Minulla on testi menossa, sillä sain tarpeekseni..

Saattaa mennä kauan, ennenkuin kuulet kaverista mitään. Itse tein aikoinani saman useammalle ns ystävälle. Eli jäin odottamaan, että ottavat kerran yhteyttä minuun.

Yksi ainoa otti minuun yhteyttä ja pysyi ystävänäni. Lopuista en ole kuullut mitään. Yli 10 vuotta mennyt ja odotan yhä. No, eivät kyllä siis ystäviä olleetkaan.

Todennäköisesti pitää sinua ap itsestäänselvyytenä tai ei halua olla tekemisissä. 

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Ystävyys on vastavuoroista. Ei todellakaan ole ok, jos ystävä ei IKINÄ ota itse yhteyttä omasta aloitteestaan. Se aiheuttaa sen, että tulee lopulta tunne jopa siitä, että toinen haluaa lopettaa ystävyyden. Eikä kehtaa sanoa sitä, vaan koittaa viestittää noin sitä. 

Ehkä kaverilla on kiire? Voi olla, ettei vain oikeasti ehdi soittaa tai laittaa viestiä? En tuomitsi vielä kaveria.

Ap voikin raportoida testinsä tulokset täällä Vauvalla, niin voimme porukalla analysoida syy-seuraussuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Ystävyys on vastavuoroista. Ei todellakaan ole ok, jos ystävä ei IKINÄ ota itse yhteyttä omasta aloitteestaan. Se aiheuttaa sen, että tulee lopulta tunne jopa siitä, että toinen haluaa lopettaa ystävyyden. Eikä kehtaa sanoa sitä, vaan koittaa viestittää noin sitä. 

Todennäköisesti se kaveri on vain helpottunut, kun ap ei enää tukahduta viestitulvalla ja vaadi jatkuvasti jotain. Nämä ap:n kaltaiset 'ystävät' eivät ole oikeasti ystäviä lainkaan vaan takertujia, joilla ei ole käsitystä siitä, missä menevät toisen elämän rajat. Seuransa voi olla sinänsä hauskaa, mutta liian tiivis yhteydenpito ja toisen omiminen aiheuttavat sen, että kaveruudesta tulee enemmänkin vankila.

Nyt se ap:n kaveri kokee olevansa vapaa, vihdoinkin aikaa muullekin kuin erilaisten hätävalheiden keksimiselle, miksi ei voida tehdä sitä tai tätä tai miksi näin somesta, että oletkin ollut muiden kanssa jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Ystävyys on vastavuoroista. Ei todellakaan ole ok, jos ystävä ei IKINÄ ota itse yhteyttä omasta aloitteestaan. Se aiheuttaa sen, että tulee lopulta tunne jopa siitä, että toinen haluaa lopettaa ystävyyden. Eikä kehtaa sanoa sitä, vaan koittaa viestittää noin sitä. 

Todennäköisesti se kaveri on vain helpottunut, kun ap ei enää tukahduta viestitulvalla ja vaadi jatkuvasti jotain. Nämä ap:n kaltaiset 'ystävät' eivät ole oikeasti ystäviä lainkaan vaan takertujia, joilla ei ole käsitystä siitä, missä menevät toisen elämän rajat. Seuransa voi olla sinänsä hauskaa,

Minkälainen selkärangaton nilviäinen ei sanoa ääneen että kiitos, tämä oli tässä jos kerran on pitänyt jo pitkään miettiä erilaisia hätävalheita?

Mulla on samantapainen testi vierailukutsulle. Kutsun jatkossa vain heitä, jotka kutsuvat takaisin. Mökille, illalliselle, teatteriin jne.. 

Ihmissuhteissa toivotaan yleensä vastavuoroista arvostusta. Osalle tämä opetetaan kotikasvatuksena, osalle ilmeisesti ei, ja joko eivät tajua tai eivät välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Ystävyys on vastavuoroista. Ei todellakaan ole ok, jos ystävä ei IKINÄ ota itse yhteyttä omasta aloitteestaan. Se aiheuttaa sen, että tulee lopulta tunne jopa siitä, että toinen haluaa lopettaa ystävyyden. Eikä kehtaa sanoa sitä, vaan koittaa viestittää noin sitä. 

