Onko muilla huumorintajuttomia lapsia?

Joskus voi olla ikävaiheeseen liittyvä asia. Ei haluta leikkiä ' lapsellisia' lauluja tms. Menee ohi ajallaan

Tosin on ehkä aina ollut hiukan tosikompi kuin muut lapseni, tai minä itse. Ehkä siis on vaan luonteenpiirre, mutta välillä ns. harmittaa lapseni lapsuus, koska ajattelen ehkä, että hän ei ole onnellinen tms. Pitäisi kai yrittää hyväksyä hänen kaikki luonteenpiirteensä, myös tämä jurrikkamaisuus.

ap

Aina ollut kamalan huolehtivainen ja ujohko, loukkaantuu todella herkästi ja kamalan herkkä. Itku on herkässä ja välillä täytyy todella pysähtyä miettimään kun toiset nauraa jutuille ja hänelle samasta jutusta tulee paha mieli, mútta oikein ihana lapsi on ja se on vaan hänen luonteenpiirteensä joka täytyy ottaa samalla tavalla huomioon kuin muidenkin piirteet kaikkine hyvine ja huonoine puolineen :) Ja kaikkia on rakastettu varmasti yhtä paljon ja kaikille on aikaa annettu samalla tavalla.

Voi olla ihan ikään kuuluva vaihe. Mulla se taisi kestää muutaman vuoden... Olen kyllä ehkä tietyissä asioissa vähän tosikko edelleen.

Mieheni lapset on huumorintajuttomampia kuin yhteinen lapsemme. Johtuneekohan siitä että mieheni on mielestäni melko huumorintajuton. Yhteinen lapsi on vasta 8 kk ja nyt jo ihan älyttömän huumorintajuinen. Ainakin mielestäni :)

Mutta sanoin jo kun hän oli 7 kk:n ikäinen että tällä lapsella ei ole huumorintajua. Meillä siis on muita lapsia myös. Olen kovasti yrittänyt kehittää häntä sietämään hassuttelua joka kohdistuu häneen, koska pelkään koulussa tulevia hankaluuksia. On kyllä mielestäni paljon " fiksumpi" ja edellä muita ikäisiään aina ollut. Onko teidän tyttö myös helposti kaiken oppiva ja hyvämuistinen? Ajattelenkin että nämä piirteet varmaan nyt kuuluvat yhteen meidän neidillä, kukaan ei voi olla täydellinen.

Moni pitäisi sitä ihan vinksahtaneena.



Mutta meillä pelleillään ja puhutaan hassuja tosi paljon ja lapset ovat sen oppineet. Huvittaa kuunnella, kun kohta 7-vuotias neitimme leikkii tarhakaveriensa kanssa ja hassuttelee, ja aika harva kavereista pysyy kärryillä.



Mutta joo: kai tuo on hyvin perusluonnekysymys. Opittua osin, mutta aika suurelta osin geeneissä.



Siis samaan tapaan kuin vilkkaus/ujous ja muukin temperamentti.

(tää on ihan outo tää työpaikan nettiyhteys, kirjaa tosi tiheästi minut ulos)

Nappiin meni, eli tyttö menestyy koulussa hienosti ja on hyvin taitteellisesti lahjakas. Meillä on varastot pullollaan ja seinät täynnä kaikenlaisia taideteoksia mitä hän on vuosien mittaan loihtinut. Olen ajatellut että hän on helposti erakoituva taiteilijaluonne, jolla on välillä vaikeaa sopeutua muiden tosi sosiaalisten ihmisten joukkoon. Toivon vaan että tyttö ei itse kärsi luonteestaan. Ehkä tämä on enemmänkin äidin ongelma.

ap

huumorintajua ja sellaisia joilla " ei ole" . Jos huumorintajut eivat sovi yhteen, niin se onkin jo eri asia. Ehka tyttarenne huumorintaju on vain hyvin erilaista kuin teidan, ja han pitaa eri asioita hauskoina. Tai osoittaa huumorintajuaan hyvin eri keinoin.

Tuokin on kyllä ihan totta.

Tosin musta tuntuu, että tytöstä saa kyllä hakemalla hakea minkäänlaista huumorintajua, mutta ehkä en ole vielä löytänyt sitä punaista lankaa, joka saisi hänetkin käkättämään, tai edes hihittelemään.

ap

tai kakattamalla. En silti pida siita, etta lapsi siita syysta leimataan huumorintajuttomaksi.

ihan kuin kaikki muka olisi yhtä huumorintajuisia, mutta huumori vaan erilaista. Kakkan marjat. Ei kaikki ole. Mun mies esim. on tosikko eikä sille vaan voi mitään. On pihalla kun me lasten kanssa hassutellaan. Telkkariohjelmistakin hänelle täytyy selittää nopeat tilannekomiikkakohdat. Onko kaikki muka yhtä musikaalisiakin, mutta se ilmenee vaan eri tavoin? Tai kaikki yhtä matemaattisesti lahjakkaita? Miksi muka huumori olisi jotain missä kaikki on yhtä lahjakkaita, mutta toiset vain ilmaisee sen eri tavoin (ja mikähän se tapa sitten on???) MUTTA: toinen ei ole huonompi/parempi - sitähänse ei tarkoita.