Curling vanhemmuus uusperheessä
Uusperhe, suunnillsaman ikäiset lapset kummallakin. Mieheni paapoo lapsiaan. 6v poika ja 13v tyttönsä saavat usein tahtonsa läpi vaikka kiljumisella jne.
Olen yrittänyt ehdottaa muita tapoja toimia ja ettei huonoa käytöstä palkita. Hän ei muista. Nytkin vanhempi lapsistaan jätti viemättä lutasensa pesuun, kaikki muut sen tekivät. Minä huomautin. Tyttö kohautti olkiaan ja poistui. Mies vei lautasen.
Eilen pienempi metelöi kun olimme syömässä ravintolassa. Vaikka se oli pikaruokapaikka, en hyväksy sellaista. Komensivat vuoronperään isäänsä hakemaan pillit jne. Omat lapseni ohjaisin hakemaan itse, jos edes kysyisivät. Mies söi lopulta kylmänä ruokiaan ja siinä vaiheessa lapsensa eivät enää jaksaneet odottaa vaan alkoivat kärttämään, että lähdetään.
Mulla alkaa pinna olla koetuksella... Juuri nyt vanhempi lapsistaan ei löydä puhelintaan. Mies etsii ja tyttö kiukkuaa. Sanoi, että hänelle on ostettava uusi.
Pienempi intti kanssani aamulla hampaanpesusta. Enpäs, ei mun tarvi jne. Lopulta en saanut pesemään. Mies oli töissä ja minä lasten kanssa siinä vaiheessa.
Lapset ovat tottuneet ettei sääntöjä tai aikuisen sanaa tarvitse uskoa.
Miten voin vaatia omia lapsia vaikka kengät paikoilleen, jos miehen lapset potkivat ne levälleen. Tai ettei herkkuja syödä juuri ennen ruokaa, kun mies tarjoaa jäätelöä heidän vaatiessaan.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Curlinghullu taas vauhdissa!
Kiitos, tosta oli varmasti apua.
Kokemuksella voin sanoa että hirveän raskas tie elää yhdessä jos teidän kasvatustyylit noin poikkeaa.
Auttaako jos aina ääneen alat kehua lapsiasi vaikka kenkien laitosta. Jos mieskin kehuisi. Jos nämä sitten haluaa olla myös kehun kohteena.
Vahvista jos mitään positiivista tektvöt oikein. Se ruokkii hyvää
Olen yrittänyt. Me on miehen kanssa juteltu näistä. On vaan vaikeaa kritisoimatta puhua suoraan.
On perusteltu sitä, miksi jokaisen pitää noudattaa pelisääntöjä. Jonakin hetkenä tuntuu, että asiat sujuu. Ja sitten taas yhtäkkiä on se hetki, kun ei lapsi saa tahtomaansa asiaa.
Jonakin päivänä esim pyysin omaa tyttöä viemään roskat. Ei ole yleensä kehun asia. Nyt kehuin malliksi. Ei auttanut mitään. "En haluu, kun ne haisee" oli vastaus kun miehen tyttöä myöhemmin pyysin samaan.
Millaisen mallin haluat omille lapsillesi antaa? Toimisiko suhteenne paremmin jos molemmat asuisivat omissa asunnoissaan lapsiensa kanssa ja kyläilisitte sitten toisillenne?
Vierailija kirjoitti:
Millaisen mallin haluat omille lapsillesi antaa? Toimisiko suhteenne paremmin jos molemmat asuisivat omissa asunnoissaan lapsiensa kanssa ja kyläilisitte sitten toisillenne?
Se on kyllä viimeinen vaihtoehto.
Tää on surullista.
Lapset oppivat maailman napoina olemisen ja se ei ole palvelus kenellekään.
Jännä, minkähän takia se miehen edellinen suhde päättyi. Ei varmaan liittynyt mitenkään siihen että jätti kaiken kasvatustyön kumppanille samalla kun kiskoi kaksin käsin mattoa sen ensisijaisen kasvattajan jalkojen alta.
