Onko teillä hallitseva anoppi? Määrää kaikesta?
Kuvittelee omistavansa myös lastenlapset?
Välttelettekö?
Kommentit (68)
Mulla on paras anoppi, kuollut sellainen. Hirveä ihminen.
Ei ole. Ihan tavallinen ihminen, ei päsmäröi mitään.
Ei, anoppini oli oikein mukava ihminen. Meillä ei ollut mitään ongelmia näinä yli 30 vuotena, jotka tunsimme. Hän menehtyi viime vuonna.
Olen saman ikäinen kuin anoppi ja joka olisi tarina itsessään sekin erikoisuus.
Hän päsmäri, möläyttelijä, omistushaluinen, kontroloiva ja aiheuttaa aika ajoin pahaa mieltä. Ei edes tajua sitä.
Koska olemme lähes saman ikäisiä katselen häntä niin kuin ketä tahansa ikäistäni naista. Näen vain minua typerämmän ihmisen, jonka seurassa en yksinkertaisesti vain ole koskaan. Ihmissuhdeverkostoni ei pidä sisällään anopin kaltaisia tyyppejä ja anoppi tuntuu tajuavan sen hyvin. Hän varoo minua.
Jospas olisin tämän selkeyden saanut kokea aiemmassa avioliitossani, jossa myös anopin kanssa oli haasteita, ettei kannata ottaa vakavasti. Ohi vaan!
Mutta vinkiksi ap:lle. Työkaverini vaati anopin kanssaan parisuhdeterapiaan juuri heidän välisten ongelmien vuoksi. Ja he todellakin menivät-
Meillä haluaa määrätä lasten hiuksista, vaatteista, jopa painosta.
Ei ole ja ex-anoppikin oli ihan asiallinen ihminen.
Hääjärjestelyt avasi silmäni. Anoppihan ne järjesti. Ei se minua haitannut, oli muitakin kiireitä. Eikä ihme kyllä tulevaa vaimoanikaan. Tajusin vaan silloin, että jos en pidä varaani, anoppi järjestelee meidän koko elämän. Olenkin pala palalta ottanut "valtaa takaisin" jämptisti ja rauhallisesti.
Oma äitini ei onneksi ole tuollainen päällepäsmäri, vaan osaa olla hienotunteisempi.
Toivoisin vaimoltani vähän enemmän jämäkkyyttä äitinsä suhteen, hieman lapanen. Antanut komennella koko ikänsä, ei kuulemma haittaa häntä. En kuitenkaan viitsi tästä riitaa kylvää, ainakaan niin kauan kuin ei tule isompia ongelmia.
Anoppini oli oikein ihana ihminen. Hyvä anoppi ja loistava mummi. Sanon "oli", koska valitettavasti hän on muistisairauden takia jo jossain muussa maailmassaan.
Ajatuskin minua määräävästä anopista oli mahdoton, siis siihen aikaan, kun anoppikokelaita oli, ja myös sen viimeisen, lasteni isoäidin kohdalla.
Oli, kunnes kerran martyyripuuskissaan katkaisi välit. Kuvitteli, että ryömitään pyytelemään anteeksi ja lepyttelemään häntä, mutta ei todellakaan niin tehty.
Ei päässyt määräilemään, en olisi sitä ikinä kyllä sallinut.
Muuten vain ei pitänyt minusta, alusta alkaen oli ilkeä ja töykeä. Kun ensimmäistä kertaa tavattiin näytti nahkansa, ja miehen vanhempi sisko samoin. Silloin päätin että tekemisissä en ole, olkoot mies jos tahtoo.
Appi oli hiljainen ja etäinen, hänen kanssaan en juuri päässyt sanaakaan vaihtamaan anopin eläessä.
Häissämme olivat, ja siitäkin tuli valitusta. Oli kuulemma "niin hienoa ettei tällaiset tavalliset ihmiset sovi joukkoon". En tiedä mistä sen hienon repäisi, aika pienet häät lähimpien ihmisten ja ystävien kesken.
