Miksi lapsia pitää viihdyttää jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään kuritus on kielletty, parempi siis yrittää pitää lapsi tyytyväisenä. 

Luuletko, että vanhemman jatkuva sanoittaminen lisää lapsen tyytyväisyyttä? Miksi ne sitten kirkuvat julkisilla vähän väliä siellä sun täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsän sietäminen on hyvä taito.

En usko että tulin yhtään paremmaksi ihmiseksi siitä että jouduin istumaan autossa mökkireissut ilman virikkeitä.

Ilmeisesti sinulla ei ole mielikuvituksen lahjaa. Itse en vaihtaisi lainausmerkeissä tylsää lapsuuttani mihinkään.

Lapsia täytyy osata viihdyttää terveellä tavalla. Laiskat vanhemmat antavat nämä laitteet jo pienille. En väitä etteikö niitä voisi yhdessä tutkia ja käyttöä ja antaa sen lapsenkin katsella mutta ei liikaa kuitenkaan. Typeriä ovat nekin vanhemmat jotka eivät viitsi lapsia viihdyttää.

Ikuisuuskysymys eikä koskaan yhtä täydellistä vastausta saada koska olemme erilaisia eivätkä kaikki halua toimia niin järkevästi. 

Olkaa kiitollisia te jotka osaatte hoitaa asiat oikein ettekä myöskään välitä kiusaajista jotka arvostelevat koko ajan kaikesta.

Omassa lapsuudessa jos sanoi että on tylsää niin äiti käski siivoamaan, aika äkkiä sitä oppii viihdyttämään itseään tai ainakin olemaan hiljaa ja valittamatta tylsyyttä. Ei ikinä ole niin tylsää että siivoaminen olisi parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Kun sain esikoisen, en vielä oikein osannut selittää vauvalle tapahtumia, asioita ja  esineitä. Epävarmuuttakin oli varsinkin neuvolassa. Pari ekaa kuukautta neuvolassa täti muisti sanoa minulle, joka hiiren hiljaa vaihdoin vauvan vaippaa tai puin hälle takaisin päälle, että puhu, vaikka se hölmöltä tuntuisikin. Puhumisesta se vauva oppii, eihän se muuten tiedä vaikka mikä olisi mehiläinen ellei siitä hänelle kerrota. Lisäksi äidin äänen kuuleminen rauhoittaa vauvaa vaikeinakin hetkinä. Pikku hiljaa sitä alkoi itsekin sitten selostamaan ympäristön tapahtumia ja vauvastakin on nyt vähän kasvaessaan kuoriutunut oikein maltillinen kuuntelija, saattaa vaan tapittaa kun äiti selostaa astioiden tiskauksesta tai kun käydään metsälenkillä tutkimassa erilaisia puita ja kasveja. Ja sitten äiti tai isi kun on lopettanut höpötyksen, niin jokeltekee itse vielä omaa kieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Ja sen kyllä kyllä huomaa. Nykyvanhemmat selittävät, lässyttävät ja sössöttävät tärkeänä joka ikisen ohi lentävän hyttysen pierun sille pallopäälapsellensa. Todella rasittaa kuunneltavaa.

Tämä on totta! Kerran junassa yksi lapsi vaikutti ihan rauhalliselta, mutta isän oli pakko koko ajan:

"Mikä asema seuraavaksi?" "Tiedätkö mikä asema on seuraavaksi? Alkaa kirjaimella H." "Muistatko miltä asemalta tultiin kyytiin?" "Tiedätkö millä asemalla jäädään?" 

10 asemaa jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Njoo, mutta aikansa ja paikkansa. Seiskan aamujuna ei ole oikea paikka leikkiä "Laiva on Lastattu". 

Se saattaa olla päivän ainut hetki kun vanhemmalla on oikeasti aikaa keskittyä lapseen. Yleensä iltapäivät on niin hässäkkää lapsiperheissä, että siinä ei välttämättä kerkeä leikkiä ja lorutella ja höpötellä.

Leikkiä, lorutella ja höpötellä seiskan aamujunassa? Voi luoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Ja sen kyllä kyllä huomaa. Nykyvanhemmat selittävät, lässyttävät ja sössöttävät tärkeänä joka ikisen ohi lentävän hyttysen pierun sille pallopäälapsellensa. Todella rasittaa kuunneltavaa.

Tämä on totta! Kerran junassa yksi lapsi vaikutti ihan rauhalliselta, mutta isän oli pakko koko ajan:

"Mikä asema seuraavaksi?" "Tiedätkö mikä asema on seuraavaksi? Alkaa kirjaimella H." "Muistatko miltä asemalta tultiin kyytiin?" "Tiedätkö millä asemalla jääd

Voi apua. Olisin varmaan vaihtanut junaa 🤣 Ihan hirveätä sille lapsellekin kun ei saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aivan totta. Oma-aloitteisuus ei kehity.

Mihin sitä oma-aloitteisuutta tarvitaan?

Niin, voihan elämän viettää palstoilla maristen ja siitä palkkioita odotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierai8lija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Njoo, mutta aikansa ja paikkansa. Seiskan aamujuna ei ole oikea paikka leikkiä "Laiva on Lastattu". 

