Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat tekee laihtumisesta pirun vaikeaa
08.07.2024 |
Yritän korjata elämäntapojani, ja olen sanonut äidilleni, että koitan syödä terveellisemmin. Noh, silti se kantaa mulle herkkuja. Suklaata, karkkia, jäätelöä, sipsiä Leipoo lettuja ja pullaa. Tilaa pitsaa. Ihan kun tässä lomalla ei muutenkin tulisi tarpeeksi herkkuja syötyä. Ja ei, kukaan ei pakota minua syömään niitä, mutta väsyneenä ja nälkäisenä on ihan hemmetin vaikeaa alkaa pilkkomaan salaattia ruuan viereen, kun pöydällä vieressä odottaa suklaalevy. Ja vielä ärsyttävämpää tästä tekee se, että äiti itse kommentoi aina minulle, että olen niin iso ja pitäisi laihtua ja pitäisi syödä terveellisesti.
Läskeistään ei saa kuulemma syyttää lapsuutta, mutta kyllä mun painonhallinta varmaan helpompaa olisi ilman tätä ristiriitaa herkkujen tyrkyttämisen ja painon kommentoinnin kanssa.
Noh ehkä tämä tästä helpottaa, kun syksyllä muutan omilleni. Kunhan halusin avautua
T: N18 110kg/170cm
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tähän aikaan päivästä voisit jo olla lenkillä suklaanmussutuksen sijaan.
Sinä yrität elää terveellisesti, silloin ei olla väsyneitä ja nälkäisiä, silloin toimitaan. Jos kurkun pilkkominen on ylivoimaista, ei vika ole äidissäsi.
Mua ei siis kiinnosta käydä lenkillä. Yritän nukkua vähän ennen iltavuoroa. Ja ei, en mussuta suklaata, olen tänään syönyt puuroa mustikoilla ja raejuustolla.
Aloituksessa olit vielä lomalla, yllättäen huomasit, että et enää olekaan?
"Ihan kun tässä lomalla ei muutenkin tulisi tarpeeksi herkkuja syötyä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä suklaalevyt suoraan roskiin siitä pöydästä niin ehkä äitisi oppii olemaan laittamatta niitä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka normaali ihminen syö suklaalevyä, kun pitäisi syödä ruokaa?
Nuorena korvasin aterioita suklaalevyllä koko ajan. Olin silloin hoikka. Nyt yli 50 vuotiaana en syö herkkuja juuri koskaan ja olen ylipainoinen. Liikuntaakin harrastan nykyään paljon enemmän kuin silloin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekee aina elämästä helv ... Mikset muuta nyt jo pois kotoa, jos koet niin?
Nojuu en kyllä sanonut että ne helvettiä tekee. Ihmiset on niin mustavalkoisia, ikinä ei saa ajatella että kukaan läheinen tekee väärin, heti pitäisi olla välit vetämässä tai sitten ei saa yhtään ärsyyntyä kenenkään toimintaan. Huoh.
Olen laihtunut tarvittavat 10 kg. Postamalla tuoteet jossa sokeria ja valkoista jauhoa.Yhä ystävät lähisuku kahvi hetket tarjoaa,kesii pulla mössöä.Sanon ei kiitos.He et nyt yhdestä keksitä tai kaakun palasta lihoa.Ymmärtämättä en todella,mutta laukaisee sokerikoukuni takaisin ja alan kotiin ostaa herkkuja ja lihon takaisin 10 kg tai enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tähän aikaan päivästä voisit jo olla lenkillä suklaanmussutuksen sijaan.
Sinä yrität elää terveellisesti, silloin ei olla väsyneitä ja nälkäisiä, silloin toimitaan. Jos kurkun pilkkominen on ylivoimaista, ei vika ole äidissäsi.
Mua ei siis kiinnosta käydä lenkillä. Yritän nukkua vähän ennen iltavuoroa. Ja ei, en mussuta suklaata, olen tänään syönyt puuroa mustikoilla ja raejuustolla.
Aloituksessa olit vielä lomalla, yllättäen huomasit, että et enää olekaan?
