Onko teillä ollut niin että joku ystäväksi luulemanne sanoo jotain niin ilkeää, että jäätte aivan sanattomaksi!?

Teini-ikäisenä oli useampi sellainen ystävä. Kasvotusten olimme ylimpiä ystäviä, selän takana minusta puhuttiin kamalia asioita. Kerran yksi ystävä suutahti päin naamaa, ja käski minun tap paa itseni. Sitten sainkin pitkän anteeksipyyntökirjeen, jossa hän selitteli sanojaan ja tekojaan. Annoin anteeksi, mutta sen jälkeen emme olleet enää ystäviä. Arvet jätti, ja minun on vaikea saada kavereita tai ystäviä, kun olen epäileväinen kaikkien suhteen, enkä oikein päästä ketään lähelle.

On ollut. Ei selittänyt mitenkään käytöstään tai pyytänyt anteeksi. Onko kellään muulla aiemmin mukava pitkäaikainen ystävä muuttunut ilkeäksi ja vähätteleväksi? Tiedättekö syytä?

Mulla oli joskus tilanne että vanhempi oli raivonnut ja hyökkäillyt, siitä on jo joitakin vuosia aikaa. Siitä sanoin somessa koska olin poissa tolalta. Ja tämä tuttu alkoi ylistää omaa äitiään sen jälkeen heti omalla sivullaan. Jotenkin outoa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus tilanne että vanhempi oli raivonnut ja hyökkäillyt, siitä on jo joitakin vuosia aikaa. Siitä sanoin somessa koska olin poissa tolalta. Ja tämä tuttu alkoi ylistää omaa äitiään sen jälkeen heti omalla sivullaan. Jotenkin outoa oli. 

Lisään että ylisti äitejä yleensä ja myös omaansa.

Aikuisena jos joku töksäyttää, niin en koe tarvetta jatkaa edes tuttava-tasolla. Sen verran on tullut ilkeitä kommentteja nuoruudessa, ja jostain syystä niitä siedin "ystäviltä". Sittemmin olen oppinut vetämään rajat jo yksittäiseen ilkeään kommenttiin. Työkaverit harrastavat ilkeilyä, mutta eivät kestä sitä itse. Oletan, että ilkeilevät aiheuttaakseen vain pahaa mieltä, mutta en välitä heidän kommenteistaan ja muutenkin vältän viettämästä aikaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys, huutaminen ja tiuskiminen ei kerro mukavuudesta. Ihminen on osannut teeskennellä jonkin aikaa mutta todellinen minuus puski nyt esiin.

Jonkin aikaa kestää vieraskoreus. Sitten paljastuu todellinen luonne.

 

Mun ystävä oli vuosia mukava. Sitten alkoi pikku hiljaa ilmetä ikäviä piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Saman kokenut. Ystävä ylisti jatkuvasti terveitä lapsiaan ja heidän helppouttaan. Omilla lapsillani on molemmilla krooninen sairaus ja olimme tosi lujilla vuosikaudet. Jäi paha mieli ja otin etäisyyttä.

Mä e ymmärtänyt.

Tapahtuiko ylistäminen jotenki teidän kustannuksella vai ...?

Vai miksei onnestaan saa kertoa? Vähän turhan vanhoillista, jos onni edelleen pitää kätkeä. Ei tietenkään naamaan saa hieroa ja lällättää.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Pitkäaikainen ystävä alkoi muuttua besserwisseriksi ja päällepäsmäriksi. Lopulta jutut alkoivat muuttua aivsn ufoiksi.....noh, hyvin salattu ja pitkälke edennyt alkoholismi löytyi tämän naisen käytöksen takaa. Välit on nyt poikki. Töissä hän kuulemma käy mutta vetää kaksin käsin viiniä vapaa ajat. Välit menneet kaikkiin ystäviin. Surullista.

Se onkin tosiystävän teko laittaa välit poikki sairaaseen ihmiseen, sen sijaan, että yrittäisi auttaa häntä. 

