Olen nykyään ihan rappiolla olevan näköinen. Vaatteet rikkinäisiä, hiukset huonossa kunnossa, piha kaamea rikkakasvien valloittama alue jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne, ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon aloituksen, sillä erolla tosin että en ole koskaan ollut nätti. Mietin että mitähän ne naapurit tuumaa kun kerran kuussa joku noita-akan näköinen löllykkätäti käy yrittämässä pihatöitä ja palaa häpeissään saman tien sisälle mörskäänsä jos näkee jonkun näkevän. Onneksi kohta on talvi taas niin ei ole pihatöitä ja hyvällä omatunnolla voi pysytellä omissa oloissaan, ja paksuilla talvivaatteilla saan edes jotenkuten peitettyä homssuisuuttani

 

Juuri tänään mietin itsekin, että onneksi sitten kun tulee talvi niin ei tarvitse kokea pihahäpeää. Ylipäätään saa hyvällä omatunnolla olla rauhassa. 

Minuakin ottaa päähän nähdä naapureita kun teen pihahommia. Ihmiset ahdistaa. Yritän kuitenkin vain olla ajattelematta ja laitan kuulokkeet korviin. 

On sitä jotenkin vain n

Mä ajan kitkarenkailla. Nyt on kesä. Ainakin vielä hetken. 

Tunnen myötätuntoa. Itsekin burniksesta toipumassa. Yllättävän pitkään vie. Olen palannut työelämään, mutta paljoa muuta ei vielä jaksakaan. Piha myös epäjärjestyksessä, mutta mitäpä siitä.

Pienillä muutoksilla voi piristää itseään. Hae marketista väripurkki, maksaa alle kympin. Leikka itse tukasta huonot latvat pois. Kukaan ei huomaa, varsinkaan jos hiuksia pitää kiinni, mutta itselle tulee parempi olo.

Käy kirpparilla etsimässä uusia vaatteita. Jos olet ompelutaitoinen, niin hyödynnä niitä liian pieniä vaatteita ja ompele niistä jotain uutta. Kyllä se siitä. Tsemppiä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin pystyy yksi rähjäinen ja elämäänsä kyllästynyt tyyppi samaistumaan. Olen hyväksynyt tämän jo, niin siinä mielessä ei niin enää kiinnosta mitä muut ajattelevat.

Enemmän tämä ainakin haittaa mua itseäni, koska en enää tunnista sen paremmin peilikuvaani kuin olotilaanikaan omaksi itsekseni eikä omissa nahoissa ole hyvä olla. Muiden mielipiteillä ei niin väliksi olekaan ja etenkään kun läheisiä ihmisiä ei edes ole.

Tämä on hyvä ja rehellinen ketju. Saa vertaistukea. Oĺen 61v nainen, sinkku, iäkkään isäni hoitaja. Oma elämäni on jäänyt täysin syrjään, kun joudun hoitamaan isääni. Hän ei saa hoitopaikkaa, kun pystyy jotenkin toimimaan. Koko elämäni on kiinni tässä hoitamisessa, ison talon, puutarhan touhuissa. Oma asunto on tyhjillään, kun en ehdi kuin käydä siellä pikaisesti. Nuorena olin tarkka ulkonäöstäni, nykyään metsänpeikko, joka on menettänyt elämänhalunsa. Meneillään hammasremontti, saan osaproteesin, ilman hampaitakin täytyy vielä tässä tallustella pari kuukautta. En edes katso isoon peiliin, en halua nähdä itseäni. Elämä tuntuu niin tyhjältä.

.

Hieno elämänmakuinen ketju. 

Voimia kaikille 'reissussa' kenties

rähjääntyneille sisarille. Minäkin

aloitan nollapisteestä 

paikkakunnalta lähdettyäni.

 .

Ikävä kyllä nettistàlkkereille

ei fyysisellä lokaatiolla ole väliä;

he saattavat vielä aivan hyvin jatkaa 

> muuttoni jälkeen, ikävä kyllä. 

Tämä minua hieman hirvittää:

Pääsenkö køprofiilistä koskaan?

Ehkä hän taas jatkaa laitoksesta

(psykiatrian suljettu osasto)

päästyään. Olisi huojentavaa,

kun saisin varmuuden turvallisesta

elintilasta molemmilla sektoreilla:

IRL ja DIGITAALINEN MAASTO.

Invasiivisten miesten tunkeutuminen

reviirilleni: tämän täytyy päättyä.

Voin vaikuttaa vain toiseen,

Internet sensjaan on hallitsematon tila.

.

Toivoisin sivuston uskovien yksilöiden

ja-tai yhteisöjen rukoilevan puolestani.

Resilienssiä jatkaa ja jaksaa. Terveyttä.

Siunausta kotiympäristööni. 

.

'Yhdessä olemme yksin, ja

yksin olemme yhdessä.'