Se saattaa olla päivän ainut hetki kun vanhemmalla on oikeasti aikaa keskittyä lapseen. Yleensä iltapäivät on niin hässäkkää lapsiperheissä, että siinä ei välttämättä kerkeä leikkiä ja lorutella ja höpötellä.

Leikkiä, lorutella ja höpötellä seiskan aamujunassa? Voi luoja.

Vanhemmat viettävät aivan liian vähän aikaa lapsien kanssa nykyään, ellei yhdessä sometusta lasketa. Että hyvä vaan jos joku jaksaa heti aamusta antaa omaa aikaa vaikka sitten hupsutellen.

Yksikin lapsi melusi vajaaälyisesti kaupassa ja alkoi sen jälkeen huutaa äitiä toistuvasti.

Tulin pienestä kaupungista pienemmällä bussilla töihin pari vuotta taaemmas. Samassa bussissa matkusti aikalailla sama konkkaronkka ja kuskikin oli tuttu. Lähtö oli 6.50 ja perillä n. tunnin päästä. Kirjoittamaton sääntö oli, että bussissa ei puhuta, ei vaihdella kuulumisia, vaan nukutaan/ kuunnellaan kuulokkeita kunnes mennään yhden tietyn sillan yli. 

No bussiin rupesi tulemaan äiti lapsensa kanssa. Ei jumala. Hirveä paapatus ja pööpötys jatkuvasti. Kuljettaja onneksi otti kopin ja sanoi, että tässä bussissa matkustaa ihmiset töihin. Täällä ei puhuta tai katsella videoita ilman kuulokkeita. Ja näin se lapsi pian matkusti kuin muutkin.

Se lapsi ei mene siitä rikki, että joskus on paikkoja jossa ollaan hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Ja sen kyllä kyllä huomaa. Nykyvanhemmat selittävät, lässyttävät ja sössöttävät tärkeänä joka ikisen ohi lentävän hyttysen pierun sille pallopäälapsellensa. Todella rasittaa kuunneltavaa.

Tämä on totta! Kerran junassa yksi lapsi vaikutti ihan rauhalliselta, mutta isän oli pakko koko ajan:

"Mikä asema seuraavaksi?" "Tiedätkö mikä asema on seuraavaksi? Alkaa kirjaimella H." "Muistatko miltä asemalta tultiin kyytiin?" "Tiedätkö millä asemalla jääd

Nykyvanhemmat ei osaa lukea lapsia. Keskustelu vaikka niistä asemista tai mitä junan ikkunasta näkyy on ihan hyvä asia, mutta jos lasta ei kiinnosta niin anna olla. Voi jutella joskus myöhemmin.

Tottakai puhuminen ja asioiden selittäminen on hyväksi lapsen kehitykselle, mutta joskus voi olla hiljaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskustelutaito ei kehity. Eikä lukutaito.

Niin itse asiassa se jatkuva juttelu juurikin kehittää keskustelutaitoa. Neuvolassa ohjeistetaan vanhempia juttelemaan paljon jo ihan pikkuvauvoille mm. kielen kehittymisen ja sanavaraston ja kommunikaation oppimisen vuoksi. 

Kun sain esikoisen, en vielä oikein osannut selittää vauvalle tapahtumia, asioita ja  esineitä. Epävarmuuttakin oli varsinkin neuvolassa. Pari ekaa kuukautta neuvolassa täti muisti sanoa minulle, joka hiiren hiljaa vaihdoin vauvan vaippaa tai puin hälle takaisin päälle, että puhu, vaikka se hölmöltä tuntuisikin. Puhumisesta se vauva oppii, eihän se muuten tiedä vaikka mikä olisi mehiläinen ellei siitä hänelle kerrota. Lisäksi äidin äänen kuuleminen rauhoittaa vauvaa vaikeinakin hetkinä. Pikku hiljaa sitä alkoi itsekin sitt

Eli ei pienintäkään hiljaista hetkeä. Korvat kiittävät.

Koulussa lapsilla on todella paljon ongelmia keskittymisen kanssa. Ei myöskään osata olla hiljaa ja kuunnella. Pitäisikö vanhempien jättää sitä viihdyttämistä, selittämistä ja sanoittamista vähän vähemmälle?

Kirjamainos: Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja (Michaeleen Doucleff)

"Kirjassa amerikkalainen tiedetoimittaja tutustuu eri alkuperäiskansojen kasvatustapoihin ja alkaa sovittaa niitä omaan länsimaiseen kasvatukseensa. Osa kirjassa kerrotusta tuntuu (ehkä) suomalaiseen kulttuuriin ja etenkin kiintymysvanhemmuutta ja lempeää kasvatusta tuntevalle tutulta ja normaalilta, mutta kirja sisältää myös meille runsaasti ajateltavaa ja konkreettisia neuvoja. Monia entuudestaan tutulle tuntuneita asioita alkaa miettimään syvällisesti uudestaan ja kyseenalaistamaan länsimaisia yleisiä kasvatusoppeja. 