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Pitkäaikainen ystävä alkoi muuttua besserwisseriksi ja päällepäsmäriksi. Lopulta jutut alkoivat muuttua aivsn ufoiksi.....noh, hyvin salattu ja pitkälke edennyt alkoholismi löytyi tämän naisen käytöksen takaa. Välit on nyt poikki. Töissä hän kuulemma käy mutta vetää kaksin käsin viiniä vapaa ajat. Välit menneet kaikkiin ystäviin. Surullista.

Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonaa, eikä hyvään suuntaan. Surullista on, itsekin menetin yhden ystävän alkoholismille.

On käynyt. Kysyin, että miten voit sanoa jotain noin kamalaa, ja että minua todella loukkasi tuo. Ei perunut sanojaan. Oltiin pienessä välirikossa, mutta nyt taas väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole viitsinyt enää pitää yhteyttä yhteen vanhaan kaveriini, kun tällä kihahti pissa päähän ihan kuninkaallisesti joku vuosi sitten. Alkoi himopersuksi ja Riikka Purra-faniksi, joka patistelee kaikki töihin. :) Itse on edellisen kerran käynyt töissä ehkä 10 vuotta sitten. Helppo se on miljönäärin huudella, että menkää köyhät töihin. Lisäksi ehkä joutilaisuudesta johtuen puunaa nykyään lähinnä vaan omaa ja lastensa ulkonäköä kuin pahin wt. En olisi uskonut 20 vuotta sitten mikä juntti tuosta eukosta vielä kuoriutui.

Olen myös antanut hänen ymmärtää mitä ajattelen esim. teini-ikäisen tytön kauneusoperaatioista. Jokainen toki tyylillään jne, mutta ei vaan jaksa sitä typeryyttä.

Työnteko ja sen välttämättömyys on mielestäsi kai persujen ja Riikka Purran keksimä asia? Yksi asia on leuhkia rahoillaan, toinen puoluepolitiikka. Yritäpä erottaa nämä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Ystävä sanoi yhtäkkiä pari aika piikikästä kommenttia ja oli muutenkin jotenkin myrtsinä kun viimeisen kerran tapasimme. On vaikea erottaa onko syy vain masentuminen jostain vai onko hän vihainen minulle. Viesteihini hän vastasi yhtäkkiä jollain parilla sanalla. Se oli sitten siinä. Olen vieläkin ymmälläni. 

Oliko ystäväsi muillekin samanlainen? Jos oli niin todennäköisesti ei ole sinulle suuttunut vaan kyse on jostain muusta esim. masennus tai joku kriisi elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä onkin, että nämä elvistelijät kuvittelevat köyhempien kavereidensa erityisesti nauttivan heidän "mahdollistamista" jutuista. Itsekin ihan kohteliaisuudesta olen käynyt yhden varakkaan kaveriperheen "ylellisissä" illanvietoissa ja muissa heidän valitsemissaan jutuissa, jotka itseäni eivät ole kiinnostaneet tippaakaan. Seuran takia olen mennyt, mutta yhtä hyvin tai mieluummin olisin nähnyt heitä ilman sitä rahan levittelyä.

pakko kysyä, mutta mikä voi tehdä illanvietosta rahan levittelyä? 

AP jättää jotain kertomatta. Mitä se ystävä sanoi, mikä oli niin kamalaa? Melko drama queen reaktio sulla. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä (?) sanoi minulle kerran kun puhuttiin ihmisistä yleensä, että en ole hyvännäköinen, korosti vielä että et todellakaan.

Menin ihan sanattomaksi ja olen monesti miettinyt tuota. Meni jotenkin todella ihon alle. Omasta mielestäni olen ihan kivannäköinen.

Ei kuulosta ystävältä. Ei kai ystävät tarkoituksellisesti loukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävä kommentoi esim. uutta työpaikkaani niin että eikö ollut muita hakijoita, kun minut ottivat. Paljon kaikkea muuta vastaavaa. En tiedä mikä ongelma hänellä on. Joku sosiaalinen nilkutus. Pidin pitkään yhteyttä kaikesta huolimatta, mutta tulihan se kuppi jossain vaiheessa sitten täyteen.

