Mulla ei sitten enää ole isää

Mitä tätä kuolinhärdelliä on sivusta tullut seurattua niin helpointa lienee sanoutua perinnöstä irti kokonaan.

Tiesikö se isäsi puoliso, että sä olet olemassa? Olitteko te ap edes kovin paljon tekemisissä isäsi kanssa, jos sulle ei kerrottu kuolemasta/hautajaisista?

Kun minun miesserkkuni kuoli nuorella iällä äkillisesti, tapahtui kuolema n. klo 16 ja jo samana iltana hänen oma isänsä oli ilmoittanut asiasta lapsenlapselleen, eli serkkuni 17-vuotiaalle esikoiselle, joka ei ollut ollut missään tekemisissä isänsä (eli vainajan) kanssa varhaislapsuuden jälkeen.

Eli näinkin voi käydä, että lapselle ilmoitetaan vanhemman kuolemasta heti vaikka ei ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin.

Christiiina kirjoitti:

Tiesikö se isäsi puoliso, että sä olet olemassa? Olitteko te ap edes kovin paljon tekemisissä isäsi kanssa, jos sulle ei kerrottu kuolemasta/hautajaisista?

Vastaa AP!

Tiedän miltä tuntuu kuulla ''viimeisenä'' läheisen kuolemasta. Muistin sen tämän aloituksen luettuani ja kaikki kurja ja tympeä palasi mieleen. Nyt on tuo lähiomaiseni perinnönjako vasta suoritettu, kun puolisonsakin lähti tuonpuoleisiin. Kaikkea surullista liittyy niin heidän elämäänsä kuin kuolemaansakin. 

Perintö, lakiosa...kysyikö ap jotakin niistä? Hän kysyi, ehkä retorisesti, että miksei isänsä puolisokaan ilmoittanut hautajaisista. Tuo puolisokaan viittaa siihen että joku toinenkin olisi voinut ilmoittaa.

Mun edesmenneellä isosedällä oli nuorena 1950-luvulla syntynyt lapsi ekasta avioliitosta. Sitten hän meni uudelleen naimisiin ja sai kaksi lasta toisen vaimonsa kanssa, mutta välit etääntyivät esikoisen kanssa. Sitten kun hän kuoli iäkkäänä , ei tämä esikoinen ollut isänsä hautajaisissa, mutta oli kyllä perunkirjoituksessa. Sitä en tiedä, että eikö häntä ollut edes kutsuttu sinne hautajaisiin vai eikö hän vaan päässyt/halunnut mennä sinne. Mutta aika ikävää, jos omaa lasta ei kutsuta isänsä hautajaisiin.