"Ihan kun tässä lomalla ei muutenkin tulisi tarpeeksi herkkuja syötyä."
Viittasin lomalla lomaan koulusta ja yleiseen lomakauteen. Käydään huvipuistossa, elokuvissa, kesäteatterissa, jätskikiskalla, tapahtumissa, festareilla jnejnejne. Paljon tekemistä, joihin sisältää tarpeeksi herkuttelua jo ilman arkena herkkujen syömistä. Keksisit muuten sinäkin kahdeksalta maanantai aamuna jotain muuta tekemistä kuin provosointi.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Tuttu tilanne.
Pitäisi olla niin että kukaan ei tyrkytä toiselle ruokaa ja vielä että kantaa sitä toisen eteen. Täällä on valitettu usein että miehiä pitää passata, mutta epäilen että on itse aiheutettua ja jotenkin sisäänrakennettua tuo ruuan ja kaiken muunkin tyrkyttäminen.
Lopetin tuopakanpolton yli 10 vuotta sitten. Sanallakaan en siitä vaimolle maininnut. Jotenkin oli se että hän kykenisi sen jotenkin toimillaan torppaamaan. Sama juttu kun koittaa syödä terveellisesti. Se on siinä että toista voi harmittaa tuo "terveysintoilu" ja haluaa sen jotenkin epäonnistuvan.
Asiat eivät vaan ole asioita, vaan aina siinä on jotain maton vetämistä toisen jalkojen alta.
Itselle myös tuttu tilanne ajalta, jolloin asuin vielä kotona. Äitini, joka myös oli jatkuvalla laihdutuskuurilla tai ainakin suunnitteli sellaista, alkoi myös kantaa herkkuja kotiin, varsinkin siinä tilanteessa, että oma yritykseni alkoi tuottaa tulosta.
Ilmoitat, ettet syö herkkuja ja älä syö niitä. Vaatii tosin melkoista itsekuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tähän aikaan päivästä voisit jo olla lenkillä suklaanmussutuksen sijaan.
Sinä yrität elää terveellisesti, silloin ei olla väsyneitä ja nälkäisiä, silloin toimitaan. Jos kurkun pilkkominen on ylivoimaista, ei vika ole äidissäsi.
Mua ei siis kiinnosta käydä lenkillä. Yritän nukkua vähän ennen iltavuoroa. Ja ei, en mussuta suklaata, olen tänään syönyt puuroa mustikoilla ja raejuustolla.
Aloituksessa olit vielä lomalla, yllättäen huomasit, että et enää olekaan?
"Ihan kun tässä lomalla ei muutenkin tulisi tarpeeksi herkkuja syötyä."
Viittasin lomalla lomaan koulusta ja yleiseen lomakauteen. Käydään huvipuistossa, elokuvissa, kesäteatterissa, jätskikiskalla, tapahtumissa, festareilla jnejn
Entä jos me muut viittaisimme ihan samalla tavalla yleisesti siihen, että ei 18v ikäisen ole pakko syödä pöytää tyhjäksi, suklaalevyyn ei ole pakko koskea. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi: otetaan vastuu omasta elämästä houkutuksista huolimatta.
Ja kun yleisenä lomakautena menet elokuviin ja huvipuistoon, voit sanoa kavereille, että koska olet raskaissa vuorotöissä eikä lomalla, ei nyt herkut maistu, eikös? Kesä ei ole mikään tekosyy mussuttamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti sanoo, että sinun pitäisi syödä terveellisesti, ja kantaa silti suklaata ja herkkuja, niin äitihän tuossa on ongelma, eli hän yrittää vanhanaikaisesti osoittaa rakkautta syömisillä.
Jospa sanot suoraan, mutta kauniisti, että se olisi myös rakkautta, jos hän auttaa sinua laihtumaan ja pysymään terveenä.
Mutta itse ap myönsi että on heikko luonne ja ei kieltäydy suklaasta. Turha syyttää äitiä.
