Tajusin rakastuneeni
jo 20 vuotta sitten. Miten ihminen voi olla näin sokea omille tunteilleen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kryptinen ketju.
Onko tää kohde sun hyvä ystäväsi? Tunnetteko toisenne ja olette olleet koko ajan yhteyksissä? Vai etkö haluakaan kertoa tunteistasi?
Tunnetaan kyllä. Kunnioitus estää toimimasta.
Voi ei! En tiedä, mitä tarkoitat, mutta onko hän varattu?
Ei ole varattu. En ole minäkään. Joskus rakkaus ei ole seksuaalista. Pelkään että ymmärtäisi väärin tai säikähtäisi jos menisin yhtäkkiä avautumaan.
Mitä haluaisit tältä ystävältäsi? Eikö platoninen ystävyys riitä, jos ei kyse kerran ole seksistä? Haluatko sitoutumista?
Vai onko kyse siitä, ettette vielä ole ystäviä? Ehkä vain tuttuja?
Ei varmaan kannata suuresti alkaa vannomaan rakkauttaan ihan kylmiltään, mutta kyllähän rakkauden voi osoittaa myös ihan tavallisesti teoilla. En minä ainakaan kerro ystävilleni joka päivä, kuinka paljon heitä rakastan. Se olisi ehkä vähän outoa, en tiedä. Mutta soittelen, viestittelen, pyydän ulos, autan, pyydän apua, len läsnä j amuistutan itsekin olemassaolostani. Ei siinä sen kummempaa.
Ainakin alottajan kommunikaatiotaidoissa ois parantamisen varaa. Jokainen vastaus on pitänyt lypsää, eikä tästä ota vieläkään selkoa, että mistä on kyse.
Vhjailu on todella ärsyttävää, eli älä ainakaan vihjaile ja lähettele sille kaukorakkaalleesi mitään näin sekavia viestejä, mitä olet tänne tiputellut. Ehkä kuvittelet, että ihmiset osaavat lukea rivien välistä tai pitävät mysteereistä. Voin kertoa, että oletus rivienvälien lukemisesta ja toisen koukeroiden tulkitsemisesta on vaarallista. Ja ihmiset eivät kauaa jaksa arvuutella, mitä tuokin runoilija oikein yrittää kertoa. Mystisen esittäminen on vähän ylimielistä.
Ei ole varattu. En ole minäkään. Joskus rakkaus ei ole seksuaalista. Pelkään että ymmärtäisi väärin tai säikähtäisi jos menisin yhtäkkiä avautumaan.