Tajuan sen istuessani järven rannalla oman mökin rannassa, kuinka surkeaa monilla onkaan ja minä saan kaiken tämän henkisen hyvän. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa ap, tuontapainen ajatus käy sillpoin tällöin omassa mielessäni. Tosin en istu mökkirannassa mutta kun luen ja näen miten hirvittävän huonosti asiat monella Suomessa on ja miten hirvittävän paljon lisää näitä pahoinvoivia ihmisiä tulee, ajattelen miten hiton onnekas olen kun tajusin lähteä jo 1996 laman aikana.

Tai en onnekas, olin viisas.  Ja uskalsin.  Moni jäi ja jää koska uskallusta ei ole, ja se on sääli.

Kun tajuan miltä itseni pelastin, voisin pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin.  Usein ajattelne miten juuri minä tämän olen ansainnut, vaikka siinäkin kuitenkin tajuan että omalla tahdollani ja työlläni ja sisullani tämä kaikki on saavutettu.

Kauhulla ajatteln missä olisin ja missä tilanteessa jos olisin silloin jänistänyt ja jäänyt.  En opin että ei se mitään ota jos ei annakaan tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutuu.  Ainahan olisi voinut palata, en pal

Missä on paremmin? Joku toinen pohjoismaa? 

En ole koskaan viihtynyt millään mökeillä. Ja merenranta on minun juttuni. Tai virtaava joki kuten Seine. Onneksi on mahdollisuus asua cityssä, nauttia merenrannasta, rantakahviloista, puistoista.

Nauti kun et tiedä paremmasta. Minä kuuntelen meren aaltoja ja meriharakan piipitystä. Taivas on pilvetön ja voin vaan nauttia.

Ei tarvi enää tehdä töitäkään. Ikinä.

Aloittajalle! Mun mielestäni on arvokasta, että huomaat olevasi onnekas ja sinulla on hyviä asioita elämässä - ja että toisaalta huomaat sen joskus kirpaisevankin eron ihmisten tilanteiden välillä. Ennen kaikkea ole kiitollinen nyt siitä hyvästä, mitä sinulla on ja mitä saat kokea! 🙂

Samalla nousi mieleen muistikuva monta vuotta sitten, kun olin paikalla eräässä ehkä Helsingin hienoimmista kirkkorakennuksista Agricolan kirkossa, siellä oli meneillään avarakatseisuudestaan, maltillisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan tunnettu Tuomasmessu. Muistan hyvin miten siinä tilaisuuden alussa pappi epävirallisesti puhui sekä niille joilla on nyt kaikki hyvin että niille, joilla on haasteita ja ehkä kärsimystäkin.

Hän kehotti ja rohkaisi niitä kiittämään joilla on hyvin ja antamaan mahdollisuuksien mukaan muillekin yli jäävästä hyvästä, ja puolestaan niille joilla on tarpeita kaipausta tai kärsimystäkin, hän vakuutti että pienimmätkin huokaukset, ajatukset ja rukoukset kuullaan. Hän viittasi siis johonkin ihmistä korkeampaan, sanotaan vaikka Jumalaan. Youtubessa lyhytvideo https://youtube.com/shorts/P7RsYTawXqY?si=6E9tNn4e5fhpffyA

Onhan sinulla hu*raamisen taito. Sillä pääsee nainen jo pitkälle.

Kova on kateus kyllä.

Kivat sulle, jos tykkäät paikasta. " Onni ei ole sitä, että saa haluamansa, vaan sitä, että halua saamansa" (tai jotain sinne päin).