Katsokaa niiden lastenne perään, kiitos

Niille jotka selittää että kun on kaksi lasta niin ei kerkeä tai jotain niin annan vinkin että jos esikoisen kasvatukseen näkee vaivaa niin usein seuraavat lapset ottavat mallia esikoisesta ja kaikille lapsille ei tarvitse kerralla opettaa uusia asioita vaan esim kaupassa käynti opetetaan lapsille aina yksi kerrallaan kun esim lapsi saa ruveta kävelemään itse eikä ole enää kärryissä kyydissä.  Kun lapsi halusi kävellä itse kaupassa selitin lapselle rauhallisesti miten tulee käyttäytyä (saat kävellä itse jos pidät kokoajan kiinni kärrystä etkä koske kaupan tavaroihin). Sitten lapsi sai kävellä ja jos lähti pois kärryn luota hain takaisin ja muistutin säännöstä ja siitä että nyt varoitan että seuraavasta joudut takaisin istuimeen. Tämä tehosi meillä lapsiin. Ehkä lapset olivat helppoja tai sitten vain jaksoimme toistaa ja toistaa asioita eli säännöt pysyivät vaikka kuka oli väsynyt ym. Eli lapset tiesivät mitä heiltä odotetaan ja mitä tapahtuu jos kaupassa vaikka karkaa.

Samaa mieltä. "Eli lapset tiesivät mitä heiltä odotetaan ja mitä tapahtuu jos kaupassa vaikka karkaa." Tämä varsinkin! Eihän kukaan meistä osaa tuosta vain tehdä mitään jos ei ole opetettu ja ihan kaaostahan se on jos ei tiedä mitä pitää tehdä kun tupsahtaa johonkin tilanteeseen missä pitäisi osata toimia tietyllä tavalla.

Ihan sama jos aikuinen pistettäisiin johonkin sattumanvaraiseen työpaikkaan ja sitten suututaan kun ei osaakkaan vaikka hitsata. Miten voisi osata jos ei ole opetellut ensin? Miksi joku haluaa tahallaan luoda tilanteita missä lapsi ei pärjää? Ei viitsitä omaa lasta neuvoa ja opettaa miten missäkin toimitaan. Typerin puolustelu on tuo "kyllähän ne aikuisetkin ja sekös vasta ärsyttää!" Miten luulette että niistä tuli sellaisia aikuisia? Kasvatatte lapsistanne samanlaisia ja sitten heistä ei pidä kukaan kun eivät osaa käyttäytyä ja ottaa muita huomioon.

"Pieninkin saa kätösiinsä oman tärkeän ostoksensa - meillä usein oli viilipurkki tms. Siinä oli riittävästi työtä, kun piti siitä hyvän huolen. :D

Lapsia toki on erilaisia, mutta meillä oli neljä hyvää tiimipelaajaa."

Hieno juttu jos homma teillä toimi.

Mutta valitettavasti pienissä on myös niitä joilla tulee viilipurkista ensimmäisenä mieleen se, että kuinka pitkälle se lentää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko naiset aina olleet sitä mieltä, että lasten kiljuminen on ihan jees, vai vasta sitten, kun tulevat äideiksi? Sen jälkeen jostain syystä maailmaan pitää mahtua ääntä

Ensimmäisillä neuvolakäynneillä äideille opetetaan tunnekasvatuksen periaatteet, eli esim. sen että lapsen tunneilmaisua (kuten huutoa) ei saa rajoittaa.

Ilmankos lapset on niin hiveitä, ettei niitä siedä kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Mulla menee tunteisiin se, miten nykyään lapsia ei enää kasvateta. Eletään kuin pellossa ja annetaan lasten tehdä mitä lystää, ei vaivauduta opettamaan edes alkeellisia käytöstapoja ja toisten huomioimista ja kunnioitusta. Ja ei, todellakaan en kannusta väkivaltaan tai siihen raakuuteen mitä kasvatus oli ennen, mutta ei tää itsekäs "Minun kullannuppu on täydellinen ja saa tehdä mitä haluaa" -ajattelu ole hyväksi sen enempää niille lapsille kuin kanssaihmisillekään. En ymmärrä miksi niitä lapsia sitten pitää hankkia, jos se itse kasvatustyö ei kiinnosta? Vanhemman kuuluu olla vanhempi, se lempeä ja turvallinen mutta silti sopivan napakka aikuinen, ei mikään kaveri. Ja sitten nää samat vanhemmat, jotka sabotoivat lastensa kasvatusta, kehtaavat vielä marmattaa vapaaehtosesta lapsettomuudesta ja velojen "itsekkyydestä". :DD Krhm, pientä kaksinaismoralismia..