Todennäköisesti se kaveri on vain helpottunut, kun ap ei enää tukahduta viestitulvalla ja vaadi jatkuvasti jotain. Nämä ap:n kaltaiset 'ystävät' eivät ole oikeasti ystäviä lainkaan vaan takertujia, joilla ei ole käsitystä siitä, missä menevät toisen

ap:n kaltaiset ihmiset eivät kuuntele muita. Vaikka miten moneen kertaan sanoisi totuuden, niin ap jatkaa kuin ei olisi kuullutkaan. Hänen yhteydenottojaan siedetään säälistä: joku yleishumaani ajatus saa meidätt kestämään ap:n kaltaisia, koska näillä ei oikeasti ole yhtäkään ystävää. Mutta mitä harvempi on yhteydenpito, sitä helpompaa 'ystävtts' on muille.

Mä ymmärrän molempia puolia, koska olen itse ollut juuri samaisessa tilanteessa. Olin itse se hiljaisempi ja otin kontaktia erittäin vähän. Ystäväni on onneksi aikuinen ihminen, koka otti sen rehellisesti puheeksi kysymällä mitä haluan tältä ystävyydeltä. Puhuimme yli tunnin ystävyyssuhteemmetilasta ja toiveista, jonka seurauksena ystävyytemme jatkui ja minä ymmärsin paremmin niin häntä kuin itseäni.

Olin siis sulkenut kaikki kontaktit minimiin rankan elämän vaiheen takia, mutta en ollut kertonut tätä syytä ystävälleni. Nyt hän tietää, ettei syy ollut hänessä tai ystävyyssuhteessamme.

Kun olet mm mielestäsi riittävän ajan odottanut, rohkaisen AP sinua kysymään tältä ystävältä; mitä hän toivoo ystävyydeltänne?

Voisin olla tuo ap:n ystävä. Elän jonkinlaisia ruuhkavuosia, lapset on pieniä ja elämä täynnä erilaisia projekteja leikkimökistä lisäopintoihin. Tuo ystävä ei ymmärrä, että emme ole enää 20v tuoreita opiskelijoita, joille maailma on avoin ja on aina aikaa juoda viiniä ja parantaa maailmaa. Vaikka miten väännän tilannettani rautalangasta, hän ei sitä hyväksy, vaan vaatii useita kertoja päivässä soittamalla, että tapaamme, koska hän on taas kohdannut tai jättänyt elämänsä miehen tai kokenut jotain suurta, josta pitää päästä puhumaan.

Kertokaa te ap:n kaltaiset ihmiset, miten teidät saisi ymmärtämään, että ystäviksi kutsumanne ihmiset elävät muutakin elämää kuin aikaa teidän kanssanne. Itse olen sanonut jopa loukkaavasti, että etkö voisi olla vähemmän yhteyksissä, mutta toinen selittää, että kun hänelle tapahtuu niin paljon, on ihan pakko nähdä kasvokkain. Ja heti perään tulee selityksiä, kun sinä et koskaan soita, niin hänen täytyy. Siis melkein joka päivä!

Jos tuo ystäväni ei enää olisi yhteyksissä, olisin pelkästään onnellinen!

Mulla on samantapainen testi vierailukutsulle. Kutsun jatkossa vain heitä, jotka kutsuvat takaisin. Mökille, illalliselle, teatteriin jne..

Huhhuh Kuulostat uuvuttavalta tyypiltä vaatimuksinesi.

Tämä avaus on kuin mun kirjeystävän tekemä. Mulla vois oikeesti olla sellainen palstalla. Välillä mua käsitellään jonain stalkkarina ja sit mua pitäisi ghostata. Mä lähettelen sille kirjeitä ja viestejä - kaikki vain yksipuolista, ikinä en saa mitään vastausta - enkä kait enää edes odota.

