Masennus vai ADHD

Sinulla pitäisi olla vahva aavistus siitä, että olet adhd. Et ole pärjännyt normaalisti koulussa ja työpaikalla. Suuri osa ei pärjää edes yhteiskunnassa. Ihmiset syrjäytyy, sotkeutuu päihteisiin ja päätyy vankilaan/pöpilään. Elämä ei ole erityisen kurjaa eikä masenna, seinät vaan tulee vastaan joka puolella ja näihin osuu. Maailma on ahdas.

Aloitekyvyttömyys on ihan sivuseikka tässä sotkussa. Hyvä että edes jokin hillitsee tuottamasta lisää kaaosta. 

Neuro on muotia eli voit ilmeisesti valita minkä haluat ja puhua palvelualttiilta lääkäriltä (etsi joku autisti) diagnoosin siihen. Sitten vaan someen avautumaan. Neuron muotidiagnoosit näyttää myös paranevan terapialla ja lääkkeillä, että ei kannata masentua diagnoosista. Paitsi sen verran että saa kyyneliä storyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on aina ollut helppo aloittaa ja tehdä hauskoja ja kiinnostavia asioita. Esim. akvarellimaalauksen aloitin, mutta harrastus tyrehtyi kun huomasin että olen aika lahjaton. Ikävien asioiden, kuten vaikka siivous, aloittaminen on aina ollut vaikeaa. On pitänyt opetella rutiinit, joilla ylläpitää jonkinlaista siisteyttä. Minkähän diagnoosin voisin saada?

En ole oppinut siivousrutiinia koskaan. Edes työkykyisenä ja uralla menestyessä. Ja vaikka arvostan siistiä kotia. Se rönsyää aina, jos ylipäätään tajuan aloittaa.

Ap

Jos aloittaisit siitä, että laitat tavarat käytönjälkeen paikalleen ja likaiset kalsarit pesukoppaan. Astiat paiskot koneeseen. Tuon verran jaksaa kuka tahansa keskittyä eli kyse on opitusta laiskuudesta.

Vakavasti

Jos sulle merkkiäänen kera kilahtaisi 10 eur tilille aina kun laitat tavaran paikoilleen, niin luulisinpas että alkaisi onnistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on aina ollut helppo aloittaa ja tehdä hauskoja ja kiinnostavia asioita. Esim. akvarellimaalauksen aloitin, mutta harrastus tyrehtyi kun huomasin että olen aika lahjaton. Ikävien asioiden, kuten vaikka siivous, aloittaminen on aina ollut vaikeaa. On pitänyt opetella rutiinit, joilla ylläpitää jonkinlaista siisteyttä. Minkähän diagnoosin voisin saada?

En ole oppinut siivousrutiinia koskaan. Edes työkykyisenä ja uralla menestyessä. Ja vaikka arvostan siistiä kotia. Se rönsyää aina, jos ylipäätään tajuan aloittaa.

Ap

Jos aloittaisit siitä, että laitat tavarat käytönjälkeen paikalleen ja likaiset kalsarit pesukoppaan. Astiat paiskot koneeseen. Tuon verran jaksaa kuka tahansa keskittyä eli

Jos sulle merkkiäänen kera kilahtaisi 10 eur tilille aina kun laitat tavaran paikoilleen, niin luulisinpas että alkaisi onnistumaan.

Ei onnistu. Käänteisesti olen menettänyt kymmeniä tuhansia, koska ei onnistu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voihan diagnooseina olla molemmatkin. Itse pihdin ADHD:tä aika pitkään, jo masennusdiagnoosin saatuani. Ne asiat mitkä kiinnostavat, imaisevat mukanaan ja aloitan projekteja, varaan matkoja ja olen lapsenmielisen innoissani ja onnellinen asioista. Yllätys oli suuri, kun pitkän valvomisen (iso maalausurakka) ja muiden tapahtumien jälkeen dg olikin kaksisuuntainen.

Asia vaatii edelleen sulattelua, "mieluummin" olisin neuroepätyypillinen kuin sairastaisin kaksisuuntaista.

Hmm. Missä tutkimuksesi tehtiin ja kenen kustannuksella. Tuon tyyppiseen oireiluun minulle ehdotettiin vain psykoterapiaa. Etsi itse ja maksa itse. Tässä sitten jatkan ongelmieni kanssa kun ei ole rahaa eikä energiaa etsiä sopivaa terapeuttia. Tulee mieleen että miksi edes yritin.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla pitäisi olla vahva aavistus siitä, että olet adhd. Et ole pärjännyt normaalisti koulussa ja työpaikalla. Suuri osa ei pärjää edes yhteiskunnassa. Ihmiset syrjäytyy, sotkeutuu päihteisiin ja päätyy vankilaan/pöpilään. Elämä ei ole erityisen kurjaa eikä masenna, seinät vaan tulee vastaan joka puolella ja näihin osuu. Maailma on ahdas.

