Mulla ei sitten enää ole isää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Näinhän monille rumasti perhettään kohdelleille miehille käy vanhana.

Siis missään somessa.

Juu ei varmasti "isäni" ole ainoa jolla vastaava tarina.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh viimeistään perunkirjoitukseen sut on kutsuttava.

 

Perunkirjoituksessa ei tarvitse olla paikalla.  Läsnäolo perunkirjoituksessa on pakollista ainoastaan pesän ilmoittajalle ja kahdelle uskotulle miehelle. Muiden läsnäolo on suositeltavaa muttei pakollista.  Allekirjoitat valtakirjan ja asia hoituu sillä. Itse en ollut läsnä isäni enkä äitini perunkirjoituksissa koska asun ulkomailla.

Sain täysin lainmukaisesti oman osuuteni perinnöstä,  heidän kuolinpesästään en halunnut yhtään mitään paitsi isän vihkisormuksen.  Sillä on minulle suuri tunnearvo. 

 

Mutta siihen on silti kutsuttava, vaikka paikalle ei tarvitsekaan mennä. Siis vaikka hautajaisiin ei kutsuttu, niin perunkirjoitukseen on pakko.

Kyllä näin on, perillisille on ilmoitettava vaikka olisi testamentti. Kaverini luuli ettei tarvi, mutta kyllä tarvitsi laillisille perillisille.

Vierailija kirjoitti:

Aha,perintö alkoi kiinnostamaan vaikka eläessä ukko sai haistaa paskan. Tälläisiä on paljon. Pohjasakkaa.

Ei ap maininnutkaa kun isänsä hautajaisiin ei saanut kutsua.

Ei isäänsä välttämättä peri. Jos äiti on ollut naimisissa lapsen syntymän aikaan, isäksi merkitään aviomies. Äidin mies voi olla merkitty isäksi myös, vaikkei olisi biologinen isä. Oikeus lapseen on saatu vietyä näin pois esim. väkivaltaiselta puolisolta. Joku muu on ottanut isän paikan. Vaikka tällainen oikaistaisiin aikuisiällä dna testien avulla, ei muutu biologisen isän perijäksi. Lapsi perii sen ottoisän.

Vierailija kirjoitti:

Ei isäänsä välttämättä peri. Jos äiti on ollut naimisissa lapsen syntymän aikaan, isäksi merkitään aviomies. Äidin mies voi olla merkitty isäksi myös, vaikkei olisi biologinen isä. Oikeus lapseen on saatu vietyä näin pois esim. väkivaltaiselta puolisolta. Joku muu on ottanut isän paikan. Vaikka tällainen oikaistaisiin aikuisiällä dna testien avulla, ei muutu biologisen isän perijäksi. Lapsi perii sen ottoisän.

Äidin mies voi olla merkitty isäksi tarkoitti sitä, että seurustelukumppani voi tunnustaa lapsen, vaikkei olisi isä. Jos äiti ei ole naimisissa. Näin oikeus lapseen saadaan vietyä pois biologiselta isältä. Näihin voi tietysti vaatia korjauksen jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Saat kyllä tiedon kuolemasta koska perunkirjoitus on tehtävä. Itse olen isä joka ei ole yhteydessä lapsiinsa ja he tulevat sitä kautta aikanaan saamaan tiedon.

Isäänsä solvannut näyttelijä Outi Alanen jäi perinnöttömäksi epätoivoinen oikeustaisto osoittautui kalliiksi virheeksi

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/isaansa-solvannut-nayttelija-outi-a…

Tämä Vapauden liiton ja Totuuspuolueen hörhöjä edustanut Outi siis.

Kaikki lähtee oletuksesta, että ap:n isältä jäi jotakin perittävää. Voihan olla, että ap:n isä oli ihan persaukinen.

Virkatodistuksestasi, missä ilmenee sukuselvitys, näkee sen, elääkö isäsi vielä.

