Miten sinut iskettäisiin?

Ok incel

Ei mitenkään. Juttu syntyy orgaanisesti kun on muuta kautta tustustuttu jos on syntyäkseen.

Jos miehestä näkee ja aistii että pitää ulkonäöstäni yms, ja mies on itse miehekäs ym.

Kaikki teennäinen "iskeminen" on todella naurettavaa, eikä todellakaan toimi.

Normaali iloinen keskusteluyhteys ja silmiin katsominen. Joko sitä on kiinnostunut tai sitten ei ole. Ei tarvita juomia eikä ruokia.

Tulee ja nappaa kalusta kiinni.

m53

Tartuitte nyt otsikon iskemis-sanaan. Ihan vaan tarkoitin, että mikä olisi hyvä tapa lähestyä juuri sinua. Kaikki suhteet alkaa jollakin lähestymisellä toisen aloitteesta.

Ei ainakaan matkustamalla lomilla Viroon puhkomaan kadulla asuvien eläinten silmiä. Mä en muutenkaan enää lähde kenenkään matkaan edes rahasta. Mikk Saare, yks juttu. Mitä hittoa sä oikeen kuvittelet viattomien eläinten rääkkämisen ees auttavan? 

Ei mikään "lähestymistapa" saa minua kiinnostumaan. Kiinnostun, jos toinen on kanssani samalla aaltopituudella ja välillämme on kemiaa ja vetovoimaa. 

Juu, ei tarvitse kyllä yhdenkään miehen lähestyä yhtään millään tavalla.

Eli nainen näyttää etäisesti kiinnostuksensa. Sinä päätät, jos kiinnostaa tai ei kiinnosta. Lähestyt jos kiinnostaa. Käännät pääsi pois, jos ei kiinnosta. 

 

Etkö pysty keskustelemaan ihmisen kanssa, ellei hän ulkonäön puolesta ole heti vetävä? Yllättyisit miten mukavia monet ihmiset ovat. Ei niistä parisuhdetta ehkä tule, mutta kivoja tuttuja. 

Onkohan tuo silmiin katsominen muuten monellakin yksi isoimmista tekijöistä ikisinkkuudessa? Itsellä on vaikeuksia katsoa silmiin, en tiedä olenko jonkun sortin autisti vai mitä. Keskustelutaitoja ja huumoria on aina löytynyt ja niillä varmaan olen saanut kompensoitua aika paljon, mutta kun en katso naisia silmiin pitkään niin tuleeko heille olo etten ole kiinnostunut, tai jääkö siinä jotkut romantiikan kipinät syntymättä kun ei ole sitä katsekontaktia?

Kai sitä sitten jossain kohti tulee katseltua, kun on parisuhteita kuitenkin ollut. Ehkä sitten jos on päässyt paremmin tutustumaan. 

Näin keski-iässä kun olen jo vähän ajatellut että heilastelut ovat osaltani ohi lopullisesti, niin kaikkein paras tapa lähestyä minua olisi tehdä asiat mahdollisimman leppoisaksi ja helpoksi. Jos nainen sanoisi että hei, tuletko minun luokse jos teen ruokaa tai jotakin. Tai jos ei nyt tunnu siltä, niin mennään vaikka puistoon viltille pötköttelemään. Mutta niin, että ei tarvitsisi minun olla se joka jahtaa ja juoksee ja järjestää ja yrittää tehdä vaikutusta.

Helppoa, mutkatonta ja pienestä onnellista olemista. Onko sellaista olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-iässä kun olen jo vähän ajatellut että heilastelut ovat osaltani ohi lopullisesti, niin kaikkein paras tapa lähestyä minua olisi tehdä asiat mahdollisimman leppoisaksi ja helpoksi. Jos nainen sanoisi että hei, tuletko minun luokse jos teen ruokaa tai jotakin. Tai jos ei nyt tunnu siltä, niin mennään vaikka puistoon viltille pötköttelemään. Mutta niin, että ei tarvitsisi minun olla se joka jahtaa ja juoksee ja järjestää ja yrittää tehdä vaikutusta.

Helppoa, mutkatonta ja pienestä onnellista olemista. Onko sellaista olemassa?

Joo tykkään kans helposta olemisesta. Molemmilla oma elämä ja mielenkiinnon kohteet. Vapaus mennä ja tulla. Ehkä mahdollisesti omat asunnotkin. Ei painetta perheen perustamisesta, naimisiin menemisestä, sukulaisille kelpaamisesta tai kelpaamattomuudesta. Keskinäinen luottamus ja se, että haluaa vaan hyvää toiselle. Se olisi mun juttu.

Unelmaelämässäni asuisin yksin jossain kaksiossa. Lapset olisivat menestyneet elämässään ja heillä olisi kaikki hyvin. Tekisin mukavaa työtä eläkeikään asti ja nauttisin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee ja nappaa kalusta kiinni.

m53

Saanko? Oikeasti?  Nappaatko sitten minun vuorostasi.  Voi kun meillä voisi olla kivaa!

Korpimuija tulee baaritiskille, iskee kirveen siihen pystyyn ja sanoo "nyt lähetään ukko tekemään polttopuita, sitten saunotaan ja uidaan alasti järvessä ja lopuksi rillataan makkaraa nuotiolla". Olisin myyty ikiajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-iässä kun olen jo vähän ajatellut että heilastelut ovat osaltani ohi lopullisesti, niin kaikkein paras tapa lähestyä minua olisi tehdä asiat mahdollisimman leppoisaksi ja helpoksi. Jos nainen sanoisi että hei, tuletko minun luokse jos teen ruokaa tai jotakin. Tai jos ei nyt tunnu siltä, niin mennään vaikka puistoon viltille pötköttelemään. Mutta niin, että ei tarvitsisi minun olla se joka jahtaa ja juoksee ja järjestää ja yrittää tehdä vaikutusta.

Helppoa, mutkatonta ja pienestä onnellista olemista. Onko sellaista olemassa?

Aika harva kutsuu tuntematonta heti kotiinsa syömään tai puistoon viltille pötköttelemään.

Kaunis nuori mies tulisi luokseni ja sanoisi: "Haluan ilmoittautua palvelukseesi, valtiatar. Teen mitä käsket. En vaadi mitään, en odota mitään, mutta jos sallit, palvelen sinua. Jos kyllästyt, käske minut pois ja minä menen."

Ja sitten hän osoittautuisi noiden sanojensa mittaiseksi. 

Hitaasti.

Tutustumalla, osoittamalla kunnioitusta ja hellyyttä.

Yksi melkein onnistui täydellisesti, mutta sitten häneen iski halu pelata tunteilla, ja hän yritti tehdä mustasukkaiseksi. Huonoin valinta ikinä.

Laittaa vaan viestiä jotta haluanko pillua.  Toki voi sitten jatkaa asiaa jos kilahtaa.

Käpälöintiyritykset ja katse tisseihin ja joku voouh-äännähdys on ehdoton turn-off. Tapahtunut työpaikalla, ei ainakaan saa minua innostumaan.