Nirsoileva pojan tyttöystävä

Ainoa paikka jossa saatan kritisoida tarjottua ruokaa on ravintola 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. Ei millään ymmärrä, kun sanon ei kiitos. Aina pitäisi selittää, miksen tykkää jostain ruoasta, ja sitten loukkaannutaan perään. En esimerkiksi tilliä pysty syömään ilman että tulee yrjö suuhun. Minusta tämä on asia, jota minun ei pitäisi joutua selventämään ruokapöydässä, ihan jo muidenkin ihmisten vuoksi. 

 

Se, ettei joku tykkää juuri sinun suosikkiruoistasi, ei tee hänestä automaattisesti nirsoa tai epäkohteliasta. Teillä on vain eri maku. Toki jos hän on kyselemättä moittinut ruokaa mauttomaksi, niin se on töykeää. Ja yli parikymppisen pitäisi jo kustantaa ravintolasafkansa itse, mutta sinähän olet poikasi kasvattanut, ei tyttöystävä. 

Kyllä. Etenkin kasvissyönti ja vegaanius on joillekin vähän vanhemmille naisille joku punainen vaate. Etenkin maalaisilla. Nähdään se jonain epäkohteliaana nirsoiluna. Toki on olemassa hyvinkin tyylikkäitä ja fiksuja vanhempia naisia, jotka itsekin syövät vegaanisti eivätkä ole vanhanaikaisia juntteja "lihapullia ja muussia on PAKKO syödä, PAKKO PAKKO PAKKO!!". 

Miniä näyttä anopille kaapin paikan. Oikein

Vierailija kirjoitti:

Uskon tuon jutun täysin.  Nuoret aikuiset ovat niin ehdottomia ja suoria nykyään. Minä ,minä..... Voivat suoraan kyläreissulla toivoa mitä ruokaa pitää laittaa, mitä ei saa salatissa olla ( vaikka ei allergioita, ne ymmärrän), moneltako sopii syödä. Nyt on myös näitä, joilla joku dietti. Ei saa syödä klo 18 jälkeen,  2/5 dietti, tänään on paasto- tai tankkauspäivä. Ei saa yhdistellä sitä ja tätä ym.....rasittavia ruokittavia

Heh. Laitetaanpas sekasyöjä ap ja miehensä vegaanin ruokapöytään. Kummasti alkaa tietynlainen ehdottomuus ja pilkkaaminen pupunruuasta.

Itse kasvissyöjänä olen aina syönyt pöydästä mitä olen voinut, monesti pelkkiä pottuja ja vihreää salaattia. Aina sanonut että minulle ei erikseen tarvi laittaa jos on vaikka niitä pottuja, leipää ja salaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, että tytöllä on jotain syömiseen liittyvää ahdistusta, joka pahenee sosiaalisissa tilanteissa. Ja sitten kun on tilanteessa, missä kiinnitetään erityistä huomiota, että syökö nyt varmasti ja kelpaako, niin ahdistaa niin että ei pysty syömään.

Kyselitkö, että onko hyvää, maistuuko? Toisin sanoen, tyrkytitkö tai tuputitko?

 

Joo mulla on myös. Jos en kylässä saa skumppaa, mansikkaa, sorbettia ja huippu intialaista vegesafkaa niin hajoan. 

 

Oikeasti. Jos tuollainen ongelma olisi tytöllä, onhan siitä kerrottava. Muuten menee moukkamaisuuden piikkiin. 

Kuinka moni haluaa kertoa ihan vieraille ihmisille vaikkapa syömishäiriöstään tai mielenterveysongelmista tai muista sairauksista

 

Tässähän on Suomen sisällä kulttuurieroja. Minä en ainakaan olettaisi, että ekalla tapaamisella syödään kokonainen ateria, vaan ehkä kevyttä kahvittelua tai sormiruokatyyppistä. Näin on meillä aina toimittu, tai sitten keittolounas. Kun vein mieheni ekaa kertaa isovanhemmilleni, he erikseen kysyivät mistä mieheni/poikaystäväni tykkää. Eivät vain valmistaneet summanmutikassa jotain mistä kaikkien kuuluu pitää. 