Sinua lyötiin ilmeisesti lapsena päivittäin turpaan, mutta turha syyttää vanhempiasi mielenterveyshäiriöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut tarvittavat 10 kg. Postamalla tuoteet jossa sokeria ja valkoista jauhoa.Yhä ystävät lähisuku kahvi hetket tarjoaa,kesii pulla mössöä.Sanon ei kiitos.He et nyt yhdestä keksitä tai kaakun palasta lihoa.Ymmärtämättä en todella,mutta laukaisee sokerikoukuni takaisin ja alan kotiin ostaa herkkuja ja lihon takaisin 10 kg tai enemmän.
Minä vein aina leipäjuustoa mukanani, jos kävin kaverin luona kahvilla. Sanoin etukäteen, että yritän olla sokerilakossa. Seuraavalla kerralla oli sitten leipäjuustoa ihan minua varten ostettu.
Vanhemmat ihmiset ei oikeasti tajua, mitä se laihduttaminen vaatii ja nimenomaan pysyvä laihduttaminen. Vaikka itse moittivat lihomisesta, niin sitten kun on laihtunut, niin: "ota vain tätä suklaata, nythän sinä voit syödä sitä, kun et ole enää lihava".
Itse heittäisin kertakaikkiaan kompostiin tyrkytetyt suklaat, koska ne jossain kaapissa voivat laukausta sitten suklaahimon , ja sitten ajatelee, että kun nyt lankesin, niin sama syödä lisää...
Mitä kauempana kiusaus on, sitä helpompi sitä on vastustaa. Jo sipsikulho on sohvalla, niin varmasti tulee siitä napsittua. Jos se pitää hakea keittiöstä, niin kiusaus on hiemen pienempi. Jos se pitäisi hakea kaupasta, niin yhä paraneet todennäköisyys onnistua välttämään se kiusaus.
Tuolla on oikein joku hieno nimikin, en nyt muista sitä, mutta se siis tarkoittaa todennäköisyyttä syödä liikaa sen mukaan, miten lähellä se herkku on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen. Olin parisuhteessa jossa toinen osapuoli kantoi herkkuja kotiin, silloin on turha vaatia itseltään itsekuria ja se vie ihan liikaa motivaatiota pois. Älä ota stressiä vaan ajattele niin että sitten kun asut yksin voit tehdä niitä parempia valintoja.
En minä ainakaan halunnut, että toisenkin pitää muuttaa elintapojaan minun laihdutuksen takia. Toinen kyllä sai jatkaa syömisiään kuten ennenkin. Se oli vaan kovetettava oma itsekuri.
Vierailija kirjoitti:
Onko äidilläsi kaikki hyvin? Tarvitseeko hän jonkun , jota mollata. Jos hän itse on hoikka, ylipainoinen tytär on hyvä kohde ja jos hän itse on ylipainoinen, ei tytärkään saisi laihtua. Äitien ja tyttöjen suhteet ovat joskus valta- ja kisaamissuhteita.
Tiedän mitä kamalampia äitejä ja juuri tyttöjään kohtaan ja sitten vanhana odottavat näiltä huolenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vanhempia on lasten niin helppo syyttää (ja pelkkää äitiähän ap tarkoitti). Minun mieheni syö valtavat määrät ja ei liho. Eilenkin mussutti karkkia vieressä kun katsoimme leffaa, mutta minä napsin cashewpähkinöitä. Ei tulisi mieleenkään syyttää häntä, että hän tekee laihduttamiseni vaikeaksi. Olen aikuinen ihminen ja itse vastuussa siitä mitä syön.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miten joku syöttää ylipainoiselle lapselleen herkkuja. Itselläni on hoikka ja urheilullinen lapsi ja olen aina panostanut hänen terveelliseen ruokavalioon. Onkohan äitisi tehnyt tuon ilkeyttään ap? Onko hän itse lihava vai hoikka?
Kiitos että välität 🙏 Me mieheni kanssa syömme terveellisesti ja olemme normaalipainoisia, samoin myös oma jo aikuinen lapseni sekä miehen aikuinen lapsi, joka hoikistui kun muutti 16v opiskelemaan äitinsä luota pois. Vielä kotonaan asuva miehen toinen lapsi on lihava. Vaikka mitä olemme tehneet, ei se riitä, kun äiti syöttää herkkuja ja huonoa ruokaa sekä jopa ihan kieltää lasta liikkumasta.