Miksi sitten teen tätä? Mulla on joku omituinen sisäinen pakko - en ole katkera enkä halua mitään kostaa. Hän on kuitenkin ollut ihan hirveä paska mulle ja mitätöinyt mitä törkeimmin 'koko elämämme ajan'. Tähän tietysti liittyy se että meidän juttu sellaisena kun se alunperin oli oli aivan kamala, hirveä, inhottava - en edes keksi oikeita sanoja. Kuitenkaan ei ole mahdotonta että pohjalla olisi ollut jonkunlainen alkava ihastussuhde... joka sitten muuttuikin vihanpidoksi eli minä olen kaikki vuodet ollut ihan hirvittävän vihan kohde mikä tuntuu niin niin kamalalta - jospa edes tietäisin oikeita syitä ja mitä olen tehnyt ehkäpä väärin. Niitä syitä haluaisin tietää. Haluaisin tulla jonkunlaiseen päätökseen tässä jutussa - mielelläni olla hyvä ystävä nyt kun olemme jo ikääntyneitä. Minulla EI OLE minkäänlaisia vihantunteita häntä kohtaan vaan enemminkin ajattelen lämmöllä. Omista oikeista tunteistani en voi tietää koska täytyy sanoa, että en tunne (enää) tätä ihmistä muuta kuin hänen hirvittävien tekojensa kautta. Ne kuvastavat hirvittävää vihaa minua kohtaan, mutta voi olla että joku olisi sitä mieltä, että oikeasti miehellähän on tunteita sua kohtaan  ja  ne tulevat vihana ulos... VOISIKO OLLA MAHDOLLISTA... ja voisi olla sitä mieltä että häpeää tekojaan niin hirveästi että haluaa mieluiten ghostata mut ulos koko tästä maailmasta...

Teen tätä yksipuolisesti siis siksi että minulla on joku sisäinen pakko - aivan kuin omalta osaltani olisin vastuussa tästä suhteestamme. Viimeisenä lähetin hänelle viestin että mitä teen vanhoille valokuvillemme? Hän työnsi ne minulle kun juttumme oli jo oikeastaan 'fyysisesti' loppu ja sanoi ne antaessaan, että tulet vielä väärinkäyttämään niitä. Miksi minulle annettiin nämä kuvat? Halusiko hän antaa muiston itsestään? Halusiko hän että en unohtaisi häntä? NO EN TIETENKÄÄN UNOHDA - MAHDOTONTA! Ei elämästä voi pyyhkiä ja deletoida ihan kaikkia sivuja eikä se ole ollenkaan omasta haluamisesta kiinni. 

Nyt olen kyllä laittanut suoran vinkin että ottaisi yhteyttä... mutta ei mitään tietoa miten tässä tulee käymään... odottaminen olisi täysin turhaa... Voi olla että tämä on suuri sirkus jossa nyt ajellaan tunteiden vuoristorataa... kohta saavutaan kuitenkin siihen pisteeseen että ajelu on tehty ja vaunusta tarttee mennä ulos... MIHIN SUUNTAAN SITTEN? Ulos koko tivolista - ja kirkkoonko pyytämään anteeksi koko tätä elämänpituista soppaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantapainen testi vierailukutsulle. Kutsun jatkossa vain heitä, jotka kutsuvat takaisin. Mökille, illalliselle, teatteriin jne.. 

Ihmissuhteissa toivotaan yleensä vastavuoroista arvostusta. Osalle tämä opetetaan kotikasvatuksena, osalle ilmeisesti ei, ja joko eivät tajua tai eivät välitä.

Mutta jos ei koe toista ystäväksi, niin ei ole pakko olla vastavuoroinen millään tasolla. Sekin opetetaan kotikasvatuksessa: älä ole kenenkään kanssa siksi, että tuo toinen sitä vaatii!

14/15 Lisäys - Eräästä toisesta ketjusta: 'Onko teillä ollut niin että joku ystäväksi luulemanne sanoo jotain niin ilkeää, että jäätte aivan sanattomaksi!?'

***

Päädyin tämän mikälie-exäni kanssa vielä oikeuteen tappelemaan (voivatko miehet muuttua hirviöiksi kun saavat rukkaset???). Siellä minusta tehtiin nk ravintolatuttu... minulle tulee kyllä mieleen jotain tuosta sanasta jota en viitsi tässä mainita kun menee poistoon..