Kyllä kaikki tuntemani vanhemmat opettaa lapsille käytöstapoja. Kiitos ja anteeksi opetetaan heti. Kyllä ihan pienistäkin näkee jo kuinka on eri temperamentteja - jotkut todella uteliaita, meneviä, vilkkaita ja jotkut sitten taas todella rauhallisia, arkoja jne. 

Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää jo ihan normaali lasten näkyminen ja kuuluminen. 

Tässä ketjussa huonosti käyttäytyvät(kirjoittavat) aikuiset ovat itsekin olleet joskus lapsia.

Vai olitteko synnäriltä suoraan miniaikuisia?

Monet aikuiset sietäisi laittaa käytöskouluun.

Vierailija kirjoitti:

"Pieninkin saa kätösiinsä oman tärkeän ostoksensa - meillä usein oli viilipurkki tms. Siinä oli riittävästi työtä, kun piti siitä hyvän huolen. :D

Lapsia toki on erilaisia, mutta meillä oli neljä hyvää tiimipelaajaa."

 

Hieno juttu jos homma teillä toimi.

Mutta valitettavasti pienissä on myös niitä joilla tulee viilipurkista ensimmäisenä mieleen se, että kuinka pitkälle se lentää...

Kyllä ja siinä ei ole kyse siitä, että lasta ei olisi kasvatettu. Se on aika normaali reaktio monelle lapselle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten estät kahta lasta tekemästä tuota kun on ostokset tehtävinä? Ei ihmisellä ole neljää kättä ja silmiä selässä eikä ihminen pysty olemaan kahdessa eri paikassa samaan aikaan.

Opetat ne pentusi pitämään kiinni ostoskärrystä koko kaupassa asioinnin ajan. Ei ole lainkaan vaikeaa.

Olet ilmeisesti kypsähkö kalkkuna vailla iloa elämässä. Opeta itsesi näkemään ja ymmärtämään elämää. Voisit jopa oppia että ihmisiä ollaan kaikki, vaikka inhimillisyys on vierasta monelle.

Varsinkin nyt kesällä vanhempien täytyisi pitää lapset sisällä kymmenen jälkeen illalla. Ei ole mukavaa kuunnella lasten älämölöä keskellä yötä. Nukkuminen ei onnistu ja aamulla pitää mennä töihin. 

On totta että jotkut lapset ovat temperamenttisempia kuin toiset, mutta jotkut vanhemmat tekevät siinä suuren virheen kun vaan nauravat miten tämä meidän pikku Justiina on niin temperamenttinen tapaus ettei tosikaan. Kyllä siinä hymy hyytyy kun tämä Justiina kasvaa ja käytös on edelleen samaa, kun ei kukaan ole koskaan opettanut hillitsemään itseään.

Huonosti kasvatetuista lapsista kasvaa huonosti käyttäytyviä aikuisia. Jos ei halua lapsestaan kasvavan lapsellista aikuista jonka käytöstä ja kiukuttelua ei jaksa katsella kukaan kannattaa se lapsi opettaa käyttäytymään.

Itse en tajua minkä takia n. 2-vuotiaiden annetaan juosta omien kärryjen kanssa pitkin käytäviä. Meno ihan holtitonta, kun juoksentelevat muita asiakkaita ja hyllyjä päin. Mulla on itsellä parivuotias ja jos on pakko kauppaan hänen kanssa mennä niin valikoin autokärryt joita ohjaan minä (ja lapsi saa innoissaan veivata rattia ja "ohjata") ja jos ei sitä ole tarjolla niin sitten lapsi tavallisiin kärryihin kyytiin. 