Kokosin tästä kirjasta joitakin kiinnostavimpia tärppejä alle:

Avuliaisuus on taaperoihin sisäänrakennettu ominaisuus, joka liittynee pikkulasten vahvaan tarpeeseen olla perheensä lähellä ja tunneyhteydessä omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Yhdessä puuhaileminen tekee pikkulapsen onnelliseksi. 

Vanhempien asenne ratkaisee, säilyykö lapsen spontaani auttamishalu hänen kasvaessaan vai kasvaako hän siitä yli. 

Monet länsimaiset vanhemmat tulevat usein tyrmänneeksi pikkulasten avuntarjoukset.

Anna lapsen harjoitella ja tehkää arjen askareita yhdessä.

Suurimmassa osassa maailman kulttuureita aikuiset eivät jatkuvasti tarjoile lapsilleen virikkeitä ja viihdykettä. Sellainen kasvatustapa voi uuvuttaa ja stressata sekä aikuista että lasta.

Lapsilla on kaikki edellytykset keksiä itselleen tekemistä ja viihdykettä.

Jatkuva kehuminen voi lisätä kinaa sisarusten välille, koska he voivat oppia pienestä asti kilpailemaan vanhempien huomiosta ja hyväksynnästä.

Motivoituakseen lapsi tarvitsee yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Sen sijaan, että kieltäisit lasta, kannusta häntä ajattelemaan ja oivaltamaan itse minkälaista on hyvä käytös.

Vauvoilla ja lapsilla on valmius ottaa hoivaa vastaan monilta erilaisilta ihmisiltä.

Kuten aikuiset, lapsetkaan eivät pidä siitä, että heitä määräillään. Lapset ovat pienestä pitäen luonnostaan taipuvaisia opettelemaan asioita itse ilman puuttumista."

https://kiintymysvanhemmuus.fi/metsastaja-kerailija-kasvattaja/

Muistan kun olin pieni ja mentiin sukulaisten luo autolla, matka kesti monta tuntia. Koko matkan katsoin auton ikkunasta ulos ja keksin tarinoita. Jos viihdykettä oli mukana, se oli kirja. Nykylapset saisi varmaan hirveät raivarit, jos pädit ja puhelimet jäisi kotiin. 

Mä vien lapsia koko ajan jonnekin, keksin tekemistä ja puuhataan yhdessä. Pojat 9 ja 12. Edelleen seura kelpaa ja hyvä niin. En päästäis uimarannalle kaksin enkä kavereiden kanssa. Ovat vilkkaita, mitä vaan voi sattua heille. 

Yks mitä välillä pohdin, että kuinka helppoa olisi 80-luvun vanhemmuus kun ei tarvinnu pelätä somea. Syy miksi vietän lasten kanssa paljon eikä he ole koko ajan kavereilla jne on se yksinkertainen asia, että jos tämän ikänen menee kaverille tai tulevat meille, KAIKKI puuha liittyy someen. On snappii jo vitosluokkalaisilla, pelit, tiktokit jne. Mun lapsilla ei ole kuin yksi peli, jota pelaa. 

En halua että katsovat horror juttuja liian aikaisin pornosta puhumattakaan. Tällä olemisella lasten kanssa suojelen heitä somelta ja tuntuu kyllä tosi tympeeltä välillä. Kaikilla lapsilla kännyt kiinni käsissä eikä enää leikitä pihoilla, kiipeillä puissa jne samalla tavalla kuin ennen. Aina on se puhelin jollain ja sitä aletaa selkä kyttyrässä tuijottaan..

Että siinä selitys..

Tästä syystä olen vannonut että meille ei mitään tablettia tule. Meillä vanhemmilla ei ole ja se joka sellaisen ostaa, saa sen nenäänsä. Parin nuoremman sukulaislapsen kanssa törmäsin tähän syödessä ohjelmien tuijottamiseen zombina ja sitten se syöminen jäi jo nelivuotiaalta, joka ei kuitenkaan halua tulla syötetyksi. Yhtä taistelua ja muistuttelua. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa muistan (noin 00 alkaen, 90 lukua en muista) suositeltiin että syödään yhdessä. Mitä yhdessä syömistä se on jos leikki-ikäinen tuijottaa tablettia? 

 

Meillä kyllä saa pelata, mutta konsolilla kun ikätaso riittää ja tietokoneella myös. Niissä se hyvä puoli kun niitä ei voi siirtää sinne ruokapöytään. 

 

Enkä ole edes vanha, 31-vuotias, mutta tuntuu tosi vieraalta että kaksi vuotias osaa vaatia bussissa videoita äidin puhelimesta. Eihän se lapsi osaa siinä iässä pyytää, ellei sitä ole opetettu?

Ei kukaan aikuinenkaan jaksa jatkuvaa selitystä, miksi sitten lapsi haluisi sellaista kuunnella? Juu lapselle on hyvä joissain tilanteissa selittää mitä tapahtuu, mutta just tää nyky vanhempien ihan jatkuva hölötys kaikesta turhasta on rasittavaa ja tekee osaltaan lapsista levottomia, uskon näin.