Kokemuksia ihmisestä joka ei osaa puhua vaikeista asioista, minkälainen on suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Omana havaintonani totean että rehellinen ja avoin kommunikointi siitä mitä oikeasti tuntee ja mitä tarvitsee parisuhteessa on hyvän suhteen edellytys.

Jos ei tuota osaa eikä halua osata ei voi kuin syyttää itseään jos asiat menevät karille.

Eihän nuo tuommoiset edes osaa nähdä sitä omaa osuuttaan asioissa saati sitten syyttää itseään. He ovat juuri niitä, joille erot tulee täytenä yllätyksenä ihan puskista, kun kaikkihan oli aina niin "hyvin". Ihmettelevät vaan hölmönä suu auki, että mikähän vimma siihen eukkoseen oikein iski, kun niin äkisti vaan otti ja jätti. Yhtään ei osata reflektoida itse, vaan kaikki on aina sen toisen syytä.

"Kauheasti naiset vaativat miehiltä keskustelua kunhan se keskustelu menee juuri niin kuin nainen haluaa ja mies hyväksyy roolinsa mikä nainen on käsikirjoittanut. Aina kun naiset väittävät että miehet ei puhu pitää katsoa kokonaiskuvaa ja sieltä aika varmasti paljastuu että mies puhuu kyllä mutta mies ei puhu siittä ja siten kun nainen haluaa"

Miehenhän ei ole mikään pakko olla suhteessa, jossa ei tule kuulluksi.

38lle. Oletko mies vai mieslapsi? Hyvässä suhteessa ei oteta rooleja mihin selvästi viittaat. Pitää olla kykyä sanoittaa rehellisesti omat tunteensa ja tarpeensa. Se on valaan ja terveen ihmisen perusominaisuus. Ei kukaan halua olla alistuvan tossun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelu ja juoruilu, juttelu ja juoruilu nuo kaksi asiaa mitä joka nainen vaatii. Pitäisikö naisiltakin vaatia asioiden tekemistä eikä pelkästään asioista puhumista?

Et siis osaa puhua mistään vakavammasta.

Mieti ap, haluatko kuunnella juuri tuollaisia typeriä aivopoeruja, yleistyksiä ja syytöksiä koko suhteen ajan, kun yrität keskustella jostain asiasta? Niin, eipä sellaista kukaan jaksaisi...

Minkä takia haluaisin vain keskustella ongelmasta kun paljon pienemmällä ajakululla ja vaivalla sen ongelman korjaa?

Ja mitähän ongelmaa sä meinaat pienellä vaivalla korjata, jos siitä ei kukaan saa mitään puhua? Telepatialla selvität ja korjaat jo kauan ennen, kuin puoliso on hermostunut? 

Ei oikein aukea tuo naisen logiikka että miksi jossain missä näkee ongelman keskustelematta vaaditaan sitä keskustelua ennen kun sen ongelma voidaan korjata. Vaikka sinä nautit puhumisesta ja juttelusta niin kaikki asiat ei todellakaan vaadit juttelua että sen kykenee korjaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran tällainen vajaa vuoden mittainen suhde. Kun yritin ottaa esiin jotain tärkeää mutta vakavampaa asiaa, esim ajatukset lasten hankkimisesta, mitä mieltä pettämisestä suhteessa jne niin mies meni ihan kipsiin. Oli kuin patsas ja kehonkieli antoi ymmärtää että teen hänen mielestään jotain todella väärin ja järkyttävää. Mitään järkeviä vastauksia ei saanut. Uskomatonta on että joku nainen oli elänyt tuon kanssa yli 15 vuotta. Minä en koskaan voisi. 

Kerropa rehellisesti kuinka iloinen itse olisit jos sinulle tuotaisiin käsikirjoitus jonka roolia sinun pitää vetää parisuhteessa ja sinun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä kun sinun puolesta on tehty jo tulevaisuuden suunnitelmat ja päätökset mitä sinäkin haluat?

 

Edelleenkin tämä kuulostaa vaan siltä että sinulla ei ole keskustelukykyä. Katso kun keskustelu voi mennä niin että osapuolilla on eri näkemykset. Ei se tarkoita, että toisen on pakko olla samaa mieltä. Sitten jos parisuhteessa ollaan niitä näkemyksiä sovitellaan ja niistä jatketaan tarvittaessa keskustelua. Tehdään myös kompromisseja. Mutta tämä kaikki on mahdottoman vaikeaa jos toinen ei osaa keskustella.

Hyvän hahmotuskyvyn omaava ihminen kykenee ennaltaehkäisemään ongelmat tai jos niihin joutuu niin kykenee ratkaisemaan ne.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat voivat purkaa pahaa oloaan esim. pettämiseen.

Tai uhriutuvat jälkeenpäin, kun on tehty päätöksiä "heiltä kysymättä" 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omana havaintonani totean että rehellinen ja avoin kommunikointi siitä mitä oikeasti tuntee ja mitä tarvitsee parisuhteessa on hyvän suhteen edellytys.