Onpas ihmiset ihan todella rasittavia täällä. Mä en nyt mene lenkille, koska mua ei kiinnosta. Mä myöskin otan elokuvateatterissa popparit, kun siellä kerran vuodessa käyn. Miksi ihmiset luulee, että koko elämän mittaisen lihavuuden pystyy korjaa jossain viikossa?!
Mä olen nähnyt kymmeniä kertoja, kun mun äiti on dieetillä. Se valitsee jonkun ihme elämää rajoittavan liian niukan ja pahanmakuista ruokaa sisältävän ruokavalion ja pysyy sillä hyvällä tuurilla pari kuukautta, jonka jälkeen retkahtaa. Mä olen nyt opettelemassa ensimmäistä kertaa elämässäni normaaleja elämäntapoja. Te ette ehkä ymmärrä millaista on olla aikuinen, ottaa vastuuta, ottaa itseään niskasta kiinni jne jos te olette tottuneita normaaleihin elämäntapoihin.
Poltin muuten tupakkaa askin päivässä 13-vuotiaasta saakka, ja lopetin viime vuonna. Kyse ei ole tässä nyt itsekurista. Tupakka on yksi haitallinen tapa, jonka voi lopettaa kokonaan, jos itsekuri riittää. Ruoka on ihmisen luonnollinen tarve, sitä ei pysty lopettamaan. Sanokaa ketjupolttajalle, että vaihtaa askin päivässä yhteen tupakkaan ja pysyy siinä loppu elämänsä. Mun tilanne on nyt about sama
Ja mä olen laihtunut jo hieman, ja olen syönyt paljon vähemmän herkkuja kuin normaalisti, mutta mä nyt halusin vaan avautua, kuinka vaikeaa on laihtua, kun herkkuja on koko ajan käden ulottuvilla vaikka niitä ei itse osta
Vierailija kirjoitti:
Niin, tähän aikaan päivästä voisit jo olla lenkillä suklaanmussutuksen sijaan.
Sinä yrität elää terveellisesti, silloin ei olla väsyneitä ja nälkäisiä, silloin toimitaan. Jos kurkun pilkkominen on ylivoimaista, ei vika ole äidissäsi.
Ei ole järkeä sanoa noin, ei se auta mitään. Väsymys ja nälkäisyys tulee silloin kuin tulee, ei sitä voi itse valita. Tietenkin voi ja kannattaa toimia myös silloin kun on väsynyt ja nälkäinen.
Aika kusipäinen äiti. Auttaisi sinua ennemmin vaikka alhaisten ferritiiniarvojen selvittämisessä ja terveydenhuollon kanssa tappelemisessa. Rauta-arvo on tärkeää saada kuntoon.
Oma äitini on samanlainen vastenmielinen kateellinen sadisti kusipää. Pistin välit poikki kun muutin kotoa aikoinani.
Ja sen jälkeen oli muuten paljon helpompi syödä terveellisesti ja huolehtia itsestään. Hän pilkkasi myös liikuntaharrastuksia. Sairas akka!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempia on lasten niin helppo syyttää (ja pelkkää äitiähän ap tarkoitti). Minun mieheni syö valtavat määrät ja ei liho. Eilenkin mussutti karkkia vieressä kun katsoimme leffaa, mutta minä napsin cashewpähkinöitä. Ei tulisi mieleenkään syyttää häntä, että hän tekee laihduttamiseni vaikeaksi. Olen aikuinen ihminen ja itse vastuussa siitä mitä syön.
Ei cashew pähkinöiden napsiminen kyllä laihdutukseen auta.
En kyllä ymmärrä, miten joku syöttää ylipainoiselle lapselleen herkkuja. Itselläni on hoikka ja urheilullinen lapsi ja olen aina panostanut hänen terveelliseen ruokavalioon. Onkohan äitisi tehnyt tuon ilkeyttään ap? Onko hän itse lihava vai hoikka?