Curling vanhemmuus uusperheessä
Uusperhe, suunnillsaman ikäiset lapset kummallakin. Mieheni paapoo lapsiaan. 6v poika ja 13v tyttönsä saavat usein tahtonsa läpi vaikka kiljumisella jne.
Olen yrittänyt ehdottaa muita tapoja toimia ja ettei huonoa käytöstä palkita. Hän ei muista. Nytkin vanhempi lapsistaan jätti viemättä lutasensa pesuun, kaikki muut sen tekivät. Minä huomautin. Tyttö kohautti olkiaan ja poistui. Mies vei lautasen.
Eilen pienempi metelöi kun olimme syömässä ravintolassa. Vaikka se oli pikaruokapaikka, en hyväksy sellaista. Komensivat vuoronperään isäänsä hakemaan pillit jne. Omat lapseni ohjaisin hakemaan itse, jos edes kysyisivät. Mies söi lopulta kylmänä ruokiaan ja siinä vaiheessa lapsensa eivät enää jaksaneet odottaa vaan alkoivat kärttämään, että lähdetään.
Mulla alkaa pinna olla koetuksella... Juuri nyt vanhempi lapsistaan ei löydä puhelintaan. Mies etsii ja tyttö kiukkuaa. Sanoi, että hänelle on ostettava uusi.
Pienempi intti kanssani aamulla hampaanpesusta. Enpäs, ei mun tarvi jne. Lopulta en saanut pesemään. Mies oli töissä ja minä lasten kanssa siinä vaiheessa.
Lapset ovat tottuneet ettei sääntöjä tai aikuisen sanaa tarvitse uskoa.
Miten voin vaatia omia lapsia vaikka kengät paikoilleen, jos miehen lapset potkivat ne levälleen. Tai ettei herkkuja syödä juuri ennen ruokaa, kun mies tarjoaa jäätelöä heidän vaatiessaan.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rangaistuksella uhkaaminen nykyään lasun paikka? Vai miksi lapselle ei voi esim. sanoa, että menet nurkkaan seisomaan etkä tule pois ennen kuin suostut tekemään asian X?
Ajattelitko, että lapsi, joka kohauttaa olkiaan kohtuulliselle pyynnölle/käskylle välinpitämättömänä, menisi sitten kuuliaisesti nurkkaan seisomaan kun äitipuoli sitä sanoo?
Rangaistukset (tarkoin harkiten) on sinällään ok: luonnolliset seuraamukset, hyvittämisvaatimukset ja etuoikeuksien rajaaminen. Mutta rangaistukset, jonka teho perustuu vain ja ainoastaan nöyryyttämiseen, alistamiseen ja vallannäyttöön (eikä esim. reiluuden tai vastavuoroisuuden tavoitteluun) ei kyllä ole viisas tie.
Kyllä se pysyy nurkassa, jos tietää että poistulo johtaa siihen, että pidellää
Eli et siis kysy, onko rangaistuksella uhkaaminen lasun paikka, vaan onko ok pitää väkisin kiinni ja tarvittaessa siirtää lasta, joka ei aiheuta vaaraa itselleen tai muille mutta kieltäytyy viemästä lautasta tai seisomasta nurkassa? Vastaus on ei.
Lapsen fyysinen rajaaminen on välillä tarpeen, olen tehnyt ja teen sitä itse tarvittaessa (toinen lapsistani on ajoittain itseään vahingoittava ja tavaroita paiskova kehitysvammainen). Mutta en todellakaan provosoi fyysistä yhteenottoa ketään vaarantamattomasta tottelemattomuudesta, se on vanhemman taitamattomuutta ja tyhmyyttä.
Lapsilla on niin paljon oikeuksia, että kurinpidosta on tullut mahdotonta. Esimerkiksi lapsesta kiinni pitäminen on nimetty fyysiseksi rajoittamiseksi joka on ihmisoikeusrikos.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että hirveän raskas tie elää yhdessä jos teidän kasvatustyylit noin poikkeaa.
Auttaako jos aina ääneen alat kehua lapsiasi vaikka kenkien laitosta. Jos mieskin kehuisi. Jos nämä sitten haluaa olla myös kehun kohteena.
Vahvista jos mitään positiivista tektvöt oikein. Se ruokkii hyvää
tuommosesta ei tule mitään
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Boomerien aikana ehkä oli noin. Nykyään Suomi on sitoutunut lastenoikeuksien sopimukseen, ja lastensuojelu valvovana viranomaisena vahtii, ettei perheissä ole kuria ja järjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Toki, mutta jos haluaa säilyttää tai rakentaa hyvän ihmissuhteen, nin käskyttämisellä se ei rakennu. Aika raskasta asua kodissa, jossa kaikki vihaavat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Toki, mutta jos haluaa säilyttää tai rakentaa hyvän ihmissuhteen, nin käskyttämisellä se ei rakennu. Aika raskasta asua kodissa, jossa kaikki vihaavat toisiaan.
