Miehesi ei ole suurin rakkautesi?
Herkkä aihe en uskalla ottaa ystävien kanssa puheeksi. Olimme kevään ajan tauolla, monta vuotta yhdessä olleen mieheni kanssa. Eron syynä oli oma kaipuuni kokemuksiin ja itsenäisyyteen. Mies on hyvä ja kiltti, kunnollinen. Meillä on yksi yläkoulua käyvä lapsi. Ehdimme muuttaa erilleen muutamaksi kuukaudeksi.Siis rehellisesti olimme eronneet, eikä ollut mitään selän takana vehtaamista.
Itselläni oli kuuman, polttavan intohimoisen seksin suhde tässä kesällä. Miehellä ei ole ollut (ennen kuin kukaan epäilee, voin sanoa että uskon miestä. Hän on introvertti, on ollut erostamme sydänsurussa ole hakenut muita naisia). Nyt pohdimme yhteenpaluuta.
Yläkoululainen lapsemme tietenkin toivoo paluuta yhteen. Itsellenikin olisi hienoa saada jälleen jakaa arjen kuluja. Mies on kiltti, fiksu ja luotettava, vakaa. Meillä on jonkin verran yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Mutta koettuani huumaavan intohimoisen seikkailun tässä välissä, en tiedä mitä ajatella.
Muilla vastaavaa? Tai ajatuksianne?
Kommentit (18)
Haluat jakaa arjen kuluja miehesi kanssa?
Nyt sinun pitää vain päättää, että raha vai rakkaus.
Haluat jakaa yhteisiä kuluja kiltin miehen kanssa - onko muita syitä palata yhteen?
Eihän miehiä kuulu rakastaa ihmisenä. Miehissä rakastutaan siihen huomioimiseen ja palveluun mutta sillä ihmisellä ei lopulta ole väliä
Totta kai mieheni on Elämäni Suurin Rakkaus, enhän muuten olisi mennyt hänen kanssaan avioon kohta 50 vuotta sitten ja lahjoittanut hänelle vielä lapsiakin.
Miksi se kenet valitsee ei voi olla se elämän suurin rakkaus? Ei kenenkään tarvitse tyytyä vähempään. Lopettaisin suhteen, ja minulle kerrottaisiin olevani vain korvike. Meille kaikille on monia muitakin vaihtoehtoja. Ei kannata tyytyä mihinkään huonoon.
EI minunkaan mieheni ole suuri rakkauteni. Nyt kun lapset ovat aikuisia niin olen lähdössä tästä elämään itseni näköistä elämää. Tämä vaihe on kohta ohi ja suunta kohti sitä loppuelämän parisuhdetta tai jotain.
Vaikea ymmärtää miten olisin avioliitossa ihmisen kanssa, joka ei ole suurin rakkauteni? Ei todellakaan yhteenpaluuta mikäli tunne ei ole tuo, siinä heittää elämänsä hukkaan ja tekee samalla saman toiselle.
Ovatko tunteet vain hävinneet kokonaan, vai miten olette päätyneet yhteen? Vai onko lapsi tullut jo muutaman ensimmäisen vuoden aikana, jolloin voi periaatteessa olla vielä ihastusta vaikka oikea rakkaus puuttuisikin.
Vierailija kirjoitti:
EI minunkaan mieheni ole suuri rakkauteni. Nyt kun lapset ovat aikuisia niin olen lähdössä tästä elämään itseni näköistä elämää. Tämä vaihe on kohta ohi ja suunta kohti sitä loppuelämän parisuhdetta tai jotain.
Surullista. Milloin tunteet loppuivat?
Siis tuo olisi pahin pelkoni, että mieheni olisi kanssani vaikka kokisi etten ole hänen suurin rakkautensa ja että hän kokee intohimoa minua kohtaan. Toivoisin, että mies lähtisi, jos näin olisi. Vaikka rakastan häntä yli kaiken.