Aloitekyvyttömyys on ihan sivuseikka tässä sotkussa. Hyvä että edes jokin hillitsee tuottamasta lisää kaaosta. 

 

Neuro on muotia eli voit ilmeisesti valita minkä haluat ja puhua palvelualttiilta lääkäriltä (etsi joku autisti) diagnoosin siihen. Sitten vaan someen avautumaan. Neuron muotidiagnoosit näyttää myös paranevan terapialla ja lääkkeillä, että ei kannata masentua diagnoosista. Paitsi sen verran että saa kyyneliä storyyn.

En ole somessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinulla pitäisi olla vahva aavistus siitä, että olet adhd. Et ole pärjännyt normaalisti koulussa ja työpaikalla. Suuri osa ei pärjää edes yhteiskunnassa. Ihmiset syrjäytyy, sotkeutuu päihteisiin ja päätyy vankilaan/pöpilään. Elämä ei ole erityisen kurjaa eikä masenna, seinät vaan tulee vastaan joka puolella ja näihin osuu. Maailma on ahdas.

Aloitekyvyttömyys on ihan sivuseikka tässä sotkussa. Hyvä että edes jokin hillitsee tuottamasta lisää kaaosta. 

 

Neuro on muotia eli voit ilmeisesti valita minkä haluat ja puhua palvelualttiilta lääkäriltä (etsi joku autisti) diagnoosin siihen. Sitten vaan someen avautumaan. Neuron muotidiagnoosit näyttää myös paranevan terapialla ja lääkkeillä, että ei kannata masentua diagnoosista. Paitsi sen verran että saa kyyneliä storyyn.

Minua ei sinänsä kiinnosta diagnoosi muuten kuin että sitä kautta siihen saisi hoidon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinulla pitäisi olla vahva aavistus siitä, että olet adhd. Et ole pärjännyt normaalisti koulussa ja työpaikalla. Suuri osa ei pärjää edes yhteiskunnassa. Ihmiset syrjäytyy, sotkeutuu päihteisiin ja päätyy vankilaan/pöpilään. Elämä ei ole erityisen kurjaa eikä masenna, seinät vaan tulee vastaan joka puolella ja näihin osuu. Maailma on ahdas.

Aloitekyvyttömyys on ihan sivuseikka tässä sotkussa. Hyvä että edes jokin hillitsee tuottamasta lisää kaaosta. 

 

Neuro on muotia eli voit ilmeisesti valita minkä haluat ja puhua palvelualttiilta lääkäriltä (etsi joku autisti) diagnoosin siihen. Sitten vaan someen avautumaan. Neuron muotidiagnoosit näyttää myös paranevan terapialla ja lääkkeillä, että ei kannata masentua diagnoosista. Paitsi sen verran että saa kyyneliä storyyn.

Moni ADHD pärjää koulussa. Jopa työpaikallakin, paitsi kärsii ehkä itse, burnoutit tms. 

Diagnoosina ainakin masennus.

Tänään: heräsin ja olin nousemassa pitkään. Lopulta pääsin ylös. Olin päättänyt vakaasti, että tänään on päivä, jolloin saan mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olen hoitanut aamupesun. Nyt seilannut toiminnasta toiseen. Petaaminen kesken, aamupala kesken, tiskikoneen täyttö kesken, pyykkikoneen täyttö kesken, kuolleet kukat laitettu vaasista roskikseen ja kartonkiroskat viety eteiseen. Noita kaikkia kesken olevia siis olen jo aloittanut, mutten suorittanut loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosina ainakin masennus.

Tänään: heräsin ja olin nousemassa pitkään. Lopulta pääsin ylös. Olin päättänyt vakaasti, että tänään on päivä, jolloin saan mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olen hoitanut aamupesun. Nyt seilannut toiminnasta toiseen. Petaaminen kesken, aamupala kesken, tiskikoneen täyttö kesken, pyykkikoneen täyttö kesken, kuolleet kukat laitettu vaasista roskikseen ja kartonkiroskat viety eteiseen. Noita kaikkia kesken olevia siis olen jo aloittanut, mutten suorittanut loppuun.

Tämä siis ap.

Mieliala on varmaan se selkeimmin erottava tekijä. Masennuksessa tyypillistä on surullisuus, alakuloisuus, apeus, kiinnostumattomuus, toivottomuus jne. Asioihin tarttumisen vaikeus kumpuaa tästä. ADHD-ihmisellä taas mieliala voi olla ihan normaali/hyvä, mutta ei vaan saa tartuttua asioihin, koska keskittymiskyky ei riitä. 

