Lue keskustelun säännöt.
Minulla on testi menossa, sillä sain tarpeekseni..
09.07.2024 |
Kaverin käytöksestä. Eli yksipuolinen ystävyyssuhde kyseessä, minä otin aina yhteyttä. No, nyt lopetin ja on mennyt pian 2 viikkoa ilman, että kaverista kuuluu mitään.
Ja viimeksi olemmme viestitelleet, puheluista vasta onkin aikaa. Jos vielä kaverista jotakin kuuluu, lasken kyllä tämän väliajan sellaiseksi ajaksi, joka saa kumua ennen kuin minä otan yhteyttä.
Meni siihen sitten kaksi viikkoa, kuukausi tai puoli vuotta. No, katotaan kauanko tässä kestää. En pidätä enää hengitystäni yhteydenottoa odotellessa. Kyllä se kaveri joskus vielä soittaa/laittaa viestiä.
Mutta silloin siinä on joku taka-ajatus. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tuntuu nöyryytetyltä:(
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi viikkoahan on älyttömän lyhyt aika! Mulle sopiva yhteydenpidon taajuus on noin 3 kk välein. Itse en tosin viitsi enää olla edes yhteydessä, kun ne puhelut alkaa sitten sanoilla "susta ei oo kuulunutkaan pitkään aikaan mitään".
Siis mikä vika tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin samanlaisen testin vuonna 1998.
Tuntui että kukaan ei ole yhteyksissä, ellen itse ole aktiivinen. Niin kauan viestiä ja puhelua tuli, kun itse pidin tulta yllä.
Poistin kaikki puhelinnumerot puhelimesta (vähän yli sata kpl) ja sitä mukaan lisäsin numerot, kun joku oli omasta tahdostaan yhteyksissä.
Nyt elämme vuotta 2024, numeroni on edelleen sama mitä vuonna 1998 ja numeroita on tallentunut alle kymmenen.
Ja tämä tarina on tosi.
Olen aina ollut sellainen ihminen, etten soittele tai viestittele, jos mulla ei ole oikeeta asiaa. Muuten olen kyllä kova puhumaan livenä.
Ehkä siitä johtuu, ettei mulla ole yhtään kaveria.
M41
Ikävä kyllä hyvin yleistä tällainen yksipuolinen ystävyys.
Noin minäkin olen tehnyt. Ei ole kavereista kuulunut mitään kolmeen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aikuisten ihmisten tarvitse olla tekemisissä jos elämät ei kohtaa toisiaan. Minä huomannut että jos ei ole yhteistä tekemistä tai mielenkiinnon kohteita niin vaikeaa olla tekemisissä. Ystävätkin voi kasvaa erilleen.
Ottaisin asian puheeksi ennemmin. Kaveri saattaa yhtä lailla odotella yhteydenottoa tai tehdä testiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi viikkoahan on älyttömän lyhyt aika! Mulle sopiva yhteydenpidon taajuus on noin 3 kk välein. Itse en tosin viitsi enää olla edes yhteydessä, kun ne puhelut alkaa sitten sanoilla "susta ei oo kuulunutkaan pitkään aikaan mitään".
Siis mikä vika tässä on?
Ai tuossa kommentissa?
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin samanlaisen testin vuonna 1998.
Tuntui että kukaan ei ole yhteyksissä, ellen itse ole aktiivinen. Niin kauan viestiä ja puhelua tuli, kun itse pidin tulta yllä.
Poistin kaikki puhelinnumerot puhelimesta (vähän yli sata kpl) ja sitä mukaan lisäsin numerot, kun joku oli omasta tahdostaan yhteyksissä.
Nyt elämme vuotta 2024, numeroni on edelleen sama mitä vuonna 1998 ja numeroita on tallentunut alle kymmenen.
Ja tämä tarina on tosi.
Tein jotain samantapaista. Kaikki on vaiennut. Osa ihmisistä - tärkeimmistä - on menehtynyt. Mitäköhän tämä oikein kuvaa? Vikaa siinä jolle ei enää soiteta vaan jossain muussa ja ehkäpä soittajassa. Ja mitä ihmisiä ja ihmissuhteita noi edes olivat alun alkujaankaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä avaus on kuin mun kirjeystävän tekemä. Mulla vois oikeesti olla sellainen palstalla. Välillä mua käsitellään jonain stalkkarina ja sit mua pitäisi ghostata. Mä lähettelen sille kirjeitä ja viestejä - kaikki vain yksipuolista, ikinä en saa mitään vastausta - enkä kait enää edes odota.
Miksi sitten teen tätä? Mulla on joku omituinen sisäinen pakko - en ole katkera enkä halua mitään kostaa. Hän on kuitenkin ollut ihan hirveä paska mulle ja mitätöinyt mitä törkeimmin 'koko elämämme ajan'. Tähän tietysti liittyy se että meidän juttu sellaisena kun se alunperin oli oli aivan kamala, hirveä, inhottava - en edes keksi oikeita sanoja. Kuitenkaan ei ole mahdotonta että pohjalla olisi ollut jonkunlainen alkava ihastussuhde... joka sitten muuttuikin vihanpidoksi eli minä olen kaikki vuodet ollut ihan hirvittävän vihan kohde mikä tuntuu niin niin kamalalta - jospa edes tietäisin oikei
LÄÄKKEET!
Hei sinä lääkehuutelija! Voisitko esittää jonkun diagnoosin ja mitkä lääkkeet siihen sitten jotta kommenttisi voisi ottaa tosissaan. Olis vähän laadukkaampi tämä sun kommenttisi ja varteenotettavampi.
Mulla on myös ystävä, jonka kanssa kuormitustaso ja sosiaalisuuden tarve on hyvin erilaisia. Mä kuormitun herkästi arjessa muutenkin ja tarvitsen paljon aikaa palautumiseen yksin. Kaveri tekee 8h työpäivän, hoitaa muut asiat ja lähtee vielä sosialisoimaan ja kykenee nukahtamaankin sen jälkeen, en mä pystyis!
Itse en jaksa enkä osaa pitää yhteyksiä oikein ilman mitään asia asiaa. Tämä on onneksi kummallekin ihan ok. Välillä menee viikkoja, kun ei edes jutella mutta sit kun ollaan yhdessä niin se on ihan luonnollista ja mukavaa.