[Tuntematon] 👋 E 🙏

.

.

Sensijaan. I uupuu.

I-näppäimeni vaatii 

triplapainalluksen. 

Uusi puhelinkin

olisi kova sana. E

Vierailija kirjoitti:

.

Hieno elämänmakuinen ketju. 

Voimia kaikille 'reissussa' kenties

rähjääntyneille sisarille. Minäkin

aloitan nollapisteestä 

paikkakunnalta lähdettyäni.

 .

Ikävä kyllä nettistàlkkereille

ei fyysisellä lokaatiolla ole väliä;

he saattavat vielä aivan hyvin jatkaa 

> muuttoni jälkeen, ikävä kyllä. 

Tämä minua hieman hirvittää:

Pääsenkö køprofiilistä koskaan?

Ehkä hän taas jatkaa laitoksesta

(psykiatrian suljettu osasto)

päästyään. Olisi huojentavaa,

kun saisin varmuuden turvallisesta

elintilasta molemmilla sektoreilla:

IRL ja DIGITAALINEN MAASTO.

Invasiivisten miesten tunkeutuminen

reviirilleni: tämän täytyy päättyä.

Voin vaikuttaa vain toiseen,

Internet sensjaan on hallitsematon tila.

.

Toivoisin sivuston uskovien yksilöiden

ja-tai yhteisöjen rukoilevan puolestani.

Resilienssiä jatkaa ja jaksaa. Terveyttä.

Siunausta kotiympäristööni. 

.

'Yhdessä olemme yksin, ja

yksin olemme yhdessä.'

[Tuntematon] 👋 E 🙏

.

.

🙏🌷🌷

Minulla on parempi lähtötilanne kuin ap:lla, mutta kuitenkin sellainen, että samaistun.

Erosin henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, jossa masennuin ja muutuin apaattiseksi, eristäydyin ihmisistä, lihoin enkä enää välittänyt ulkonäöstäni. Samalla sain syövän, mikä viimeisteli tunteen, että olen ihan rupu.

Olen pikkuhiljaa alkanut toipua, aluksi tein uudesta kodistani viihtyisän niin, että nautin siitä. Sitten opettelin youtubesta leikkaamaan oman tukkani, lopputulos on ihan kelpo, eivät ne kampaajatkaan monet ole hyviä leikkaamaan. Sitten ostin uusia vaatteita alennuamyynnistä. Sitten aloin kävellä rauhallisia kävelylenkkejä ulkona, ilman suorituspakkoa.

Joinain päivinä olen ihan vetelä, enkä jaksa mitään, mutta yritän suhtautua itseeni lempeästi. Siinä huonossa parisuhteessa koin olevani arvostelun ja tarkkailun alaisena koko ajan, eli koska suoritukseni oli huono, arvostelun ja kritiin alaisena, niin on vapauttavaa antaa itselle lupa olla sellainen, jos on huono päivä. Se ei ole rikos, eikä siitä joudu vankilaan, se ei haittaa ketään.

Eli suosittelen menemään eteenpäin lempeydellä ja ystävällisyydellä itseä kohtaan. Vähemmän suorittamista, enemmän hyväksyntää. Itselle voi myös puhua mielessään kannustavasti, "hienosti tehty" tms.

wt: alkaa olemaan katoava luonnonvara pian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin pystyy yksi rähjäinen ja elämäänsä kyllästynyt tyyppi samaistumaan. Olen hyväksynyt tämän jo, niin siinä mielessä ei niin enää kiinnosta mitä muut ajattelevat.

 

 

 

Enemmän tämä ainakin haittaa mua itseäni, koska en enää tunnista sen paremmin peilikuvaani kuin olotilaanikaan omaksi itsekseni eikä omissa nahoissa ole hyvä olla. Muiden mielipiteillä ei niin väliksi olekaan ja etenkään kun läheisiä ihmisiä ei edes ole.

Tämä on ehdotus, joka kuulostaa huonolta, mutta oli minulle tosi hyvä. Laita seinälle todella iso peili, josta näet itsesi monta kertaa päivässä kokonaan.

Olisin etukäteen ajatellut, että se masentaa, jos peilikuva on ruma, mutta kävi toisinpäin. Minä ikäänkuin ystävystyin itseni kanssa, se ihminen on kotona kuin elävä henkilö ja aloin tykätä siitä. Sille tyypille peilissä voi sanoa vaikka ohimennessään Moi ja sitten edetä vaikka ajattelemaan, että Kivat korvikset, tai että Onpa toi empaattisen näköinen heppu. Eli tutustuin uudestaan itseeni ja aloin tykkäämään itsestäni. Ethän sinä tykkää muistakaan ihmisisistä sen perusteella, ovatko he laihoja tai kauniita. Yllättävää, mutta samalla lailla voi oppia tykkäämään itsestään omana seuralaisena kotona.

Maniana