Uusi parisuhde, kun itsellä raskas elämäntilanne meneillään, kokemuksia kellään?

En tiedä saako otsikosta nyt selvää mitä tarkoitin, mutta tilanne siis se, että olen ollut sinkkuna jo pitkään ja toivonut löytäväni mukavan ja sopivan miehen parisuhteeseen. No nyt jo jonkun aikaa elämäntilanteeni on ollut todella raskas, toinen vanhempi sairasti pitkään ja kuoli. Sen jälkeen järjetön huoli toisesta vanhemmasta, joka myös nyt sai tietää vakavasta sairaudesta. Tämän lisäksi veli jättää kaikki vanhempiin liittyvät asiat mun hoidettavaksi ja vänkää vastaan esim perinnönjaossa. Lisäksi yksi muu sukulainen on ihan sekopää hullu ja tehnyt kaikkea kamalaa ja rikollistakin ja vaikka tämä ei minulta vaadi mitään toimia niin olen sen vuoksi todella ahdistunut ja surullinen. Ilman näitäkin olen keikkunut masennuksen partaalla jo pari vuotta yksinäisyyden ym. vuoksi.

No nyt sitten törmäsin jokin aika sitten vanhaan nuoruudesta tuttuun mieheen, joka on osoittanut kiinnostuksen merkkejä ja haluaisi tapailla. Mikäli elämäntilanteeni ei olisi näin raskas, tämä olisi juuri se mitä olen toivonut jo monta vuotta. Mutta koska olen ihan murheiden alle hautautunut ja tuntuu, että olkapäillä on koko ajan sadantonnin paino niin en tiedä miten pystyn aloittaa tapailua tässä tilanteessa. En yksinkertaisesti osaa edes hymyillä tällä hetkellä ja olen varmasti todella huonoa seuraa. Tuntuu, että aiempi huumorintajukin on kadonnut tyystin. Saatika, että tässä saisi päälle jonkun hurmaus-moodin ja kepeän kivan tunnelman ja tehtyä jotain kutkuttelevaa lähempää tuttavuutta jonkun kanssa.

Mitä ihmettä tässä tekisi? Voiko näin surkeasta tilanteesta saada rakennettua jotain? Ja kun tietenkin haluaisin suhteen alussa näyttää miehelle parhaat puoleni, mutta juuri nyt niitä ei ole edes olemassa itsessäni.