Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon ylettömästä itsehäpeästä? Ikää 45 ja pahenee vain
10.07.2024 |
Ei tuo ikä itsevarmuutta. Parin viime vuoden aikana olen ruvennut syyttämään itseäni lähestulkoon kaikesta. Koen että kaikki tekemäni virheet kostetaan, en ole ansainnut mitään hyvää ja että ihmiset tuntevat mua kohtaan pelkkää vastenmielisyyttä. Töissä änkytän ja sekoilen sanoissa. En katso ihmisiä silmiin. Onnistumisia pidän vahinkona. Ulkonäköäni vihaan ja olen varma että muutkin ajattelevat miten olenkaan näin iljettävä. Ruoskin itseäni pienistäkin virheistä, häpeän, itken ja itsetuhoisia ajatuksia tulee mieleen.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kai te nyt tuon ikäisinä jo olette sen verran itseapukirjallisuutta lukeneet tai nettiä selanneet että osaatte hakea sitä psykiatrista tai muuta apua tällä palstalla itkemisen sijaan?
Ei tuohon auta mikään muu kuin vähän vastuuta itsestä ja omasta elämäntyylistä.
Älkää hyvät ihmiset olko sairaan ilkeitä ja vahingoniloisia tai muutakaan pahaa. Älkää esittäkö myöskään mitään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehäpeästä pääsee eroon, kun ei enää mokaile. Elä kuin buddha-munkki zenissä.
Olen just se hajuton ja mauton tyyppi. Jään huomiotta varjoon. Mutta ei ole tarvetta paistatella valossa.
Kukaan ei muista minua, ajattele minua. Olen kuin hiekanjyvä tuulessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko häpeä sinusta lähtöisin, vai onko lähipiirissäsi joku, joka taitavasti lyttää ja mollaa sinua sivulauseen sivulauseessa tai manipuloimalla ja siirtää oman itseinhonsa sinun kannettavaksesi. Kannattaa tarkistaa, onko lähistöllä myrkyn kylväj(i)ä.
Kannattaa myös miettiä olisiko itse ollut sellainen. Ei minulle ole tuollaisia tullut mutta tiedän että ilkeät ihmiset tulevat kärsimään itsessään.
Sillä ei ole väliä, jos joku ei tykkää minusta. En halua loukata. En provosoidu.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäsi juontaa lapsuuteen. Ennen on kasvatettu häpeällä ja tunteita ei ole saanut näyttää. Et ole tullut nähdyksi tai arvostetuksi lapsena ja siksi sinusta tuntuu aikuisena, että et ole minkään arvoinen. Psykoterapiassa pääsisit avaamaan lapsuuttasi ja saisit moniin asioihin vastauksen. Ei tarvitse olla mitenkään mielenterveysongelmista kärsivä, että voi mennä psykoterapiaan. Sinne pitäisi minun mielestä mennä kaikkien 😊 Itseään voi oppia rakastamaan!
Tsemppiä aloittajalle, et ole yksin.
Väärin. Ei minua ole kasvatettu häpeällä. Minulla oli rakastavat ja tukevat vanhemmat. Tämä kaikki on tullut myöhemmin. Ja psykoterapiaan varmaan voisi teoriasssa mennä kuka vaan, mutta ei tavallisella ihmisellä ole varaa sellaista maksaa ja kelan kustantamaan taas pääsee vain jos on sellainen mielenterveysongelma, josta kela uskoo sun voivan kuntoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole väliä, jos joku ei tykkää minusta. En halua loukata. En provosoidu.
Ympärilläni on kuin kilpi, joka sinkoaa negatiivisuuden pois. Olen omassa kuplassa turvassa. (Hyvä mielikuvaharjoitus).
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole väliä, jos joku ei tykkää minusta. En halua loukata. En provosoidu.
Se auttaa kun ymmärtää että jotkut ovat vain tolvanoita. Asioista kannattaa kuitenkin välillä sanoa, jos nielee liikaa niin siitäkin aiheutuu ongelmia. Aina tietty tilanteiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole väliä, jos joku ei tykkää minusta. En halua loukata. En provosoidu.
Ympärilläni on kuin kilpi, joka sinkoaa negatiivisuuden pois. Olen omassa kuplassa turvassa. (Hyvä mielikuvaharjoitus).
