Miten hyväksyä että ei ole puolisoa ja olla katkeroitumatta?
Oon niin loppu siihen ikuiseen etsimiseen ja yksinäisyyteen. Haluaisin olla seesteinen ja onnellinen sinkku, mutta tuntuu vaan että vajoan masennukseen ja itsesääliin. Vertaistukea tai neuvoja.
N38
Kommentit (26)
En tiedä...
Joskus on hyvä, jos keskittyy muihin sellaisiin asioihin mistä voi löytää edes hetkellistä iloa ja jopa onneakin.
Eivät ne kaikkea haikeutta vie pois, mutta enpä tiedä...
Vaikeita asioita, todella tiedän mistä puhut.
Itse olen jo sen ikäinen, että mitään suhdetta ei tule löytymään.
N46
Vierailija kirjoitti:
Hankkimalla elämä ja harrastuksia.
Miten ap:lla ei muka olisi harrastuksia, puhuiko hän niistä jotain?
Ja ihan kaikilla on elämä, jos on elossa ja hengittää!
Eipä yllätä, että täällä taas kommentoidaan ilkeästi ja tyhmästi🤦
Kun ei muutakaan voi eikä jaksa koko aikaa tuntea oloaan surkeaksi. Hyväksymällä vapautuu ja keskittyy muihin asioihin.
Keskityt vaan omaan evoluutioosi tyystin.
Ei ole AP minullakaan hyvin mennyt. Olin Tinderissä reilu 2v ja tässä mun treffisaldo:
Ensitreffejä 32
Annetut pakit 10
Saadut pakit 21, joista 8-9 kanssa tunne molemminpuolinen eli kumpikaan ei halunnut tavata uudelleen.
Kolme lyhyttä tapailusuhdetta, joista yksi vielä avoin että jatkuuko se
Mä en hyväksynyt sinkkuuttani, vaan hyväksyin sen, että puolison löytäminen on ihan hirveän vaikeaa. Mutta en antanut periksi. Kehitin itseäni sekä ulkoisesti, psyykkisesti sekä sosiaalisesti ja tutustuin aktiivisesti ihmisiin. Lopulta löysin puolison. Jos asia on sinulle tärkeä, älä hyväksy asiaa vaan ala tehdä töitä haaveesi saavuttamiseksi.
Christiiina kirjoitti:
Ei ole AP minullakaan hyvin mennyt. Olin Tinderissä reilu 2v ja tässä mun treffisaldo:
Ensitreffejä 32
Annetut pakit 10
Saadut pakit 21, joista 8-9 kanssa tunne molemminpuolinen eli kumpikaan ei halunnut tavata uudelleen.
Kolme lyhyttä tapailusuhdetta, joista yksi vielä avoin että jatkuuko se
Onko sulla tämä tallessa jossain word-tiedostossa jonka sitten copypasteet palstalle?
Vierailija kirjoitti:
Mä en hyväksynyt sinkkuuttani, vaan hyväksyin sen, että puolison löytäminen on ihan hirveän vaikeaa. Mutta en antanut periksi. Kehitin itseäni sekä ulkoisesti, psyykkisesti sekä sosiaalisesti ja tutustuin aktiivisesti ihmisiin. Lopulta löysin puolison. Jos asia on sinulle tärkeä, älä hyväksy asiaa vaan ala tehdä töitä haaveesi saavuttamiseksi.
Joutuu olemaan samaa mieltä. 38v on kyllä hirveän alhainen ikä luovuttaa asian suhteen, jos se tuntuu tärkeältä. Totta on sekin, että suhteen saaminen on vaikeaa, jos sitä yrittää naarata kuin käärmettä pyssyyn.
Pitäisi siis samanaikaisesti sekä opetella nauttimaan elämästään ilman sitä suhdetta että...
tehdä aktiivisia tekoja jotka edesauttavat kumppanin löytämisessä.
Miehenä voisin antaa vinkkinä, että kroppaan kannattaa ehdottomasti panostaa.
Ei yhtään ylipainoa vaan hoikkuutta.