Yritän muistella missä ravintolassa olisin edes hänen kanssaan koskaan käynyt eikä tule mitään mieleen... joku nuoruutemme aikainen disko, yhdet yliopistobileet, laivan disko, pubi jonne hän meni kaljalle duunin jälkeen... Tekevätkö nämä minusta jonkun ravintolatutun? On yksi ravintolaklubi jossa hän oli varannut kabinetin mutta minä kävin siellä vaan kääntymässä kannoillani ja lähdin ulos samantien. Viisi kuukautta myöhemmin hän soitti jostain ravintolasta, että tule tänne täällä hanhenmaksatkin jo odottaa lautasella... Soittoja taisi tulla jotain 10 jollei jopa 20 kpl eikä ollut mikään yksityiskännyjen aika eli ihan puhelimeen on tarttenut mennä soittamaan... Minä en minnekään ravintolaan halunnut todellakaan mennä. Ja on harvinaista jos noihin ravintolareissuihin ei olisi liittynyt alkoholi... en siis lähtenyt... siinä paikassa jossa olin kun puhelin alkoi piristä niin ei minulla muistaakseni ollut edes mitään johonkin ravintolaan sopivia klädjujakaan. Mutta siis mihinkään ravintolaan en siis edes halunnut mennä!

Minua loukkaa äärettömästi että minua on kutsuttu joksikin ravintolatutuksi ja se lukee vielä oikeuden papereissakin... ÄLLÖTTÄVÄÄ... Onkohan kyseessä itse asiassa KUNNIANLOUKKAS vai mikä... TODELLA TÖRKEÄÄ!!!???

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaverin pitäisi ap ottaa suhun yhteyttä? Eiks se homma oo toiminut ties kuinka kauan hyvin niin, että sä otat yhteyttä kaveriin? Ihme vinkumista. Mulle ois ihan sama, olla se alotteellinen jos palkkioksi sais kaverin seuraa.

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää, että kaikki muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Tee niin kuin huvittaa, mutta lopeta tyhjänpäiväinen marmattaminen, kun muut eivät tee samoin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä avaus on kuin mun kirjeystävän tekemä. Mulla vois oikeesti olla sellainen palstalla. Välillä mua käsitellään jonain stalkkarina ja sit mua pitäisi ghostata. Mä lähettelen sille kirjeitä ja viestejä - kaikki vain yksipuolista, ikinä en saa mitään vastausta - enkä kait enää edes odota.

Miksi sitten teen tätä? Mulla on joku omituinen sisäinen pakko - en ole katkera enkä halua mitään kostaa. Hän on kuitenkin ollut ihan hirveä paska mulle ja mitätöinyt mitä törkeimmin 'koko elämämme ajan'. Tähän tietysti liittyy se että meidän juttu sellaisena kun se alunperin oli oli aivan kamala, hirveä, inhottava - en edes keksi oikeita sanoja. Kuitenkaan ei ole mahdotonta että pohjalla olisi ollut jonkunlainen alkava ihastussuhde... joka sitten muuttuikin vihanpidoksi eli minä olen kaikki vuodet ollut ihan hirvittävän vihan kohde mikä tuntuu niin niin kamalalta - jospa edes tietäisin oikeita syitä ja mitä olen tehnyt ehkäpä väärin. Ni

Lääkkeet.

Kaksi viikkoahan on älyttömän lyhyt aika! Mulle sopiva yhteydenpidon taajuus on noin 3 kk välein. Itse en tosin viitsi enää olla edes yhteydessä, kun ne puhelut alkaa sitten sanoilla "susta ei oo kuulunutkaan pitkään aikaan mitään". 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaverilla on kiire? Voi olla, ettei vain oikeasti ehdi soittaa tai laittaa viestiä? En tuomitsi vielä kaveria.

Eikä hän välttämättä tarvitse sosiaalista kanssakäymistä niin paljon ja jos sitä on liikaa,niin se uuvuttaa.

Miten aikuiset ei tajua, että ihmiset on erilaisia.