Aina sanotaan, että naisella pitää olla oma ammatti ja työ

Suomalaiset tuppaa unohtamaan että monissa muissa maissa NÄIN EI OLE, naisen ei ole pakko käydä töissä, isä elättää jos miestä ei ole löytynyt ja/tai on jokin pitkäaikaissairaus. 

Suomalainen kulttuuri on erityisen kolkko naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei pysty niin sit ei pysty. Olisi hyvä olla ammatti, työ ja koulutus, mutta elämä ei aina mene niin. Sitten pitää elää ilman näitä. Hakee sitten Kelasta tukea ja elää köyhemmin.

Onneksi näitä tukia kiristetään koko ajan. Loisimisesta tehdään vaikeaa ja hyvä näin. 

Yhteiskunta on juuri niin hyvä, kuinka se huolehtii heikoimmistaan.

Mikäli näin ei ole, kaikki kärsivät tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei pysty niin sit ei pysty. Olisi hyvä olla ammatti, työ ja koulutus, mutta elämä ei aina mene niin. Sitten pitää elää ilman näitä. Hakee sitten Kelasta tukea ja elää köyhemmin.

Onneksi näitä tukia kiristetään koko ajan. Loisimisesta tehdään vaikeaa ja hyvä näin. 

Mitä tuo auttaa, jos henkilö ei kerran pysty saamaan työtä?

Kyllä kaikki pystyy jonkinlaista työtä tekemään. Esim. kehitysvamma ei estä työn tekoa. Joka ei töitä tee, niin ei syömäänkään pidä. 

Kannattaa sitten pakottaa työnantajat palkkaamaan niitä vammaisia ja muita, joilla alentunut työkyky. Siitähän se työllistyminen lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset tuppaa unohtamaan että monissa muissa maissa NÄIN EI OLE, naisen ei ole pakko käydä töissä, isä elättää jos miestä ei ole löytynyt ja/tai on jokin pitkäaikaissairaus. 

 

Suomalainen kulttuuri on erityisen kolkko naisia kohtaan.

Kolkko? Minusta juuri se on kolkkoa, jos pitää olla riippuvainen läheisiltä saadusta elatuksesta. Silloinhan on kusessa, jos isä kuolee tai tekee konkurssin.

1950-luvun Amerikassa kotirouvista todella monella oli päihdeongelmia, koska he turhautuivat ja tylsistyivät, kun elämä oli pelkkiä kotitöitä. Hakivat sitten helpotusta ja pakotietä päihteistä.

Vierailija kirjoitti:

1950-luvun Amerikassa kotirouvista todella monella oli päihdeongelmia, koska he turhautuivat ja tylsistyivät, kun elämä oli pelkkiä kotitöitä. Hakivat sitten helpotusta ja pakotietä päihteistä.

Tiesitkö, että Suomessa myytiin myöskin amfetamiinia naisille apteekeissa laihdutuslääkkeenä, punaisen valpon pitäessä valtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se osoitus kyvyistä ja älykkyydestä. Kannattaako sitä ammattia tehdä, on toinen asia. Hyvinvoiva nainen on arvokas resurssi perheelle. Loppuun palanut ja työstään riippuvainen äiti heittää vauvan ikkunasta, kuten Saksassa huomattiin

Kyllä minä voin olla menemättä töihin, jos voin sitten kirjoittaa, valokuvata, katsoa elokuvia ja harrastaa liikuntaa kaikki päivät. Jos pitää keskittyä kodinhoitoon, voin vielä huonommin kuin kuormittavassakaan työssä, koska vihaan siivoamista, en pidä ruuanlaitosta ja pyykinpesusta, ja olisi vaan tosi puuduttavaa omistaa elämänsä tällaisille asioille.

 

Jos sinä teet tuota ja olet onnellinen niin, niin ole. Älä ihmeessä sotke muita tuohon kuvioon. Sinkkuna saa olla ja silloin saa valita, miten elää.

Jos haluaa perheen, niin siitä pitä

Kiinnostavaa, että se on aina se nainen, jonka pitää.

Ihmisellä pitää olla ammatti ja työ.

Vierailija kirjoitti:

1950-luvun Amerikassa kotirouvista todella monella oli päihdeongelmia, koska he turhautuivat ja tylsistyivät, kun elämä oli pelkkiä kotitöitä. Hakivat sitten helpotusta ja pakotietä päihteistä.

Amerikkalaiset kotirouvat + Valium suorastaan klassikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei pysty niin sit ei pysty. Olisi hyvä olla ammatti, työ ja koulutus, mutta elämä ei aina mene niin. Sitten pitää elää ilman näitä. Hakee sitten Kelasta tukea ja elää köyhemmin.

Onneksi näitä tukia kiristetään koko ajan. Loisimisesta tehdään vaikeaa ja hyvä näin. 

Mitä tuo auttaa, jos henkilö ei kerran pysty saamaan työtä?

Kyllä kaikki pystyy jonkinlaista työtä tekemään. Esim. kehitysvamma ei estä työn tekoa. Joka ei töitä tee, niin ei syömäänkään pidä. 

Kannattaa sitten pakottaa työnantajat palkkaamaan niitä vammaisia ja muita, joilla alentunut työkyky. Siitähän se työllistyminen lähtee!

Kehitysvammaisille on omia yhdistyksiä, jotka auttavat työnhaussa ja monet tekevät yksinkertaisia osa-aikatöitä omien kykyjen puitteissa. Luonnollisesti terveet tekevät enemmän.