Mutta toki ADHD-ihmiselläkin voi olla masennus, jolloin erottaminen onkin vaikeaa. Julkisella puolella ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä (ainakaan meilläpäin - olen aikuispsykiatrialla itse töissä ja teen mm. ADHD-kartoituksia) jos ihmisellä on ajankohtainen masennus. Silloin on käytännössä mahdoton erottaa, johtuuko sen hetkinen saamattomuus ja keskittymisvaikeudet masennuksesta vai onko siellä taustalla myös ADHD. Ensin pyritään siis hoitamaan masennus kuntoon, ja vasta sitten ns. paljastuu, että mikä se keskittymis- ja toimintakyvyn taso normaalivoinnissa sillä ihmisellä on. 

Ja on kyllä syytä myös huomioida tämä "itse hankittu ADHD". Varsinainen ADHD on keskushermoston kehityshäiriö, joka on läsnä ihan elämän varhaisvaiheista alkaen. Monella, jolla on ADHD:ta muistuttavia keskittymisongelmia, ei ole kuitenkaan oikeasti tätä kehityksellistä häiriötä, vaan keskittymisvaikeudet johtuvat aivojen ylikuormituksesta ja liian hektisestä ärsykeympäristöstä (älylaitteet, some, suorittaminen, ylikuormittava arki). Tällöin keskittymiskyky toipuisi elämän hidastamisella ja palautumisella. ADHD-ihmisellä taas ei. 

Psykiatrinen arvio alkaa elämäntarinasta ja yleisolemuksen arvioinnista. Tarkkaavaisuushäiriö ilmenee jo varhaislapsuudessa. Masennustaipumus alkaa myöhemmin ja voi liittyä traumaattisern tilanteeseen tai isoon elämänmuutokseen, yleensä vastoinkäymiseen. Voi olla kyse myös bipolaaritaudin masennusvaiheesta. Saamattomuus voi liittyä myös alkavaan psykoosisairauteen, päihdeongelmaan, persoonallisuushäiriöön, erilaisiin elimellisiin puutostiloihin ja jopa kasvainsairauksiin. Lievimmillään kyse on elämäntilannekriisistä eli et ole tyytyväinen elämääsi ja nyt tympii.

Vierailija kirjoitti:

Mieliala on varmaan se selkeimmin erottava tekijä. Masennuksessa tyypillistä on surullisuus, alakuloisuus, apeus, kiinnostumattomuus, toivottomuus jne. Asioihin tarttumisen vaikeus kumpuaa tästä. ADHD-ihmisellä taas mieliala voi olla ihan normaali/hyvä, mutta ei vaan saa tartuttua asioihin, koska keskittymiskyky ei riitä. 

Mutta toki ADHD-ihmiselläkin voi olla masennus, jolloin erottaminen onkin vaikeaa. Julkisella puolella ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä (ainakaan meilläpäin - olen aikuispsykiatrialla itse töissä ja teen mm. ADHD-kartoituksia) jos ihmisellä on ajankohtainen masennus. Silloin on käytännössä mahdoton erottaa, johtuuko sen hetkinen saamattomuus ja keskittymisvaikeudet masennuksesta vai onko siellä taustalla myös ADHD. Ensin pyritään siis hoitamaan masennus kuntoon, ja vasta sitten ns. paljastuu, että mikä se keskittymis- ja toimintakyvyn taso normaalivoinnissa sillä ihmisellä on. 

Ja on kyllä syytä myös huomioi

Olen yksityisellä. Lääkäri epäilee, ettei ADHD mahdollinen, koska olen pärjännyt ulkoisesti hyvin, vaikka kokenut koko elämän raskaaksi ja jo ala-asteella tajunnut olevani hermostollisesti ja motorisesti heikompi. Isällä autismin ja ADHD:n  ja äidillä lievän aspergerin. Mieliala ei ole depressiivinen, mutta todella hankala elämäntilanne ahdistaa kovasti ja saa aikaan kuolemantoiveitakin, en kuitenkaan pystyisi makaamaan kaiket päivät enkä murehdi. Toiminnanohjauksen vakavat ongelmat aiheuttavat ahdistusta. En ole työkykyinen, olin aiemmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieliala on varmaan se selkeimmin erottava tekijä. Masennuksessa tyypillistä on surullisuus, alakuloisuus, apeus, kiinnostumattomuus, toivottomuus jne. Asioihin tarttumisen vaikeus kumpuaa tästä. ADHD-ihmisellä taas mieliala voi olla ihan normaali/hyvä, mutta ei vaan saa tartuttua asioihin, koska keskittymiskyky ei riitä. 