Minulla oli lapsena ankara kuri ja kasvatus. Koskaan ei edes juteltu muuten vaan. Kaikki puhuminen oli juurikin käskytystä, komentamista, huutoa ja uhkailua ihan vaikka mitään aihetta ei olisi ollut eikä useimmiten ollutkaan. Pelkäsin vanhempia ja kuritettiin myös ruumiillisesti kovaa. Teini -ikäiseksi mennessä olinkin muuttunut itsetuhoiseksi alkoholistiksi kun en selvinpäin kestänyt sitä kurittamista ja pelkoa. Kuitenkin minusta tuli kunnollinen aikuinen jolla on korkea moraali ja hyvä sydän. Oma lapsi kun aikoinaan syntyi , en tiennyt yhtään miten lasta kasvatetaan, kukapa tietää. Temperamenttinen ja liikkuvainen lapseni oppi kaikki käytöstavat kun selitti, vaikka sitten sata kertaa saman asian ja perusteli minkä takia näin pitää toimia. Minkä takia tällein on järkevää toimia. Ja muutenkin ihan pienestä pitäen jutellut paljon lapsen kanssa, jo vauvana spekuloin hänelle ääneen erilaisia juttuja. Ehkä se maailmankuva ja käytöstavat siitä helpommin hahmottuu kun lapsi tietää mitä kannattaa suurinpiirtein tehdä missäkin ja miksi. Asioilla on merkitystä silloin. En ole huutanut lapselle kuin valehtelematta 4 kertaa ja silloin oli pakko (vaaratilanteita), lapsi on jo 17-vuotias. Niin ja olen yksin hänen kanssaan ja molemmat olemme nepsyjä. Ajattelin että kumpikin pääsemme helpommalla ja parempaan tulokseen kun ei ruveta tekemään ylimääräistä draamaa. Siitä huolimatta, en ole kasvatuksessa helpolla päässyt, temperamenttisena ja ylivilkkaana ihmisenä tuo perustelu- ja kertaustekniikka oli itselleni vähän vaikee mutta toisaalta on pidentynyt omakin pinna ;)

En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tajua minkä takia n. 2-vuotiaiden annetaan juosta omien kärryjen kanssa pitkin käytäviä. Meno ihan holtitonta, kun juoksentelevat muita asiakkaita ja hyllyjä päin. Mulla on itsellä parivuotias ja jos on pakko kauppaan hänen kanssa mennä niin valikoin autokärryt joita ohjaan minä (ja lapsi saa innoissaan veivata rattia ja "ohjata") ja jos ei sitä ole tarjolla niin sitten lapsi tavallisiin kärryihin kyytiin. 

Syitä voi olla monenlaisia. Kuten esimerkiksi

1) Lapsi ei viihdy siellä kärryn istuimessa tai autokärryssä vaan huutaa naama punaisena jos joutuu sinne

2) Vanhempaa ei kiinnosta mitä lapsi tekee tai ei jaksa vahtia lasta

3) Vanhempi kokee että olisi väärin rajoittaa lasta esim. valjailla

4) Vanhempi on sitä mieltä että lapsen pitää saada riehua koska lapset ovat lapsia

5) Vanhemman mielestä lasta ei saa kieltää ilmaisemasta tunteitaan

...pelisäännöt opetetaan kotona...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ei mun lapset oo mitään häiriköitä.

Eihän juuri kukaan vanhempi koe että oma lapsi olisi häirikkö.

Olen kasvattanut heidät hyvin, käytöstapoja opettanut.

Vierailija kirjoitti:

...pelisäännöt opetetaan kotona...

... ja paikan päällä. Pienillä herkästi unohtuu, että mitä kotona on puhuttu, kun tullaan siihen käytännön kauppatilanteeseen.

Kyllä taas huomaa ettei kotona ole opetettu mitään käytöstapoja ja vanhemmat kasvattaneet omat lapsensa huonosti kun aikuisena häiriköivät vauvapalstalla valittamassa muiden kaupassa kävijöiden lapsista. Huh huh. Olisi pitänyt vanhempien opettaa paremmin käytöstapoja ettei kasva tuollaisia nettihäiriköijiä!

Joku aika sitten kaksi alakouluikäistä lasta pyöräili hitaasti vastaan toinen kävelytie- ja toinen pyörätie-osiolla. Molemmilla oli katse eteenpäin normaalisti, mutta lähestyessä minua "kävelijää" ei kävelytiellä oleva väistänyt tuumaakaan ja jouduin hyppäämään nopeaan pois tieltä. Aivan kuin zombeja.