Minun ystäväni vähätteli työtäni (yleisellä tasolla tyyliin "kaikkihan nyt osaa lapsia vahtia ja vaipat vaihtaa, eipä ole kovin kummoista hommaa") ja kommentoi miten se on niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Kysyin, että miten voit sanoa jotain noin kamalaa, ja että minua todella loukkasi tuo. Ei perunut sanojaan. Oltiin pienessä välirikossa, mutta nyt taas väleissä.

Enkä siis periaatteessa antanut anteeksi, koska hän ei edes pyytänyt anteeksi. Pidän hänen sanomisensa muistissa. Tiedän kuitenkin, että tilanteeseen vaikutti hänen oma ylikuormittumisensa ja minä nyt vaan satuin olemaan helppo kohde johon purkaa sitä. Ymmärrän, että pitkän väsymyksen ja burnoutin jälkeen voi käytös olla aika räjähtävää.

Oltiin ystävän kanssa yhdessä Euroopan kaupungissa viikonloppureissulla. Pyrki kävelemään edelläni jättäen minut muutaman kymmenen metrin päähän, ilmeisesti näyttäen, että kuntoa riittää. Kiusoitteli useaan otteeseen vaatekaupoissa näyttäen minulle vaatteita, jotka eivät ikinä olisi sopineet kropalleni sanoen, että "tuosta sulle". 

Kysyin yhdestä vaatemerkistä. Ihmetteli, ettenkö ole kuullut siitä koskaan (on itse erittäin varakas).

Välit on edelleen, mutta sen harvan kerran, kun matkustan ulkomaille, tulen jatkossa tekemään sen vain luottoihmisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä (?) sanoi minulle kerran kun puhuttiin ihmisistä yleensä, että en ole hyvännäköinen, korosti vielä että et todellakaan.

Menin ihan sanattomaksi ja olen monesti miettinyt tuota. Meni jotenkin todella ihon alle. Omasta mielestäni olen ihan kivannäköinen.

Mullakin oli nuorena kaveri, jonka piti usein kertoa minulle, miten en ole kaunis. Kertoi myös näyttäneensä kavereidensa kuvia joillekin tutuilleen ja heidän mukaansa oli näistä kavereista rumin. Kun ilmaisin, että pidin tätä toimintaa loukkaavana, ei hän yhtään tajunnut, miten se oli mahdollista. En ollut enää häneen yhteydessä, mutta pakko sanoa, että nuo kommentit vaikuttivat tosi pitkään siihen, miten näin itseni.

Minun kaverini kehui omia rintojaan ja loi sen jälkeen merkitseviä katseita minun rintoihini. Oli äärimmäisen kiusallista. Onkohan tällainen ystävien ulkonäön dissaaminen yleistä?

Ajattelen ja mielipiteeni asiasta on että joiltakin ihmisiltä vain puuttuu kyky ystävyyteen.

Onhan meissä ihmisissä näet monenlaisia, on jopa täydellisiä narsisteja,on  autisteja , on psykopaatteja , ja jopa sadistisiakin piirteitä omaavia yksilöitä. 

Vain ilkeilyihin , sarkasmeihin ja nälvimiseen pystyville henkilöille voi toki antaa mielessään  anteeksi kaiken heidän aiheuttamansa,heidän seurassaan  ikävyyden kokemuksensa ja heidän herättämänsä pettymyksen tunteet  ja hyväksyä täysin sen ettei heillä ole haluakaan muuttua siitä miksikään ja etteivät he ymmärrä mitä tarvetta asiasta muka voisi olla keskustellakaan, mutta...

...aivan selvää on, ettei yhteydenpitoa heihin sellaisiin päin ole enää mitään syytä eikä aihetta enää itse aktiivisesti jatkaa ja heidän (vielä) mahdollisiin  puheluihinsa ja niihin  vastaamiseenkin kannattaa suhtautua, hyvin, hyvin kriittisesti ja varauksellisesti ,(niin kauan kuin niitä vielä tulee)  sekä mieluiten pyrkiä lopettamaan ne puhelut aina itse.

Eli selkeänä  periaatteena tässä on siis antaa heidän vaan olla edelleenkin ihan mitä ovatkin ja kaikkineen, mutta siirtää heidät mielestään kokonaan ystäväpiirinsä ulkopuolelle.