Jos ei tuota osaa eikä halua osata ei voi kuin syyttää itseään jos asiat menevät karille.

Eihän nuo tuommoiset edes osaa nähdä sitä omaa osuuttaan asioissa saati sitten syyttää itseään. He ovat juuri niitä, joille erot tulee täytenä yllätyksenä ihan puskista, kun kaikkihan oli aina niin "hyvin". Ihmettelevät vaan hölmönä suu auki, että mikähän vimma siihen eukkoseen oikein iski, kun niin äkisti vaan otti ja jätti. Yhtään ei osata reflektoida itse, vaan kaikki on aina sen toisen syytä.

On niitäkin tapauksia missä tuollainen puhumaton ja rehelliseen kommunikaatioon kyvytön mies ratkaisee omasta päästään johtuvat ongelmat pettämällä ja lennosta vaihtamalla. Syyttävät tosin siitä kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran tällainen vajaa vuoden mittainen suhde. Kun yritin ottaa esiin jotain tärkeää mutta vakavampaa asiaa, esim ajatukset lasten hankkimisesta, mitä mieltä pettämisestä suhteessa jne niin mies meni ihan kipsiin. Oli kuin patsas ja kehonkieli antoi ymmärtää että teen hänen mielestään jotain todella väärin ja järkyttävää. Mitään järkeviä vastauksia ei saanut. Uskomatonta on että joku nainen oli elänyt tuon kanssa yli 15 vuotta. Minä en koskaan voisi. 

Kerropa rehellisesti kuinka iloinen itse olisit jos sinulle tuotaisiin käsikirjoitus jonka roolia sinun pitää vetää parisuhteessa ja sinun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä kun sinun puolesta on tehty jo tulevaisuuden suunnitelmat ja päätökset mitä sinäkin haluat?

 

Kauheasti naiset vaativat miehiltä keskustelua kunhan se keskustelu menee juuri niin kuin nainen haluaa ja mies hyväksyy roolinsa mikä nainen on käsikirjoittanut. Aina kun naiset väittävät että miehet ei puhu pitää katsoa kokonaiskuvaa ja sieltä aika varmasti paljastuu että mies puhuu kyllä mutta mies ei puhu siittä ja siten kun nainen haluaa

"Mies puhuu kyllä mutta mies ei puhu siittä ja siten kun nainen haluaa"

Eli mies ei puhu vakavasti tai niistä vakavista aiheista, mistä olisi tarve ja syytä puhua. Tästähän  tässä koko ketjussa juuri oli kysekin; ihmisistä, jotka ei kykene tai halua keskustella vakavista aiheista. Kaikenlaista toisarvoista ja joutavaa pazkaa sieltä suusta kyllä tulee, mutta ei sitten sitä asiaa mitä pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat voivat purkaa pahaa oloaan esim. pettämiseen.

Tai uhriutuvat jälkeenpäin, kun on tehty päätöksiä "heiltä kysymättä" 🙄

Onhan tuosta joku tapaus jossa mies uhriutui jälkeenpäin kun koki muuttaneensa naisen kanssa taloon johon ei olisi oikeasti muka halunnut muuttaa. Vaikka muuttopäätös oli tehty yhdessä. Manipuloinnin mestareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelu ja juoruilu, juttelu ja juoruilu nuo kaksi asiaa mitä joka nainen vaatii. Pitäisikö naisiltakin vaatia asioiden tekemistä eikä pelkästään asioista puhumista?

Et siis osaa puhua mistään vakavammasta.

Mieti ap, haluatko kuunnella juuri tuollaisia typeriä aivopoeruja, yleistyksiä ja syytöksiä koko suhteen ajan, kun yrität keskustella jostain asiasta? Niin, eipä sellaista kukaan jaksaisi...

Minkä takia haluaisin vain keskustella ongelmasta kun paljon pienemmällä ajakululla ja vaivalla sen ongelman korjaa?

Ja mitähän ongelmaa sä meinaat pienellä vaivalla korjata, jos siitä ei kukaan saa mitään puhua? Telepatialla selvität ja korjaat jo kauan ennen, kuin puoliso on h

Ei oikein aukea tuo naisen logiikka että miksi jossain missä näkee ongelman keskustelematta vaaditaan sitä keskustelua ennen kun sen ongelma voidaan korjata. Vaikka sinä nautit puhumisesta ja juttelusta niin kaikki asiat ei todellakaan vaadit juttelua että sen kykenee korjaamaan

Tietoisku sulle: kaikki ongelmat ei todellakaan ole nähtävissä noin vaan ilman mitään kommunikointia. Nyt on puhe parisuhteesta, eikä jostain repsottavasta lattialistasta tai tukkeutuneesta lavuaarista.

