Te joiden vanhemmat ovat eronneet kun olette olleet yli 12v?

Jäin siis isän luo asumaan. Olin tuolloin 15-vuotias. Siinä vaiheessa mä olin niin omissa ympyröissäni, ettei äidin näkeminen säännöllisesti ollut mitenkään tärkeää. Varmaan äidillä on ollut kovempi ikävä. Nykyään ollaan hyvissä väleissä niin isän kuin äidinkin kanssa, ja näen äitiä aika paljon enemmän kuin isääni.



Tietysti mulla oli hyvä se, että äiti ja isä asuivat eron jälkeenkin suht lähellä toisiaan, ja näkeminen oli helppoa. Jos etävanhempi asuu kaukana, lienee ihan paikallaan järjestää näkemisiä, etteivät lapset ihan vieraannut toisesta vanhemmasta. Teinin kanssa vaaditaan tietysti aika paljon tahdonvoimaa vanhemmilta... :)

Itse en ole puheväleissä lasten isän kanssa ja jos jotain isälle sanon hän syyttää minua lasten kääntämisestä häntä vastaan eli en enää jaksa.

mä jäin isän luokse " korpeen" , äiti asui pikkusiskon kanssa ihmisten ilmoilla. omasta tahdosta jäin, pikkusiskolla alkoi juuri murrosikä ja päättelin että pääsen helpommalla kaksin isän kanssa;) olin siis 16 tai 17v kun erosivat. näin äitiä päivittäin, kun se haki mut kouluun, koska sillä koulubussilla ei päässyt 8 aamuina sinne mihin mä olisin kulkenut, kun en olis sitten ehtinyt toiseen bussiin, joka olis menny koululleni. se oli siis korvessa suvien yläastelaisten kyyti " kylälle" , josta minä sitten jatkoin julkisella lukioon kaupunkiin. niin ja isä meni niin aikaisin töihin. ja sama juttu sitten koulun jälkeen, jos pääsin neljältä, en enää ehtinyt siihen koulubussiin, vaan menin toisella bussilla äitille asti ja jäin sinne odottelemaan et iskä pääsee töistä. mutta esim. kesälomalla näin äitiä silloin kun huvitti, yleensä pari kertaa viikossa kävin siellä. kuljin itse skootterilla ja pyörällä.