Miten jaksat olla työroolissa koko työpäivän ajan?
Kommentit (62)
Opettajanhommia tehty sen verran, että kesäloman jälkeen opemoodi kytkeytyy päälle heti, kun opetus alkaa.
Kesällä en jaksa puhua mitään, juon kaljaa ja katson urheilua, käyn salilla.
Syksyllä olen mitä puheliain, iloisin, pirtein ja positiivisin tapaus.
Onhan se kuluttavaa, mutta ei sitä enää juur imieti.
Vierailija kirjoitti:
Opettajanhommia tehty sen verran, että kesäloman jälkeen opemoodi kytkeytyy päälle heti, kun opetus alkaa.
Kesällä en jaksa puhua mitään, juon kaljaa ja katson urheilua, käyn salilla.
Syksyllä olen mitä puheliain, iloisin, pirtein ja positiivisin tapaus.
Onhan se kuluttavaa, mutta ei sitä enää juur imieti.
Kunnon kaksoiselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajanhommia tehty sen verran, että kesäloman jälkeen opemoodi kytkeytyy päälle heti, kun opetus alkaa.
Kesällä en jaksa puhua mitään, juon kaljaa ja katson urheilua, käyn salilla.
Syksyllä olen mitä puheliain, iloisin, pirtein ja positiivisin tapaus.
Onhan se kuluttavaa, mutta ei sitä enää juur imieti.
Kunnon kaksoiselämää.
Älä muuta sano 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajanhommia tehty sen verran, että kesäloman jälkeen opemoodi kytkeytyy päälle heti, kun opetus alkaa.
Kesällä en jaksa puhua mitään, juon kaljaa ja katson urheilua, käyn salilla.
Syksyllä olen mitä puheliain, iloisin, pirtein ja positiivisin tapaus.
Onhan se kuluttavaa, mutta ei sitä enää juur imieti.
Kunnon kaksoiselämää.
Älä muuta sano 😂
Ei ihme että muistisairaudet lisääntyy .
En jaksaisikaan jos tekisin töitä viitenä päivänä viikossa, mutta onneksi myyjänä saa tehdä osa-aika työtä, eli olen myyjän roolissa neljänä päivänä viikossa ja yhteensä 25h/vko. Sekin auttaa että vietän tauot vessakoppiin lukittautuneena niin ei tarvi nähdä ketään eikä puhua kenellekään tauon aikana. Ja vapaapäivät olen yksin kotona.
En ymmärrä, miksi aspa-työssä pitää olla ylipirteä, sehän on niin teennäistä. En tykkää.
Täällä toinen opettaja, minulla ei ole työroolia. Sama minä kotona ja töissä.
Teen työtä, johon turhan monet hullut soittavat, yleensä miehet.
Onneksi en joudu tapaamaan tärkeileviä pösilöitä.
Mukaville asiakkaille olen erittäin mukava, nilkkejä yritän jaksaa.
Persoonallisuuteni näkyy työssäni, jos puhun sympaattisten ihmisten kanssa.
Aloitin työn ravintolassa. Minua ärsyttää kun kaikki työkaverit ja pomo ovat niin tekopirteitä ja oikein yli-ystävällisiä toisiaan kohtaan. Sitten selän takana puhutaan paskaa. Pomo on vielä passiivis-aggressiivinen. Sanoo jonkun asian muka ystävällisesti mutta siitä paistaa ärtymys läpi. Miksi ei voi sanoa suoraan jos joku pännii!
Elän kaksoiselämää mutta vikan vuoden se on rakoillut kun olen niin kypsä työhöni. Minulla on siellä enää 2 viikkoa jäljellä 😍... hoivakoti
Koska olen päässyt opiskelemaan ja aion valmistuttuani pyrkiä töihin anestesiaaan/teholle, koska siellä potilaat nukkuvat eikä heidän kanssaan olla oikein tekemisissä.🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan jaksa olla missään työroolissa,olen oma itseni niin on paljon helpompaa.
Ei kaikilla aloilla voi olla oma itsensä. Esimerkiksi sosiaalialalla katsottaisiin todella kieroon, jos alkaisit puhumaan omista ryyppyreissuista asiakkaille.
Ja koet työssä jaksamisen vaikeaksi sen takia, että et voi jauhaa ryyppyreissujuttuja asiakkaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan jaksa olla missään työroolissa,olen oma itseni niin on paljon helpompaa.
Ei kaikilla aloilla voi olla oma itsensä. Esimerkiksi sosiaalialalla katsottaisiin todella kieroon, jos alkaisit puhumaan omista ryyppyreissuista asiakkaille.
En ryyppää, ja elän muutenkin siten ettei minulla olisi mitään paheksuttavaa kerrottavaa asiakkaille
Ihan mukavasti. Konkariaspalla hymy syttyy ja sammui kuin katkaisijasta vääntämällä, enkä ole hetkeäkään henkisesti läsnä, ei kuluta.
Olen töissä sekä asiakkaille että työkavereille ihan oma itseni. Murheet eivät töihin kuulu, mutten minä huolia vatvo muutenkaan. Olen ystävällinen kaikille, ja kohtelias. Myös asiakkaat tuntuvat pitävän minusta.
En vain ymmärrä aloittajan kysymystä. Millaisia pissipäitä te oikein olette,os pitää ESITTÄÄ jotain?
Todella kummallinen aloitus kaikenkaikkiaan
Vierailija kirjoitti:
Olen sama persoona töissä, harrastuksissa, sukujuhlissa, naapurustossa, äitinä, puolisona, asiakkaana, vanhempainillassa...Samalla metodilla mennään. Vaatii toki rohkeutta, itsetutkiskelua ja tilanteen lukutaitoa. Olen ulospäin suuntautunut ja lähtökohtaisesti suhtaudun ihmisiin positiivisesti. Voisin sanoa, että itsetuntemus on hyvä, samoin luotan itseeni. Nautin elämästä!
Tämä!! Lun tuntee itsensä, on positiivinen ja utelias asenne elämään ja näkee asioissa niiden valoisat puolet!
Silloin ei tarvitse esittää yhtään mitään. Ei töissä eikä missään. On hyvä olla, eikä pienet murheet harmita. Tuollaisen ihmisen kanssa muutkin viihtyvät.
Olen introvertti, en pidä ihmisistä. Olen löytänyt työn, mitä voin tehdä kotoa suurimmaksi osaksi yksin. Palavereissa ja puhelimessa joudun esittämään normaalia ja ystävällistä, eli muutaman tunnin viikossa. Jaa miksi esitän? En ole vielä löytänyt työtä, mitä voisin tehdä täysin yksin. En ole varma haluanko edes, koska joskus on hyvä pallotella asiaa jonkun toisen kanssa, yksin sortuu herkemmin typeriin ajatusvirheisiin.
Mulla on työ jossa saan olla suurimman osan ajasta yksin. Mutta kyllä tääkin vie jo voimia , ne asiakastapaamiset kun pitää leikkiä sosiaalisasta vaikka ei ole
Vedän parinkymmenen asiantuntijan yksikköä ja pakkohan se on hommansa hoitaa. Joinain päivinä ärsyttää ja mietin olenko oikeassa hommassa. Toisina päivinä on tosi kivaa.