Eri

Ollaan 45 v oltu naimisissa Mies ei koskaan puhu tunteistaan. Ongelmaia  meillä  ei selvitetä, siitä tulee hänen puoleltaan vaan riitaa  Olen tähän jo niin tottunut   En halua  itseeni katkeruuden  kasvimaata,  annan  hänelle anteeksi kaiken, vaikka ei  hän anteeksi pyydäkkään  Pienistä eleistä pitää lukea hänen  katumuksensa , ehkä tekee hyvää ruokaa tai käydään jossakin Rakastaa hän minua siltikin hyvin paljon ei siihen sanoja tarvita Hänellä on hieman autistikirjon häiriöitä

Vierailija kirjoitti:

Hyvän hahmotuskyvyn omaava ihminen kykenee ennaltaehkäisemään ongelmat tai jos niihin joutuu niin kykenee ratkaisemaan ne.

🙄 sekoitat nyt hahmotuskyvyn ja telepatian keskenään. Ja ei, kenelläkään ei ole sellaisia telepaattisia kykyjä, että moisiin temppuihin kykenisi parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran tällainen vajaa vuoden mittainen suhde. Kun yritin ottaa esiin jotain tärkeää mutta vakavampaa asiaa, esim ajatukset lasten hankkimisesta, mitä mieltä pettämisestä suhteessa jne niin mies meni ihan kipsiin. Oli kuin patsas ja kehonkieli antoi ymmärtää että teen hänen mielestään jotain todella väärin ja järkyttävää. Mitään järkeviä vastauksia ei saanut. Uskomatonta on että joku nainen oli elänyt tuon kanssa yli 15 vuotta. Minä en koskaan voisi. 

Kerropa rehellisesti kuinka iloinen itse olisit jos sinulle tuotaisiin käsikirjoitus jonka roolia sinun pitää vetää parisuhteessa ja sinun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä kun sinun puolesta on tehty jo tulevaisuuden suunnitelmat ja päätökset mitä sinäkin haluat?

Luetun ymmärtämistä voi harjoitella vielä aikuisenakin. 

Vaikeata on. Olin suhteessa, jossa ei saanut puhua toiveista, tarpeista, unelmista eikä peloista. Ei myöskään rahasta, eikä edes ajatuksistaan. Ongelmat piti lakaista maton alle, ahdistus iski miehelle, jos niitä halusin käsitellä. Emme voineet edes puhua siitä miksi emme voi puhua mistään. 

Puhuimme siis lähinnä säästä, telkkaohjelmista ja siitä mitä aiomme syödä. 

Lopulta luovutin ja lähdin. Kiva mies, mutta eihän tuosta tule mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeata on. Olin suhteessa, jossa ei saanut puhua toiveista, tarpeista, unelmista eikä peloista. Ei myöskään rahasta, eikä edes ajatuksistaan. Ongelmat piti lakaista maton alle, ahdistus iski miehelle, jos niitä halusin käsitellä. Emme voineet edes puhua siitä miksi emme voi puhua mistään. 

Puhuimme siis lähinnä säästä, telkkaohjelmista ja siitä mitä aiomme syödä. 

Lopulta luovutin ja lähdin. Kiva mies, mutta eihän tuosta tule mitään. 

 

Vaikea-asteinen välttelevä kiintymyssuhdetyyli jommallakummalla tuhoaa parisuhteen lähes aina.

"Kokemuksia tällaisesta ihmisestä, joka mielummin vaikka pakenee, vaikka hänellä on tunteitakin, kuin selvittää ongelman.

Ovatko he yhtä mahdottomia kuin miltä kuulostaa ja miltä ensin vaikuttaa?"

Outo kysymys. Jokainen vastaa omista tunteistaan. Ei kannata kuvitella toiselle ominaisuuksia, joita hänellä ei ehkä ole. Jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, henkilö on epäluotettava. 

Vierailija kirjoitti:

"Kokemuksia tällaisesta ihmisestä, joka mielummin vaikka pakenee, vaikka hänellä on tunteitakin, kuin selvittää ongelman.

Ovatko he yhtä mahdottomia kuin miltä kuulostaa ja miltä ensin vaikuttaa?"

Outo kysymys. Jokainen vastaa omista tunteistaan. Ei kannata kuvitella toiselle ominaisuuksia, joita hänellä ei ehkä ole. Jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, henkilö on epäluotettava. 

Tuo puheiden ja tekojen ristiriita tosiaan kertoo ihmisestä ihan tarpeeksi.

 

Ajatellaanpa tilannetta jossa ihminen tai sen muotoinen kyllä on imelän kaunopuheinen rakkaudesta ja parisuhteesta, mutta harrastaa pettämistä jokaisessa parisuhteessaan. Epärehellisyyden ja epäluotettavuuden perikuva

Minulla taitaa olla peri suomalainen mies, kaikki huolensa ja harminsa  puhuu  vasta  reippaassa  humalassa.  Käy  siinä  samalla läpi elämänsä hyviä ja huonoja asioita, ulkoa ne jo osaan Olen  että juu  Kyllä toisinaan  tuo ottaa pähän. Voi sanoa  ja muistaa asiat ihan väärin  Ei siinä  passaa omaa mielipidettä julki tuoda parenpi ola sovusssa  kun huutoa  kuunnella On  miehessä toki pajon hyvääkin Luotan ja uskon  Jumalaan Hän kasvattaa ja määrä aikana, myös pelastaa