Kyllä harjoittelukin kannattaa, samalla voi suhtautua kaikenlaiseen. Aina ei halua näyttää tunteitaan toisille. Kaikesta oppii kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itsehäpeästä pääsee eroon, kun ei enää mokaile. Elä kuin buddha-munkki zenissä.
Olen just se hajuton ja mauton tyyppi. Jään huomiotta varjoon. Mutta ei ole tarvetta paistatella valossa.
Kukaan ei muista minua, ajattele minua. Olen kuin hiekanjyvä tuulessa.
Opi rakastamaan itseäsi ehdoitta. Niin voit antaa anteeksi itsellesi. Me todella olemme murheinemme ja mokinemme kuin hiekanjyviä tuulessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tee nöyryysharjoitus. Mene töihin esim. hoiva-avustajaksi sairaalaan korjaamaan eritteitä ja ulosteita. Silloin tajuat, että ongelmasi ovat aika pieniä.
Se mikä on sanottu on tehty. Takaisin ei voi ottaa, korkeintaan pyytää anteeksi.
Hei Ap!
Luin mielenkiinnolla ketjuasi! Näin siinä kaikkea ihanaa! Niin, olemme kuin hiekanjyväsiä tuulessa... Jumalasuhde on tärkeä ja psykologia on vain joku teologian aputiede eikä voi meitä auttaa saati sitten parantaa ties mistä traumoista.
Jossakin kommentissa mainittiin paskan siivoaminen ja anteeksianto tai -pyyntö tms... tärkeitä asioita...
Jossain mainittiin myrkylliset ihmiset (ympärillä) ja pantiin kysymään oletko muka itse ollut sellainen...
Kaikkea hienoa välähti tässä ketjussa... parasta on että tanssit... ja joku mainitsi juttuseuran tärkeyden...
Minusta olisi sekä tanssikaveriksi että juttuseuraksi.
Oikein paljon tsemppiä sulle! SÄ SELVIÄT TÄSTÄ! Deletoi päästä 'kaikki' vanha, mutta ole tarkkana että ihan kaikki vanha ei kuitenkaan mene sinne roskikseen - jotain vanhaakin tarvitaan kapsekissa!
Voi hyvin! Terkuin, eräs palstanainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! En tiedä olisinko iloinen vai surullinen, että joku on kuin minä. Tiedän, että tämä on typerä kierre. Kun olen niin epävarma ja itseinhoinen, kerään muilta ihmisiltä lisää negatiivisia reaktioita. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että muilla on muiden mielet, enkä oikein voi sille mitään, jos he inhoavat minua. Välillä tuo toimii, välillä ei. Harrastan tanssia. Tanssitunnin jälkeen usein helpottaa.
Mulla nimenomaan tanssi pahentaa tuota häpeää. Eli ei kannata ottaa videota siitä miltä näyttää tanssiessa 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäsi juontaa lapsuuteen. Ennen on kasvatettu häpeällä ja tunteita ei ole saanut näyttää. Et ole tullut nähdyksi tai arvostetuksi lapsena ja siksi sinusta tuntuu aikuisena, että et ole minkään arvoinen. Psykoterapiassa pääsisit avaamaan lapsuuttasi ja saisit moniin asioihin vastauksen. Ei tarvitse olla mitenkään mielenterveysongelmista kärsivä, että voi mennä psykoterapiaan. Sinne pitäisi minun mielestä mennä kaikkien 😊 Itseään voi oppia rakastamaan!
Tsemppiä aloittajalle, et ole yksin.
Väärin. Ei minua ole kasvatettu häpeällä. Minulla oli rakastavat ja tukevat vanhemmat. Tämä kaikki on tullut myöhemmin. Ja psykoterapiaan varmaan voisi teoriasssa mennä kuka vaan, mutta ei tavallisella ihmisellä ole varaa sellaista maksaa ja kelan kustantamaan taas pääsee vain jos on sellainen mielenterveysongelma, josta kela uskoo sun voivan kuntoutua.
Saisit ehkä masennusdiagnoosin. Ellei mitään traumaattista ole tapahtunut ennen tuon häpeän alkamista, voi kyseessä olla vaikea masennus tai uupumus. Myös hormonit voivat vaikuttaa ainakin naisella.
Sinullakin on ongelmia. Olet vihainen mutta miksi? Miksi haluat kerätä negatiivisia reaktioita? Jotta pääset syyllistämään lisää?