 

Pari kertaa olen nimenomaan kieltäytynyt kutsusta kun on pyydetty nimenomaan syömään ja tiedän ettei kutsuja hyväksy sitä etten syö kaikkea mitä hän syö. Erityisesti vanhempi väki valitettavasti tykkää tehdä kurvipalloja näillä yllätysaterioilla, ja sitten loukkaantuu verisesti kun ei maistu just se mitä tehtiin. 

Kyllä noita kaikesta nirppailevia pilalle hemmoteltuja tyttöjä/prinsessoja on. Täytyy olla hyvän näköinen, mutta jaksaako poikakaan silti kauan.

Kyllä toisten dieetit koetaan kumman hankaliksi ja ihan vain sen oman asennevamman takia. 

Omassa lähipiirissäni on 1 tyypin diabeetikko, vegaani, pescovegetaristi ja henkilö jolla allergiat: gluteeni, kananmuna, maitoproteiini, sekä muutama sekasyöjä, yksi syö vain luomutuotteita, mutta voi joustaa siitä jonkin verran.

Tämä revohka kun istuu illallispöytään, on kaikkien dieetti aina otettu huomioon. Ei ole mitään ongelmaa ollut kenelläkään isännällä tai emännällä, on itsestäänselvyys, että sitten tehdään vaikka kahta erilaista ruokaa tai soosia, jos ei ole mahdollista muuten toteuttaa kaikille sopivaa ateriaa.

Kukaan ei vinoile muiden ruokarajoitteista tai allergioista, jos joku inhoaa persiljaa tai maissia, niin sitä ei tungeta ruokaan ja häntä kiusata tahallaan. On todella sivistymätöntä mököttää jonkun ruokavaliosta. 

Aivan varmasti. Sessellä muuten tarkoitetaan koiraa.

Olisin pyytänyt poistumaan pöydästä ei ensimmäisen, mutta toisen möläytyksen kohdalla. Ei mitenkään vihaisesti vaan ihan toteamalla että "näyttää siltä, että sinulle ei löydy tarjoiluistani mitään syötävää joten voit ihan yhtä hyvin poistua olohuoneeseen odottamaan tai lähteä kokonaan. Poikani tekee sinulle seuraa, jos haluaa. Ymmärrät kai, että ruokapöydässä emännän laittamien ruokien arvostelu on junttimaista ja epäkohteliasta". 

Kammottava pikku närkki, toivottavasti elämä vielä opettaa...

Vierailija kirjoitti:

Olisin pyytänyt poistumaan pöydästä ei ensimmäisen, mutta toisen möläytyksen kohdalla. Ei mitenkään vihaisesti vaan ihan toteamalla että "näyttää siltä, että sinulle ei löydy tarjoiluistani mitään syötävää joten voit ihan yhtä hyvin poistua olohuoneeseen odottamaan tai lähteä kokonaan. Poikani tekee sinulle seuraa, jos haluaa. Ymmärrät kai, että ruokapöydässä emännän laittamien ruokien arvostelu on junttimaista ja epäkohteliasta". 

Kammottava pikku närkki, toivottavasti elämä vielä opettaa...

Ottaako noin koville, jos kaikki ei ylistä sötkötksiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. Ei millään ymmärrä, kun sanon ei kiitos. Aina pitäisi selittää, miksen tykkää jostain ruoasta, ja sitten loukkaannutaan perään. En esimerkiksi tilliä pysty syömään ilman että tulee yrjö suuhun. Minusta tämä on asia, jota minun ei pitäisi joutua selventämään ruokapöydässä, ihan jo muidenkin ihmisten vuoksi. 

 

Se, ettei joku tykkää juuri sinun suosikkiruoistasi, ei tee hänestä automaattisesti nirsoa tai epäkohteliasta. Teillä on vain eri maku. Toki jos hän on kyselemättä moittinut ruokaa mauttomaksi, niin se on töykeää. Ja yli parikymppisen pitäisi jo kustantaa ravintolasafkansa itse, mutta sinähän olet poikasi kasvattanut, ei tyttöystävä. 