Onko rangaistuksella uhkaaminen nykyään lasun paikka? Vai miksi lapselle ei voi esim. sanoa, että menet nurkkaan seisomaan etkä tule pois ennen kuin suostut tekemään asian X?
Vierailija kirjoitti:
Onko rangaistuksella uhkaaminen nykyään lasun paikka? Vai miksi lapselle ei voi esim. sanoa, että menet nurkkaan seisomaan etkä tule pois ennen kuin suostut tekemään asian X?
Ajattelitko, että lapsi, joka kohauttaa olkiaan kohtuulliselle pyynnölle/käskylle välinpitämättömänä, menisi sitten kuuliaisesti nurkkaan seisomaan kun äitipuoli sitä sanoo?
Rangaistukset (tarkoin harkiten) on sinällään ok: luonnolliset seuraamukset, hyvittämisvaatimukset ja etuoikeuksien rajaaminen. Mutta rangaistukset, jonka teho perustuu vain ja ainoastaan nöyryyttämiseen, alistamiseen ja vallannäyttöön (eikä esim. reiluuden tai vastavuoroisuuden tavoitteluun) ei kyllä ole viisas tie.
No, tämä on vaikea saada toimimaan. Perheen sisällä pitäisi kaikilla olla samat säännöt, jos lapset samanikäisiä ja kaikki asuvat yhdessä.
Jos miehen lapset tulevat tyyliinnvaon viikonlopuksi, voi omille lapsille sanoa, että he ovat vieraita ja siksi heitä ei koske samat säännöt. Mutta ei oikein muuta.
Toisekseen, uusperhe ei sovi nipottajille. Tuollaiset asiat pitää osata katsoa sormien välistä. Syököön mies ruokansa kylmänä. Omapa on asiansa.
terv. Uusperheellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rangaistuksella uhkaaminen nykyään lasun paikka? Vai miksi lapselle ei voi esim. sanoa, että menet nurkkaan seisomaan etkä tule pois ennen kuin suostut tekemään asian X?
Ajattelitko, että lapsi, joka kohauttaa olkiaan kohtuulliselle pyynnölle/käskylle välinpitämättömänä, menisi sitten kuuliaisesti nurkkaan seisomaan kun äitipuoli sitä sanoo?
Rangaistukset (tarkoin harkiten) on sinällään ok: luonnolliset seuraamukset, hyvittämisvaatimukset ja etuoikeuksien rajaaminen. Mutta rangaistukset, jonka teho perustuu vain ja ainoastaan nöyryyttämiseen, alistamiseen ja vallannäyttöön (eikä esim. reiluuden tai vastavuoroisuuden tavoitteluun) ei kyllä ole viisas tie.
Kyllä se pysyy nurkassa, jos tietää että poistulo johtaa siihen, että pidellään väkisin paikallaan.
Ja tuohan on toki tiedossa, että suuri osa vanhemmista hyväksyy vain ns. lempeän rankaisun joka ei yleensä lapseen tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rangaistuksella uhkaaminen nykyään lasun paikka? Vai miksi lapselle ei voi esim. sanoa, että menet nurkkaan seisomaan etkä tule pois ennen kuin suostut tekemään asian X?
Ajattelitko, että lapsi, joka kohauttaa olkiaan kohtuulliselle pyynnölle/käskylle välinpitämättömänä, menisi sitten kuuliaisesti nurkkaan seisomaan kun äitipuoli sitä sanoo?
Rangaistukset (tarkoin harkiten) on sinällään ok: luonnolliset seuraamukset, hyvittämisvaatimukset ja etuoikeuksien rajaaminen. Mutta rangaistukset, jonka teho perustuu vain ja ainoastaan nöyryyttämiseen, alistamiseen ja vallannäyttöön (eikä esim. reiluuden tai vastavuoroisuuden tavoitteluun) ei kyllä ole viisas tie.
Kyllä se pysyy nurkassa, jos tietää että poistulo johtaa siihen, että pidellään väkisin paikallaan.