Sitten vaan osoitteen hakuun. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Digi- ja väestötietovirastosta saa tiedon, sai ainakin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Aha,perintö alkoi kiinnostamaan vaikka eläessä ukko sai haistaa paskan. Tälläisiä on paljon. Pohjasakkaa.

On vanhemman tehtävä huolehtia siitä, että välit omiin lapsiin on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Saat kyllä tiedon kuolemasta koska perunkirjoitus on tehtävä. Itse olen isä joka ei ole yhteydessä lapsiinsa ja he tulevat sitä kautta aikanaan saamaan tiedon.

Olet siis paras mahdollinen isä lapsillesi. Hieno mies!

Eihän ap kirjoita aloituksessaan perunkirjoituksesta tai perinnöstä yhtään mitään, hän vain ihmettelee miksi hänelle ei ollut kerrottu isän kuolemasta. Mehän emme tiedä taustoja emmekä voi kuin arvailla miksi isä ei eläessään pitänyt yhteyttä lapseensa ja miksi lapsi ei pitänyt yhteyttä isäänsä. Siihen on aina syy, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Saat kyllä tiedon kuolemasta koska perunkirjoitus on tehtävä. Itse olen isä joka ei ole yhteydessä lapsiinsa ja he tulevat sitä kautta aikanaan saamaan tiedon.

Olet siis paras mahdollinen isä lapsillesi. Hieno mies!

En ole isä lapsilleni enkä ole sellaista yrittänyt leikkiä. Minä en ole osallinen äidin päätökseen heittäytyä hankalaksi ja estää tapaamiset. En ole alkoholisti ja maksoin joka ikisen sentin elatusmaksuista. En ole estänyt lapsiani ottamasta minuun yhteyttä enkä vaikuttanut heidän elämään mitenkään negatiivisesti joten voit etsiä omalle katkeruudellesi toisen kohteen.

Lakiosa kuuluu lapsille. 

Minä sain tietää äitini kuolemasta 2 viikkoa siitä kun se oli kuollut. Eikö viranomaisilla ole velvollisuus kertoa siitä. Sain tietää kun äitini edunvalvoja soitti minulle. Edunvalvonta päättyy kun ihminen kuolee ja sen takia se soitti minulle. Sain ison perinnön veljeni kanssa ei siinä mitään mutta kyllä hoitokodin henkilökunnan olisi pitänyt ilmoittaa kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Saat kyllä tiedon kuolemasta koska perunkirjoitus on tehtävä. Itse olen isä joka ei ole yhteydessä lapsiinsa ja he tulevat sitä kautta aikanaan saamaan tiedon.

Miten se tieto saavuttaa minut, kun ei tosiaankaan olla oltu missään tekemisissä, en ole somessa, ei ole vaihdettu osoite ym tietoja jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt onko oma isäni elossa, ikää olisi nyt 70v ja alkoholisti on, tai oli lapsuudessani, vanhempani erosivat ollessani 10v. Viimeksi oltu tekemisissä varmaan n.15v sitten, puhelimitse. Eli silloin ilmeisen seesteistä, eikä niin alkoholihuuruista, elämää jonkun naisen kanssa. Ei ole ketään keltä kysellä asiasta tai perään enkä ole missään Suomessa missä huhuilisin asiasta.

Ei sillä, pärjään ilmankin ja itse valitsin sen ettei olla tekemisissä eikä näe lapsiani, kiitos sen miten minua (ja äitiä) kohteli, mutta kiinnostaisi tuo elossa olo/olemattomuus kuitenkin.

Saat kyllä tiedon kuolemasta koska perunkirjoitus on tehtävä. Itse olen isä joka ei ole yhteydessä lapsiinsa ja he tulevat sitä kautta aikanaan saamaan tiedon.

Miten se tieto saavuttaa minut, kun ei tosiaankaan olla

Ihan kuule viranomaisilta saa  tiedot sinun osoitteestasi ja muistakin tarvittavista tiedoista.

Etkohän tuota ihan itse ole siltasi polttanut, jos et kuolemasta saa tietoa.