Kyllä. Etenkin kasvissyönti ja vegaanius on joillekin vähän vanhemmille naisille joku punainen vaate. Etenkin maalaisilla. Nähdään se jonain epäkohteliaana nir

Tai gluteenittomuus. "Miksi ei syö? Tyhjänpäiväisiä hömpötyksiä. Se ei ole muuta kuin alkaa syömään vaan." Kun tämä gluteeniton henkilö oli teen lisäksi alkanut juomaan jälleen kahvia, niin tähän tokaistiin, että "no kohta se alkaa syömään ihan tavallista ruokaa". Ja tämä "älyn jättiläinen" on tosiaan vanhempi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin pyytänyt poistumaan pöydästä ei ensimmäisen, mutta toisen möläytyksen kohdalla. Ei mitenkään vihaisesti vaan ihan toteamalla että "näyttää siltä, että sinulle ei löydy tarjoiluistani mitään syötävää joten voit ihan yhtä hyvin poistua olohuoneeseen odottamaan tai lähteä kokonaan. Poikani tekee sinulle seuraa, jos haluaa. Ymmärrät kai, että ruokapöydässä emännän laittamien ruokien arvostelu on junttimaista ja epäkohteliasta". 

Kammottava pikku närkki, toivottavasti elämä vielä opettaa...

Ottaako noin koville, jos kaikki ei ylistä sötkötksiäsi?

sötkötyksiäsi*

Minä olisin varmaan ihan ystävällisen jämäkästi kysynyt, josko neiti ymmärtää, miten loukkaavaa hänen käytöksensä on. Jokainen koti toimii omalla tavallaan. Jos on isoja vapaaehtoisia rajoitteita omaan ruokavalioonsa tehnyt, niin fiksumpaa on ottaa omat eväät ja viinit mukaan. 

Olisi tyttö suuttunut. Aivan varmasti. Mutta minä en alkaisi omassa kodissa kynnysmattona olemaan jonkun pissiksen takia. Pojalta kysyisin sitten kahden kesken, että ei kai hän tosissaan tuollaisen näkkärinaaman kanssa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvissyöjänä olen aina syönyt pöydästä mitä olen voinut, monesti pelkkiä pottuja ja vihreää salaattia. Aina sanonut että minulle ei erikseen tarvi laittaa jos on vaikka niitä pottuja, leipää ja salaattia.

Samoin. Jos jotain erityistä haluan, niin kassista löytyy omat eväät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. Ei millään ymmärrä, kun sanon ei kiitos. Aina pitäisi selittää, miksen tykkää jostain ruoasta, ja sitten loukkaannutaan perään. En esimerkiksi tilliä pysty syömään ilman että tulee yrjö suuhun. Minusta tämä on asia, jota minun ei pitäisi joutua selventämään ruokapöydässä, ihan jo muidenkin ihmisten vuoksi. 

 

Se, ettei joku tykkää juuri sinun suosikkiruoistasi, ei tee hänestä automaattisesti nirsoa tai epäkohteliasta. Teillä on vain eri maku. Toki jos hän on kyselemättä moittinut ruokaa mauttomaksi, niin se on töykeää. Ja yli parikymppisen pitäisi jo kustantaa ravintolasafkansa itse, mutta sinähän olet poikasi kasvattanut, ei tyttöystävä. 

Kyllä. Etenkin kasvissyönti ja vegaanius on joillekin vähän vanhemmille naisille joku punainen vaate. Etenkin m

Tai gluteenittomuus. "Miksi ei syö? Tyhjänpäiväisiä hömpötyksiä. Se ei ole muuta kuin alkaa syömään vaan." Kun tämä gluteeniton henkilö oli teen lisäksi alkanut juomaan jälleen kahvia, niin tähän tokaistiin, että "no kohta se alkaa syömään ihan tavallista ruokaa". Ja tämä "älyn jättiläinen" on tosiaan vanhempi nainen.

Tuollainen älyn jättiläinen varmaan tarjoaisi hengenvaarallisesti pähkinäallergiselle jotain missä on pähkinää, koska eihän se ole muuta kuin alkaa syömään vaan, kuviteltuja kaikki allergiat yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, että tytöllä on jotain syömiseen liittyvää ahdistusta, joka pahenee sosiaalisissa tilanteissa. Ja sitten kun on tilanteessa, missä kiinnitetään erityistä huomiota, että syökö nyt varmasti ja kelpaako, niin ahdistaa niin että ei pysty syömään.