Olisiko niin, että elät haavemaailmassa. Miehet ovat peestä, janoavat vain sen yhden jutun perään. Eivät jaksa edes keskustella. Hyviä miehiä tosi harvassa, joilla muitakin intressejä. Yliarvostettu intressi.
Jos nyt satut jonkun nappaamaan, petyt seuraavaksi kunnolla.
Parempi on suunnitella elämää yksin, eikä haikailla olemattomia. Kumman tien valitset?
Yksinkin voi elää. Ala miettimään mistä saat iloa ja mikä innostaa. Samalla kehität itseäsi.
Parempi olla yksin kuin suhteessa, joka on lähtöisin tarpeesta olla jonkun, ihan kenen tahansa, kanssa.
En pystyisi enää koskaan parisuhteeseen, jossa ei ole läsnä aitoja tunteita.
N1986
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että elät haavemaailmassa. Miehet ovat peestä, janoavat vain sen yhden jutun perään. Eivät jaksa edes keskustella. Hyviä miehiä tosi harvassa, joilla muitakin intressejä. Yliarvostettu intressi.
Jos nyt satut jonkun nappaamaan, petyt seuraavaksi kunnolla.
Parempi on suunnitella elämää yksin, eikä haikailla olemattomia. Kumman tien valitset?
Yksinkin voi elää. Ala miettimään mistä saat iloa ja mikä innostaa. Samalla kehität itseäsi.
Eivät miehet ole yhtään sen enempää perseestä kuin naisetkaan. On hölmöä suhtautua negatiivisesti puoleen ihmiskunnasta. Suurin osa ihmisistä on ihan kelpo kerttuja ja veikkoja, kunhan pitää odotuksensa kohtuullisina ja ymmärtää myös ihmisten vajavaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voisin antaa vinkkinä, että kroppaan kannattaa ehdottomasti panostaa.
Ei yhtään ylipainoa vaan hoikkuutta.
No tässäpä oikein Niksi-Pirkan veroinen vinkki Uunolta.
Christiiina kirjoitti:
Ei ole AP minullakaan hyvin mennyt. Olin Tinderissä reilu 2v ja tässä mun treffisaldo:
Ensitreffejä 32
Annetut pakit 10
Saadut pakit 21, joista 8-9 kanssa tunne molemminpuolinen eli kumpikaan ei halunnut tavata uudelleen.
Kolme lyhyttä tapailusuhdetta, joista yksi vielä avoin että jatkuuko se
?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että elät haavemaailmassa. Miehet ovat peestä, janoavat vain sen yhden jutun perään. Eivät jaksa edes keskustella. Hyviä miehiä tosi harvassa, joilla muitakin intressejä. Yliarvostettu intressi.
Jos nyt satut jonkun nappaamaan, petyt seuraavaksi kunnolla.
Parempi on suunnitella elämää yksin, eikä haikailla olemattomia. Kumman tien valitset?
Yksinkin voi elää. Ala miettimään mistä saat iloa ja mikä innostaa. Samalla kehität itseäsi.
Kuulostaa katkeroituneen kommentilta.
Olet siis aidosti etsinyt ja ollut avoin tutustumiselle ja rakkaudelle?
Siinä oma vinkkini, tosin ikäsi on eri, kuin itselläni kun puolison löysin 22-vuotiaana.
M45
Ei ne miehet epätoivoista halua, haluaisitko sinä epätoivoisen miehen.
Kauhea klisee, mutta jos et ole tyytyväinen elämääsi yksin, et tule olemaan sitä suhteessakaan.
Yritä vielä etsiä. Minulla ajoittain täysin samoja fiiliksiäkin. Ja haluaisin vielä lapsiakin, ahdistaa kun alkaa aika käydä vähiin.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voisin antaa vinkkinä, että kroppaan kannattaa ehdottomasti panostaa.
Ei yhtään ylipainoa vaan hoikkuutta.
Voihan siihen panostaa. Ei ole auttanut minulla ainakaan mitään ja ihan yhtä yksin saa olla. Ylipainoinen en tosin ole koskaan ollutkaan, mutta nyt olen pelkän hoikkuuden sijaan hoikka ja treenattu.
N42
Hankkimalla elämä ja harrastuksia.