Herkistytkö helposti? Miksi?
En ole koskaan "osannut" itkeä. Lapsesta asti muistan miten isä suuttui jos itki ja äiti sen vuoksi yritti parhaansa mukaan hiljentää jos isä ei ollut vielä nähnyt.
Lapsena koulussa ihmettelin muita lapsia jotka itki ja pidin heitä outona että miten ne kehtaa.
Aikuisena sama juttu. En itke välttämättä edes puoleen vuoteen. Sittenkin jos itken niin salassa yksin. Tämä vähän häiritsee nykyään. Minua on sanottu mm. tunne kylmäksi.
Nyt on viimeisen parin vuoden aikana (olen 31v) alkanut itselleni tulemaan herkistymisiä erittäin pienistä asioista ja se hämmentää todella. Esim joku pieni lapsi joka puhuu söpöllä taapero äänellä jotain söpöä niin kyyneleen tulvii silmiin ja olen saanut tästä hämmentyneitä katseita. Tai nään jonkun hauraan mummon nauravan onnellisena. Tai jotain tällaista ihan normaalia. Tiedän että silmäni menevät heti vetiseksi ja punaiseksi ja se hävettää, varsinkin kun ei ole syytä itkeä jossain kaupan kassajonossa tuntemattoman ihmisen taaperolle.
Alkaako vanhuus kolkuttelemaan? Elämän kokemus? Vai kenties lapsuuden tukahdutettu tunne alkaa pursuilemaan?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin viimeisintä. Itse taas olen ollut aina itkupilli ja odottanut että milloin "aikuistun" ja lakkaan itkemästä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Eletty elämä tuo vain lisää kerroksia jotka sitten sekoittuu nykyhetkeen ja saavat aikaan useammin herkistymisen.
Aikuistuminen on minun mielestäni pikemminkin sitä, että pystyy ilman häpeää näyttämään mitä oikeasti tuntee.
Veikkaisin viimeisintä. Itse taas olen ollut aina itkupilli ja odottanut että milloin "aikuistun" ja lakkaan itkemästä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Eletty elämä tuo vain lisää kerroksia jotka sitten sekoittuu nykyhetkeen ja saavat aikaan useammin herkistymisen.