Kyselitkö, että onko hyvää, maistuuko? Toisin sanoen, tyrkytitkö tai tuputitko?

 

Joo mulla on myös. Jos en kylässä saa skumppaa, mansikkaa, sorbettia ja huippu intialaista vegesafkaa niin hajoan. 

 

Oikeasti. Jos tuollainen ongelma olisi tytöllä, onhan siitä kerrottava. Muuten menee moukkamaisuuden piikkiin. 

Kuinka moni haluaa kertoa ihan vieraille ihmisille vaikkapa syömishäiriöstään

Sormiruokaa no, meillä osataan syödä ruokailuvälineillä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin varmaan ihan ystävällisen jämäkästi kysynyt, josko neiti ymmärtää, miten loukkaavaa hänen käytöksensä on. Jokainen koti toimii omalla tavallaan. Jos on isoja vapaaehtoisia rajoitteita omaan ruokavalioonsa tehnyt, niin fiksumpaa on ottaa omat eväät ja viinit mukaan. 

Olisi tyttö suuttunut. Aivan varmasti. Mutta minä en alkaisi omassa kodissa kynnysmattona olemaan jonkun pissiksen takia. Pojalta kysyisin sitten kahden kesken, että ei kai hän tosissaan tuollaisen näkkärinaaman kanssa ole. 

Lapsellisen vanhan akan lapsellinen voimafantasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. Ei millään ymmärrä, kun sanon ei kiitos. Aina pitäisi selittää, miksen tykkää jostain ruoasta, ja sitten loukkaannutaan perään. En esimerkiksi tilliä pysty syömään ilman että tulee yrjö suuhun. Minusta tämä on asia, jota minun ei pitäisi joutua selventämään ruokapöydässä, ihan jo muidenkin ihmisten vuoksi. 

 

Se, ettei joku tykkää juuri sinun suosikkiruoistasi, ei tee hänestä automaattisesti nirsoa tai epäkohteliasta. Teillä on vain eri maku. Toki jos hän on kyselemättä moittinut ruokaa mauttomaksi, niin se on töykeää. Ja yli parikymppisen pitäisi jo kustantaa ravintolasafkansa itse, mutta sinähän olet poikasi kasvattanut, ei tyttöystävä. 

Kyllä. Etenkin kasvissyönti ja vegaanius on joillekin vähän

Vegaanius on oma valinta. Allergia ei. Ehkä nuo eivät ole ihan vertailukelpoisia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, että tytöllä on jotain syömiseen liittyvää ahdistusta, joka pahenee sosiaalisissa tilanteissa. Ja sitten kun on tilanteessa, missä kiinnitetään erityistä huomiota, että syökö nyt varmasti ja kelpaako, niin ahdistaa niin että ei pysty syömään.

Kyselitkö, että onko hyvää, maistuuko? Toisin sanoen, tyrkytitkö tai tuputitko?

 

Joo mulla on myös. Jos en kylässä saa skumppaa, mansikkaa, sorbettia ja huippu intialaista vegesafkaa niin hajoan. 

 

Oikeasti. Jos tuollainen ongelma olisi tytöllä, onhan siitä kerrottava. Muuten menee moukkamaisuuden piikkiin. 

Kuinka moni haluaa kertoa ihan vieraille ihmisille vaikkapa syömishäiriöstään tai mielenterveysongelmista tai muista sairauksista? Sitten vanhat mammat ihmettelevät ääneen siinä

Jaahas. No kyllä on maailma malliinsa mennyt. En muuta sano. Ap näki vaivaa jotta tyttö saisi vege ruokaa niin tässä lopputulema. Vielä meni maksanaan nuorille että pääsivät luultavasti jotakin vegehampurilaisen tai aasialaista syömään. 

Seuraavalla kerralla tarjoa pelkkää teetä tai kahvia jos nyt sattuu kelpaamaan. Tai vissyä. Jos sekään käy tai pitääkö olla joku Pällegriinö vesi. Kerran huvittuneena seurasin ravintolassa kun joku suomalainen hienohelma ei jossain Lahden Rossossa kelpuuttanut mitään muuta vissyä kuin Phällegriinon. Sitä ei löytynyt ravintolassa. Lähtivät tilaamatta mitään. 

Ap, asutteko Lahdessa..?