Onko teillä hallitseva anoppi? Määrää kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ilmeisesti ovat niin äkkivääriä, että kaikki mielipiteet on arvostelua ja määräämistä. 

Väännetään nyt vielä. Mielipide on esimerkiksi: "Kannattaisiko teidän ensin ostaa rivitalo-osake, maksaa se pois ja sitten vasta omakotitalo."

Määräileminen: "Ostakaa ensin rivitalo-osake ja vasta kun se on maksettu, ostatte omakotitalon".

Kyllä me tällaisista asioista keskustelemme aikuisten lastemme kanssa. Viimeksi sähköauto - bensa-auto keskustelut. Ihan hyvässä hengessä.

Ja kukin tekee itse päätöksensä, mutta niistä voi keskustella tai voi sanoa, etten halua tästä aiheesta keskustella, sekin on ok. Suomalaisilla taitaa olla ongelmia ihan tavallisissa kommunikointi tilanteissa.

Miksi toisen asuntokauppoihin pitäisi olla mielipidettä? Miksi pitäisi olla minkäänlaista mielipidettä toisen elämän isoihin linjoihin, jos toinen ei

Hyvin voi esittää mielipiteensä silloin, kun nuoripari juttelee isoista hankinnoistaan tai elämänmuutoksistaan. Mielipiteen sanominen ei ole puuttumista eikä määräilyä. Täällä on kummaa sakkia. Mistään ei voi jutella, kun kaikki on puuttumista. Meillä ollaan hyvissä väleissä ja annetaan nuorten itse hoitaa oma elämänsä. Kunhan kerrotaan puheeksi tullessa, mitä olemme itse vastaavassa tilanteessa tehneet, tai tekisimme, jos olisimme nuorenparin sijassa. Omat valintansa he kuitenkin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ilmeisesti ovat niin äkkivääriä, että kaikki mielipiteet on arvostelua ja määräämistä. 

Väännetään nyt vielä. Mielipide on esimerkiksi: "Kannattaisiko teidän ensin ostaa rivitalo-osake, maksaa se pois ja sitten vasta omakotitalo."

Määräileminen: "Ostakaa ensin rivitalo-osake ja vasta kun se on maksettu, ostatte omakotitalon".

Kyllä me tällaisista asioista keskustelemme aikuisten lastemme kanssa. Viimeksi sähköauto - bensa-auto keskustelut. Ihan hyvässä hengessä.

Ja kukin tekee itse päätöksensä, mutta niistä voi keskustella tai voi sanoa, etten halua tästä aiheesta keskustella, sekin on ok. Suomalaisilla taitaa olla ongelmia ihan tavallisissa kommunikointi tilanteissa.

Miksi toisen asuntokauppoihin pitäisi olla mielipidettä? Miksi pitäisi olla minkäänlaista mielipidett

Täysin asiatonta. Sinun täytyy olla trolli.

"Kuvittelee omistavansa myös lastenlapset?" Anoppi voi kuvitella ihan mitä sattuu. Lapsen äiti ja isä huolehtivat lapsistaan. Lapsen äidillä ja isällä on jo lain mukaan vastuu ja velvollisuus huolehtia omista lapsistaan. Anoppi ei myöskään "omista" lapsenlapsiaan millään muotoa.

Joskus on pakko laittaa rajattomille isovanhemmille - myös anopille - rajat. Isovanhemmilla ei ole Suomen lain mukaan oikeutta lastenlasten tapaamiseen, jos lapsen äiti ja isä kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsenlapsiaan.

Anopilla ja miniällä on yleensä huonot välit. Jos ihmissuhde anoppiin tai appiukkoon on kovin hankala ja kireä, niin silloin miniän ja vävyn on ajateltava ensisijaisesti omaa ja oman perheensä hyvinvointia ja mielenterveyttä. Yhteydenpidon vähentäminen ja välttely helpottaa. Joskus jopa välien katkaiseminen väliaikaisesti tai kokonaan on tarpeellista. Pahimmille häiriköile ja kotirauhan rikkojille haetaan oikeudesta lähestymiskielto.

"Välttelettekö?" Miksi miniän tai vävyn pitäisi olla tekemisissä ja tavata anoppiaan tai appiukkoaan, JOS ja KUN ei halua? Välttely on usein hyvä keino hankalaan ihmissuhteeseen. Kaikenlaista yhteydenpitoa voi vähentää reilusti. Anoppilakyläilyjä voi harventaa tai olla käymättä anoppilassa ollenkaan. Jos anoppi harrastaa puhelinterroria ja soittelee ja viestittelee jatkuvasti, niin rajattomalle anopille ei tarvitse vastata.

