Olen hieman hukassa erään ystäväni kanssa...

...olen itse varsin kiltti ihminen, en ole sellainen joka töksäyttelee totuuksia päin näköä.



Hän pitää itseään täydellisenä kasvattajana ja ylivertaisen sivistyneenä muutenkin. Hän on opettaja. Minä olen ihan tavallinen päikkytäti ja varmasti erittäin sivistymätön duunari hänen silmissään.



Ongelma vain on se, että hän ei tajua omien lastensa kasvattamisen päälle mitään. Hän elää kummallisissa tunnekoukeroissa ja paapoo muksujaan esim. jos hänen lapsensa lyö tai tönäisee toista, niin tämä pääsee äidin kanssa kahdestaan puuhastelemaan jotain kivaa. Lapset tietenkin hyödyntävät nämä tilanteet ja pyörittävät äitiään. Tällä äidillä on sellainen käsitys, että hänen lapselleen ei saa tulla paha mieli mistään. Toisten äitien lapsille hän kyllä suuttuu, jos nämä tönivät hänen lapsiaan. Hän suuttuu, niin että saa nämä lapset itkemään eikä näytä siitä potevan minkäänlaista huonoa omaatuntoa.



Oma lapseni on melko arka ja jatkuvan tönimisen kohteena. Ei ole kiva, kun äiti vaan halaa ja lohdutaa omaa lastaan, joka on töninyt...omani makaa maassa ja huutaa, kun on sattunut.