Ja tuohan on toki t
Eli et siis kysy, onko rangaistuksella uhkaaminen lasun paikka, vaan onko ok pitää väkisin kiinni ja tarvittaessa siirtää lasta, joka ei aiheuta vaaraa itselleen tai muille mutta kieltäytyy viemästä lautasta tai seisomasta nurkassa? Vastaus on ei.
Lapsen fyysinen rajaaminen on välillä tarpeen, olen tehnyt ja teen sitä itse tarvittaessa (toinen lapsistani on ajoittain itseään vahingoittava ja tavaroita paiskova kehitysvammainen). Mutta en todellakaan provosoi fyysistä yhteenottoa ketään vaarantamattomasta tottelemattomuudesta, se on vanhemman taitamattomuutta ja tyhmyyttä.
Hyvä että pidät omille lapsillesi rajat ja säännöt! Hankala tilanne kyllä muuten on, joka ei ratkea muuten kuin juttelemalla miehen kanssa. Myös 13v kanssa voi jutella. Ei mene kauaa kun asuu jo omillaan, ja jos roskien vienti on ylivoimaista niin pulassa on.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Me on miehen kanssa juteltu näistä. On vaan vaikeaa kritisoimatta puhua suoraan.
On perusteltu sitä, miksi jokaisen pitää noudattaa pelisääntöjä. Jonakin hetkenä tuntuu, että asiat sujuu. Ja sitten taas yhtäkkiä on se hetki, kun ei lapsi saa tahtomaansa asiaa.
Jonakin päivänä esim pyysin omaa tyttöä viemään roskat. Ei ole yleensä kehun asia. Nyt kehuin malliksi. Ei auttanut mitään. "En haluu, kun ne haisee" oli vastaus kun miehen tyttöä myöhemmin pyysin samaan.
Eli ensin pyydät miehen tyttöä tekemään jotain, josta hän kieltäytyy. Pyydät omaasi tekemään sen saman, hän tekee sen ja sinä kehut kovasti - yleensä et kehu.
Kinkkisiä tilanteita. Tuossa olet oikein korostanut omasi hyvyyttä vs. miehen lapsen huonoutta. Jotkut lapset reagoivat sellaiseen toteamalla että VMP.
Muuttakaa omiin asuntoihin. Mikä pakko teidän on yhdessä asua?
En kyllä äitipuolena lähtisi vaatimaan miehen lapsilta jotain sellaista, mitä heiltä ei ole vaadittu tähänkään asti. Jos lasten isä tai biologinen äiti eivät aseta rajoja, niitä on hankala kenenkään muun asettaa. Kaikkien teidän aikuisten pitäisi vetää yhtä köyttä - et voi tehdä sitä yksin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä äitipuolena lähtisi vaatimaan miehen lapsilta jotain sellaista, mitä heiltä ei ole vaadittu tähänkään asti. Jos lasten isä tai biologinen äiti eivät aseta rajoja, niitä on hankala kenenkään muun asettaa. Kaikkien teidän aikuisten pitäisi vetää yhtä köyttä - et voi tehdä sitä yksin.
Samaa mieltä. Jos äitipuoli alkaa kasvattaa, niin tilanne ajautuu umpikujaan.
Me teimme ensimmäiset vuodet niin, että kaikki käskyt kiersivät vanhemman kautta. Jos lapsipuoli ei ollut sovitusti vienyt roskia, niin kerroin miehelle, joka huomautti lapselle. Vasta myöhemmin aloitimme suorat pyynnöt.
Tämä on toiminut hyvin. Kaikki neljä lasta ja kaksi aikuista tulevat hyvin toimeen keskenään.
Ethän sinä voi täysin ulkopuolisena alkaa vaatimaan toisten erilailla kasvatetuilla lapsilta yhtään mitään. Joko hyväksyt tilanteen tai et, mutta ei hyvältä näytä teidän yhteiselo.
Tyypillistä on myös se, että jos komennetaan tai ei saa tahtoaan läpi, nämä lapset alkavat itkemään.
Pienikin rajoite tai pettymys on hyvin vaikeaa sietää.