Mutta toki ADHD-ihmiselläkin voi olla masennus, jolloin erottaminen onkin vaikeaa. Julkisella puolella ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä (ainakaan meilläpäin - olen aikuispsykiatrialla itse töissä ja teen mm. ADHD-kartoituksia) jos ihmisellä on ajankohtainen masennus. Silloin on käytännössä mahdoton erottaa, johtuuko sen hetkinen saamattomuus ja keskittymisvaikeudet masennuksesta vai onko siellä taustalla myös ADHD. Ensin pyritään siis hoitamaan masennus kuntoon, ja vasta sitten ns. paljastuu, että mikä se keskittymis- ja toimintakyvyn taso normaalivoinnissa sillä ihmisellä on. 

Ja on kyllä syytä myös huomioi

Voxra on auttanut, muu kokeiltu ei.

Ap

Jos keskittymisen ja toiminnanohjauksen ongelmia on ollut jatkuvasti lapsesta lähtien, ja lähisukulaisilla on nepsy-diagnooseja, niin silloin kyllä herää epäilys nepsyn mahdollisuudesta. Hoitamaton ADHD voi myös altistaa toistuvalle masennukselle/ahdistukselle, koska kun arki vaan jatkuvasti takkuaa,  niin se laskee mielialaa.  -Lainaamasi 

Toki tuosta viestistäsi on tainnut jäädä jotain sanoja pois eikä siitä selviä, onko vanhemmilla nepsy-diagnoosit vai onko omaa tulkintaasi, että noita piirteitä on heillä. 

Vierailija kirjoitti:

Toki tuosta viestistäsi on tainnut jäädä jotain sanoja pois eikä siitä selviä, onko vanhemmilla nepsy-diagnoosit vai onko omaa tulkintaasi, että noita piirteitä on heillä. 

Ei ole diagnooseja. Eihän mitään seiska/kasikymppisiä olisi edes diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Kun muotidiagnoosia haetaan, niin autismi on myös yksi vaihtoehto. Näistä pitää sitten arpoa itselle se parhaiten sopiva vaihtoehto ja ottaa selvää diagnoosiin liittyvistä oireista jotta virallisen diagnoosin saanti sujuu mahdollisimman kitkatta.

Onpa todella typerä kommentti. Sanoisin, että mieluummin sais ollakin vaikka sata väärää autismidiagnoosi, kuin että yhdeltäkään oikealta autistiltä jäis diagnoosi saamatta. Sanon tän siis autistina. Oman autismin selville saaminen pelasti mun elämän.

Tässä ketjussa kävikin jo ilmi, että molemmilla ap:n vanhemmista on autismin kirjoa, joten ihan vakavissaan ap:n kannattaisi selvittää sitä itseltäänkin. 

Yritän saada selvitettyä. Olen kuitenkin onnistunut pitämään niin hyvän kulissin, että työssä sujui ULKONAISESTI hyvin kunnes työkyky romahti kokonaan. Olen pitänyt vaan itseäni jotenkin "kyvytttömämpänä", ADHD ei ole käynyt edes mielessä, kun ei ole ollut tietoa aiheesta. Luin Karita Palomäen kirjan, kun lähin ystäväni kehoitti lukemaan sanoen, että on kuin sinä. Opinnoissa ja töissä on hyperfokuksella ja nopeudella saanut ihmeitä aikaan. 

Rakastan vauhtia, rakastun hetkensä kovaa, en pysty tekemään to do-listoja tai noudattamaan niitä, en opi arjen rutiineja. Silti vaikutan ulkopuolisille rauhalliselta ja säntilliseltä. En onnistu elämään arvojeni mukaan. On ruokaongelmia, aistiyliherkkyyksiä, hermoston väsymistä, migreeniä, impulsiivisuutta (puhun paljon ja miettimättä, lupaudun asioihin, innostun helposti ja hetkessä).

Ap

Adhd on biologinen. Täytyy ilmetä jo varhaislapsuudessa viimeistään ennen murrosikää. Tee Viivi-kysely vanhempiesi kanssa. Jos ei tule juuri mitään osumaa, on mitä todennäköisimmin kyseessä masennuksen oireet.

Rahankäytön ja ajankäytön hallinnassa ongelmia. Ostelen liikaa ja vääriä asioita. Hyvin kun menee pystyn hoitamaan muidenkin ongelmat töissä, vapaa-ajalla ties mitä vapaaehtoistoimintaa, urheilua, harrastuksis, kotona käyn vain nukkumassa ylivireisen hermoston katkonaista unta , rahaa tulee niin ei sen meneminenkään haittaa. Sitten taas voin olla burn outissa.  Hyvänäkään aikana ei ole arjen perusrutiinit hallussa: syön ulkona ja muut saa siivota. Haluaisin olla normaali keskiluokkainen kotirutiinit ja rahankäytön hallitseva nainen, mutta en opi niitä. 

Ap