyväksyn lemmikeiksi ainoastaan kotia tarvitsevat hylätyt kissat eläinsuojelusyistä.

Olen hoitanut täysin yksin lemmikin ja vien hoitolaan tarvittaessa. 

Mies ei halunnut koiraa. Yhdessä hoidetaan ja jos koira vinkuu yöllä ulos niin mies vie ihan käytännön syistä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Miten olette kustannukset jakaneet? Viiden kissan lääkärikulut ovat hurjia. Entä koiran ulkoilutus? On ihan eri asia tykätä lemmikeistä tai myöntyä hiljaisesti puolison tahtoon kuin oikeasti joutua hoitamaan niitä lemmikkejä ja kustantamaan niiden hoitoa ja ylläpitoa.

Mä ja lapset haluttaisiin kissa  tai pupu. Mies ei. Ei siis olla otettu lemmikkiä, haaveiltu vaan. 

Hoitovastuu on täysin sillä, joka lemmikin halusi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ja lapset haluttaisiin kissa  tai pupu. Mies ei. Ei siis olla otettu lemmikkiä, haaveiltu vaan. 

Meillä sama juttu. Kaksi vuotta suostuteltu miestä uuteen lemmikkiin kissamme kuoleman jälkeen. Ei halua, ei suostu. Kunnioitan puolisoani sen verran, etten toimi hänen tahtoaan vastaan. Ihmetyttää vastaukset, joissa vedotaan enemmistön päätökseen. Aikuisethan sen eläimen hankkivat, ovat vastuussa siitä ja kustantavat kulut, eivät lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta lemmikin haluava saa ottaa lemmikin, kamalaa, jos ei voi puolison kieltämisen takia ottaa. 

Ehtona on, että hän huolehtii siitä ihan itse. 

Puoliso ei välitä kummemin koirista ja valittaa että ne haisee (puhtaanakin) Hiertäis kyllä välejä jos laittaisin toisen asumaan koiran kans vaikkei sen tarvis koiraa hoitaakaan. Viikon on ollut joskus koiria hoidossa ja siitä on jo tullut selväksi, että en haluaisi laittaa toista sellaiseen tilanteeseen, vaikka itse voisin koiran omistaakin.

Kyllä se kodissa pyörivä koira tai kissa vaikuttaa kaikkiin, vaikka ei hoitaa tarvisikaan. Akvaario varmaankin sellainen, että vaivaa vaan hoitajalle.

Minä ulkoilutan koiran täysin yksin ja jos olen sairaana, niin vien koiran hoitolaan. Puoliso kyllä tykkä koirasta ja koira puolisosta, mutta haluan yksin hoitaa koiran kuten sovittiinkin. No ei puolisoa edelleenkään mitkään ulkoilutukset kiinnosta, mutta tulee kuitenkin koiran kanssa hyvin toimeen muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Miten olette kustannukset jakaneet? Viiden kissan lääkärikulut ovat hurjia. Entä koiran ulkoilutus? On ihan eri asia tykätä lemmikeistä tai myöntyä hiljaisesti puolison tahtoon kuin oikeasti joutua hoitamaan niitä lemmikkejä ja kustantamaan niiden hoitoa ja ylläpitoa.

Meillä on yhteiset rahat. Eikä kissoihin ole rahaa koskaan mennyt kuin nuorena sterilisaatiot/kastraatiot ja rokotukset+madotukset. Joku satunnainen patin tyhjennys kerran 10 vuodessa. Ei ole kallista. Enemmän on maksanut esim koirien leikkaukset tai hammasremontit.

Ihan vapaaehtoisesti mies niitä hoitaa 😊 Kuten sanottu, tykkää niistä sitten kuitenkin.