Olen nykyään ihan rappiolla olevan näköinen. Vaatteet rikkinäisiä, hiukset huonossa kunnossa, piha kaamea rikkakasvien valloittama alue jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne, ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon aloituksen, sillä erolla tosin että en ole koskaan ollut nätti. Mietin että mitähän ne naapurit tuumaa kun kerran kuussa joku noita-akan näköinen löllykkätäti käy yrittämässä pihatöitä ja palaa häpeissään saman tien sisälle mörskäänsä jos näkee jonkun näkevän. Onneksi kohta on talvi taas niin ei ole pihatöitä ja hyvällä omatunnolla voi pysytellä omissa oloissaan, ja paksuilla talvivaatteilla saan edes jotenkuten peitettyä homssuisuuttani

 

Juuri tänään mietin itsekin, että onneksi sitten kun tulee talvi niin ei tarvitse kokea pihahäpeää. Ylipäätään saa hyvällä omatunnolla olla rauhassa. 

Minuakin ottaa päähän nähdä naapureita kun teen pihahommia. Ihmiset ahdistaa. Yritän kuitenkin vain olla ajattelematta ja laitan kuulokkeet korviin. 

On sitä jotenkin vain n

Mä ajan kitkarenkailla. Nyt on kesä. Ainakin vielä hetken. 

Tunnen myötätuntoa. Itsekin burniksesta toipumassa. Yllättävän pitkään vie. Olen palannut työelämään, mutta paljoa muuta ei vielä jaksakaan. Piha myös epäjärjestyksessä, mutta mitäpä siitä.

Pienillä muutoksilla voi piristää itseään. Hae marketista väripurkki, maksaa alle kympin. Leikka itse tukasta huonot latvat pois. Kukaan ei huomaa, varsinkaan jos hiuksia pitää kiinni, mutta itselle tulee parempi olo.

Käy kirpparilla etsimässä uusia vaatteita. Jos olet ompelutaitoinen, niin hyödynnä niitä liian pieniä vaatteita ja ompele niistä jotain uutta. Kyllä se siitä. Tsemppiä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin pystyy yksi rähjäinen ja elämäänsä kyllästynyt tyyppi samaistumaan. Olen hyväksynyt tämän jo, niin siinä mielessä ei niin enää kiinnosta mitä muut ajattelevat.

Enemmän tämä ainakin haittaa mua itseäni, koska en enää tunnista sen paremmin peilikuvaani kuin olotilaanikaan omaksi itsekseni eikä omissa nahoissa ole hyvä olla. Muiden mielipiteillä ei niin väliksi olekaan ja etenkään kun läheisiä ihmisiä ei edes ole.

Tämä on hyvä ja rehellinen ketju. Saa vertaistukea. Oĺen 61v nainen, sinkku, iäkkään isäni hoitaja. Oma elämäni on jäänyt täysin syrjään, kun joudun hoitamaan isääni. Hän ei saa hoitopaikkaa, kun pystyy jotenkin toimimaan. Koko elämäni on kiinni tässä hoitamisessa, ison talon, puutarhan touhuissa. Oma asunto on tyhjillään, kun en ehdi kuin käydä siellä pikaisesti. Nuorena olin tarkka ulkonäöstäni, nykyään metsänpeikko, joka on menettänyt elämänhalunsa. Meneillään hammasremontti, saan osaproteesin, ilman hampaitakin täytyy vielä tässä tallustella pari kuukautta. En edes katso isoon peiliin, en halua nähdä itseäni. Elämä tuntuu niin tyhjältä.