Minun suuri rakkauteni oli edellinen avioliittoni. Nykyinen on vain jotain sairasta paskaa jossa odotan lasten varttumista ja lähtöä omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI minunkaan mieheni ole suuri rakkauteni. Nyt kun lapset ovat aikuisia niin olen lähdössä tästä elämään itseni näköistä elämää. Tämä vaihe on kohta ohi ja suunta kohti sitä loppuelämän parisuhdetta tai jotain.
Surullista. Milloin tunteet loppuivat?
Tunnen monia joilla oli vaan pakko mielle saada kakaroita jonkun ensimmäisen uhrinsa kanssa eikä siinä ollut mitään sen kummempaa rakkautta tai ne tunteet haihtui jo alle aika yksikön. 😁 Seksikokemuksia sitten haettiin pettämällä ja mitä aikaisemmin alettiin kotia leikkimään niin sitä aikaisemmin alettiin käymään vieraissakin.
Vierailija kirjoitti:
Minun suuri rakkauteni oli edellinen avioliittoni. Nykyinen on vain jotain sairasta paskaa jossa odotan lasten varttumista ja lähtöä omilleen.
Kuinka monta avioliittoa sulla oikein on. Miksi ensimmäinen ei toiminut.
Palaa luotettavan miehen kanssa yhteen, mutta harrasta salaa intohimoisia seikkailuja toisen/muiden miehen kanssa. Pettäminen on elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Palaa luotettavan miehen kanssa yhteen, mutta harrasta salaa intohimoisia seikkailuja toisen/muiden miehen kanssa. Pettäminen on elämän suola.
Tämä. Kerran täällä vaan eletään ja silloin on syytä nauttia ja ottaa kaikki ilo irti elämästä.
Miehelle kelpaa sellainen "ihan hyvä nainen". Tärkeintä että yhdyntää kuitenkin on säännöllisesti.
Kyllä elämään mahtuu vähän jopa suurta draamaa koska niistä oppii jotakin.
Arki sitten jonkun harmaahiirulaisen kanssa ja ajatukset tuolla suuressa elämän draamassa joka sitten jakaa makuuhuoneenkin sinun ja harmaahiirulaisen kanssa.
Miten tämmöiseen päädyttiin?
Niin ja harmaahiirulainen on tietysti ollut kaikki vuosikymmenet naimisissa elämänsä suuren rakkauden kanssa ja tottakai lahjoittanut tälle ihania lapsia... Harmaahiirulaisen näköisiä lapsia komealle miehelle joka olisi voinut saada kauniitakin lapsia jotka olisivat voineet olla myös fiksuja.
Siis elämä on! Mutta mitä tämä itse kullekin sitten on on suuri mysteeri. Yksi rakastaa sitä ja toinen tätä. Koskaan ei voi tietää saako oikeasti aitoa vastarakkautta siltä jonka kanssa on päätynyt yhteen ja painaako vaat tasan. Sitäkään ei voi tietää minkälaista vastarakkautta olisi saanut siltä jota itse pitää elämänsä suurena rakkautena.
Se on vaan lähdettävä siitä että jokainen on täällä ypöyksin ja vastaa kaikista teoistaan kantamalla niitä sisällään vaikka kukaan muu ei tietäisi niistä mitään. Monella on hirvittäviä luurankoja kaapeissa ainakin jos partneri ei ole se joku suuri rakkaus varhaisilta nuoruusvuosilta jolloin on vielä suhtkoht puhtaat paperit.
Mieheni on suuri rakkauteni. Olen ollut toisenlaisessakin suhteessa enkä enää ikinä lähtisi sellaiseen.
Tunnetko miestäsi kohtaan mitään muuta kuin ystävyyttä? Jos et tunne, en suosittele palaamaan yhteen.
Kumppanin ei tarvitse olla se elämän suurin rakkaus. Mutta kumppanin täytyy vetää silti puoleensa niin paljon, ettei muut ihmiset pyöri mielessä ja häneen haluaa sitoutua.