Tiedätkö itsestäsi vauva- ja pikkulapsi-iän asioita?

Mä taas tiedän monien vastaavat asiat. 🤫

En, ollessani murrosikäinen ja nuori aikuinen kyselin joskus. Äitini ei muistanut. Luulin sen olevan normaalia. Omat lapseni ovat nyt aikuisia ja tietenkin muista ne! 

Tiedän.

Tietysti. On kuvia ja videoita, vauvakirja ja asioista on kerrottu minulle.

Tiedän asioita, joo, minulla on neuvolakortti tallessa, sekä oma että äidin äitiysneuvolakortti. En niistä sitten erityisesti kysellyt, mutta toki kun olen esikoinen on nuorempien sisarusten kohdalla äiti joskus puhunut jotain että minkä ikäisenä minä tein jotain tms. mutta en ole niitä niin muistiin laittanut.

Joskus vieläkin tulee uusiakin juttuja esiin, esim. hiljattain äitini vasta sanoi että olin jo ihan vauvana huono nukkumaan, kun olen ollut sitä koko ikäni, mutta nyt vasta äitini sanoi, että kun olin vauva, hän muistaa että isoäitini kanniskeli minua joskus öisin että äiti sai nukkua. Yleensä on puhuttu vaan pikkusiskon koliikista, että miten hirveää se oli, että hän huusi punaisena monta tuntia joka ilta ihan pienenä, jostain syystä minä en sitä muista vaikka olin jo kuusivuotias, muistan että joskus sisko huusi punaisena, mutta en sitä että huusi tuntikausia ja joka ilta.

Mun varhaislapsuudessa on ollut niin paljon ikäviä juttuja että ehkä huomio on kiinnittynyt niihin enemmän, siihen että mitä isäni teki kännipäissään jne. onneksi äitini lähti siitä avioliitosta kun olin kaksivuotias. Minä kyllä itsekin muistan jotain juttuja, jopa alle kaksivuotiaasta, mutta ne on ihan randomia tapahtumia. Jostain syystä päiväkodista en muista mitään, siellä olin silloin ehkä 2-3-vuotiaana, mutta sitten sen jälkeen kun olin perhepäivähoitajalla, siitä muistan aika paljonkin.

Itsekään en muista enää niin hyvin omien lasten vauva-ajoista, onneksi on ollut jo sitten mahdollista ottaa enemmän kuvia ja videoitakin, omasta varhaislapsuudestani minulla ei ole mitään videolla, vain muutama kymmenen kuvaa, silloin 70-luvulla ei kuvattu vielä niin paljon. Mun pelastus on ollut facebook. Nuorimmaisten synnyttyä olin mennyt faceen, ja sinne kirjoittelin kaikkea kivoja ja hauskoja juttuja mitä lapset teki ja sanoi, ja nyt kun ne tulee facemuistossa aina vastaan, en muista yhtään mitään niistä, eli face on pelastanut todella paljon muistoja heidän lapsuudestaan, jotka meidän vanhempien muistin varassa olisi ollut mennyttä jo vuosia sitten. Harmi kun facea ei ollut esikoisen aikana.

Kyllä, aika paljon. Oli rakkaudenosoitus äidiltä kertoilla, millainen olin pienempänä ja sitten taas yhdessä muistella niitä juttuja hieman isompana ja omasta mielestä tietäväisenä. Niin muodostui tietty oma tarina, joka on tietenkin eräänlainen valikoima sitä ja tätä, ja kaikki ei välttämättä aivan pidä paikkaansakaan.

Muistan kun synnyin. Ahdasta oli, tosi ahdasta.