Vierailija kirjoitti:

Määräileekö anopit oikeasti, vai esittävätkö vain omia mielipiteitään? Mietin tässä, että jos sanon mielipiteeni anoppina, niin puhutaanko takana päin, että määräilin...

Ovat kyllä kaksi täysin eri asiaa. Vähän tuntuu, että on olemassa ihmisiä, jotka mielellään dramailevat kaikesta. Ja varsinkin anopin sanomisista ja tekemisistä. 

Minulla on tällainen drama queen miniänä. Toistaiseksi menee mukavasti, kun harkitsen sanomiseni. Kaipaisin sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi olla rennosti oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä dramailuja.

Tämä!

Mulla on ihan ok anoppi, elää omaa elämäänsä. Miehelläni sen sijaan oli hirveä anoppi (kuoli pois).

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muuten määräilevä, mutta vaatii paljon huomiota ja yhteydenpitoa. Tulee vaikka ovista ja ikkunoista jos hänelle ei vastaa 😄

Mulla myös näin. Jos en joskus vastaa puhelimeen niin sitten siitä käynnistyy analyysi että olenko vihainen hänelle tms 😅 muutenkin tosi herkkä ja kaikesta itseensä ottava ihminen. Jotenkin peilaa kaiken itsensä kautta. Jos joku on väsynyt tai stressaantunut niin ylianalysoi senkin ja pohtii johtuuko se hänestä ja loukkaantuu ihan mitättömistä asioista. Neuvoja ja ohjeita kyllä riittää myös ihan loputtomiin. Meillä on kohteliaat ja asialliset välit mutta osaan hänen jutuistaan suhtaudun asenteella että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja että hohhoijjakkaa taas... Olisi raskasta ottaa liian vakavasti hänen juttujaan. Jos hän neuvoo jotain kaikkitietävään sävyyn vaikka lapsemme asioissa niin en jaksa väittää vastaan tai suuttua siitä että puuttuu liikaa asioihimme vaan totean vaan että ok, juu, kyllä kyllä ja vaihdan aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen kuin anoppi ja joka olisi tarina itsessään sekin erikoisuus.

Hän päsmäri, möläyttelijä, omistushaluinen, kontroloiva ja aiheuttaa aika ajoin pahaa mieltä. Ei edes tajua sitä. 

Koska olemme lähes saman ikäisiä katselen häntä niin kuin ketä tahansa ikäistäni naista. Näen vain minua typerämmän ihmisen, jonka seurassa en yksinkertaisesti vain ole koskaan. Ihmissuhdeverkostoni ei pidä sisällään anopin kaltaisia tyyppejä ja anoppi tuntuu tajuavan sen hyvin. Hän varoo minua.

Jospas olisin tämän selkeyden saanut kokea aiemmassa avioliitossani, jossa myös anopin kanssa oli haasteita, ettei kannata ottaa vakavasti. Ohi vaan!

Mutta vinkiksi ap:lle. Työkaverini vaati anopin kanssaan parisuhdeterapiaan juuri heidän välisten ongelmien vuoksi. Ja he todellakin menivät-

 

Tiedätkö, mikä on ainoa yhteinen tekijä sekä sun ex-anopissa että sun nykyisessä anopissa?

Ei varsinaisesti määräilevä, mutta tuputtaa omia vanhoja (ja rikkinäisiä) tavaroitaan meille ja suuttuu kun emme ota. Viimeksi kyseessä oli rikkimennyt jääkaappi, joka ei enää kylmene. Tähän keskusteluun puuttui jo myös anopin miesystävä, että eihän se edes toimi eikä todellakaan ole uusi jääkaappi (kun anoppi mainosti antavansa uuden jääkaapin meille).

Meidän jääkaappi on kenties 20-30v vanha, mutta toimii. Tuli talokaupan myötä eikä kiinnostanut kysellä myyjältä jääkaapin ikää. Uutta en osta ennen kuin tämä menee rikki. Anopin tarjoama jääkaappi oli vuodelta 2007.

90% ajasta anoppi on oikein mukava ja tulemme hyvin juttuun. Olemme melko samanhenkisiä ihmisiä. Mutta tuo vanhan kansan tapa jemmata ja tuputtaa tavaroita toisille toisinaan hiertää välejämme. Mieheni pistää kyllä äidilleen kans hanttiin tässä asiassa.