No, anoppi kuoli yllättäen ja tyttökin syntyi ennen hänen kuolemaansa. Appi muutttui täysin, tyttö oli hänelle rakas ja ihan leppoisa vähän hiljainen mies hänestä sitten kuoriutui.
Määräileekö anopit oikeasti, vai esittävätkö vain omia mielipiteitään? Mietin tässä, että jos sanon mielipiteeni anoppina, niin puhutaanko takana päin, että määräilin...
Ovat kyllä kaksi täysin eri asiaa. Vähän tuntuu, että on olemassa ihmisiä, jotka mielellään dramailevat kaikesta. Ja varsinkin anopin sanomisista ja tekemisistä.
Minulla on tällainen drama queen miniänä. Toistaiseksi menee mukavasti, kun harkitsen sanomiseni. Kaipaisin sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi olla rennosti oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä dramailuja.
Senkö takia Meghan ei viihtynytkään brittihovissa? Kun oli hallitseva anoppi
Vierailija kirjoitti:
Hääjärjestelyt avasi silmäni. Anoppihan ne järjesti. Ei se minua haitannut, oli muitakin kiireitä. Eikä ihme kyllä tulevaa vaimoanikaan. Tajusin vaan silloin, että jos en pidä varaani, anoppi järjestelee meidän koko elämän. Olenkin pala palalta ottanut "valtaa takaisin" jämptisti ja rauhallisesti.
Oma äitini ei onneksi ole tuollainen päällepäsmäri, vaan osaa olla hienotunteisempi.
Toivoisin vaimoltani vähän enemmän jämäkkyyttä äitinsä suhteen, hieman lapanen. Antanut komennella koko ikänsä, ei kuulemma haittaa häntä. En kuitenkaan viitsi tästä riitaa kylvää, ainakaan niin kauan kuin ei tule isompia ongelmia.
Ootkohan minun poikani? Anoppi on se jonka kanssa vaimo päättää asioista. Eli kahden naisen kanssa naimisissa.
Eikös se ole niin että etenkin vanhojen anoppien/äitien luona käy aikuiset lapset ja miniät ohjeistamassa ja komentelemassa?
Eikä toisinpäin.
Yritti kyllä, mutta pistin neuvostomamman kuriin.
Vierailija kirjoitti:
Määräileekö anopit oikeasti, vai esittävätkö vain omia mielipiteitään? Mietin tässä, että jos sanon mielipiteeni anoppina, niin puhutaanko takana päin, että määräilin...
Ovat kyllä kaksi täysin eri asiaa. Vähän tuntuu, että on olemassa ihmisiä, jotka mielellään dramailevat kaikesta. Ja varsinkin anopin sanomisista ja tekemisistä.
Minulla on tällainen drama queen miniänä. Toistaiseksi menee mukavasti, kun harkitsen sanomiseni. Kaipaisin sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi olla rennosti oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä dramailuja.
Mitä muuta se niiden mielipiteiden laukominen on muuta kuin määräilyä? Ja pysy himassa jos normaali käytös ei suju.
Ei ole muuten määräilevä, mutta vaatii paljon huomiota ja yhteydenpitoa. Tulee vaikka ovista ja ikkunoista jos hänelle ei vastaa 😄
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole niin että etenkin vanhojen anoppien/äitien luona käy aikuiset lapset ja miniät ohjeistamassa ja komentelemassa?
Eikä toisinpäin.
No me yritimme saada appivanhemmat tajuamaan että heidän iässään ei kannata muuttaa hornan tuuttiin paikkaan jossa ei ole julkista liikennettä eikä palveluja. Ikää kuitenkin liki 70.
He muutti sinne kuitenkin. Appi sairastui ja siellä anoppi sitten istui korvessa ajokortittomana. Alkoi marina miten häntä pitää auttaa. Kuuden tunnin päässä olisi pitänyt käydä vähintään joka viikonloppu.
Ei ole, emme ole tekemisissä ollenkaan, juurikin tuon päsmäröintitarpeen vuoksi.