Oletko itse katkera siitä, että vanhemmat ja opettajat pitivät sinulle kurin, kun olit pieni?
Lastenkasvatuksessa on tärkeintä että molemmat aikuiset ovat samalla puolella, oli kyse sitten ydinperheestä tai uusperheestä. Eli ap:n on jaksettava sitkeästi muistuttaa puolisoaan yhteisistä pelisäännöistä. Jos uusperheessä on neljä lasta, sun lapset ja mun lapset, ei ole oikeudenmukaista että lapsia kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, kumman vanhemman edellisestä suhteesta he ovat.
Ap:n perheessä näyttää valta olevan miehen lapsilla, ja kun liian pienet lapset saavat valtaa, hekään eivät voi hyvin.
Olitko täysin sokea miehesi tavalle hoitaa omia lapsiaan? Jostain kumman syystä päätitte muutta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Toki, mutta jos haluaa säilyttää tai rakentaa hyvän ihmissuhteen, nin käskyttämisellä se ei rakennu. Aika raskasta asua kodissa, jossa kaikki vihaavat toisiaan.Oletko itse katkera siitä, että vanhemmat ja opettajat pitivät sinulle kurin, kun olit pieni?
Häh? Olen vain käyttäytymistieteilijä ja tiedän ihmissuhteiden rakentamisesta aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi aina vaatia ja käskyttää lapsia jotka perseilee. Mitä tun paskaa tuollainen ohjeistuksesi on olevinaan? kuri ja järjestys.
Toki, mutta jos haluaa säilyttää tai rakentaa hyvän ihmissuhteen, nin käskyttämisellä se ei rakennu. Aika raskasta asua kodissa, jossa kaikki vihaavat toisiaan.Oletko itse katkera siitä, että vanhemmat ja opettajat pitivät sinulle kurin, kun olit pieni?
Häh? Olen vain käyttäytymistieteilijä ja tiedän ihmissuhteiden rakentamisesta aika paljon.
Et tiedä mitään käytännöstä. Tiedät vain sen mitä muut käyttäytymistieteilijät ovat kirjoittaneet.
Sittenhän AP:n lapset joutuvat tekemään enemmän kotitöitä kun ne miehen lapset eivät tee mitään
Vierailija kirjoitti:
Olitko täysin sokea miehesi tavalle hoitaa omia lapsiaan? Jostain kumman syystä päätitte muutta yhteen.
Ei se tilanne näkynyt kokonaisuudessaan ennen yhteen muuttoa. Lapsethan on monesti vieraskoreita.
Tässä on vastauksissa ohjeena annettu olemaan puuttumatta, pitämään nurkassa jos ei tottele, pohtimaan erilleen muuttoa, olemaan välittämättä, kehumaan hyvistä asioista ja pohdittu miehen eron syitä.
Mies on mulle rakas. Perheiden tapojen yhteensovittaminen vaan on vaikeaa ja käy välillä hermoille. Nytkin mies hyppäsi kuskaamaan lasta johonkin vaikka lapsi ei siistinyt jälkiään toisin kuin oli sovittu. Mies niitä siisti lapsen pukiessa.
Olen miettinyt jotain perheneuvolaan tms ja sitä voisko noita käytäntöjä pikkuhiljaa muuttaa. Ajattelen ettei ole lasten etu tämä. Tai sekään, että tottuvat passaamiseen joka auttamatta jossain vaiheessa loppuu kun ovat omillaan.
Itsehän aikuiset ovat itsensä tuommoiseen liemeen saattaneet. Uusperhe-elämä on erittäin harvoin onnistuakseen, kun vanhemmat ovat omien biologisten lastensa puolella luonnollisesti. Asuuko teillä nyt se setä, joka oli viime viikolla meidän isä?
Lapsia käy sääliksi, ei aikuisia. Lapset joutuvat alkamaan sisaruksiksi ventovieraille. Eipä ihme, että reagoivat ja hangoittelevat vastaan. Ovat vihaisia kaikille aikuisille ja joutuvat tukahduttamaan omat harmituksen tunteensa.
Tällein perheneuvolatyötekijän näkökulmasta kuulostaa että äidit ja äitipuolet vetääkin usein kohtuullisesti samaa linjaa, vaikka eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Se vanhemmuuden naispuolisille ulkoistanut tai vaihtoehtoisesti vai jyrkästi käskyttävä mutta muuten etäinen isä, joka lähtee lasten kanssa herkästi mummolaan jos pitäisi ilman kumppania pärjätä lasten kanssa päivä, tekee tuhojaan siinä välissä koska rajojen asettaminen ja yhteyden säilyttäminen edellyttäisi myös emotionaalista työtä.
Ei tietenkään aina, mutta usein.