Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun sairauttasi/oireita vähätelty läheisten toimesta?
03.07.2024 |
Jos haluat avata, mikä sairaus? Miten suhtauduit vähättelevään lähestymistapaan.
ymmärrän, että vaikeissa tilanteissa tukeminenkaan ei ole helppoa, ja siihenkin suurimmalle osalle olisi jonkinlainen tuki ja opastus tarpeen.
Itsellä tilanne, että omaa terveydentilaa vähätellään lähipiirissä, vaikka en edes itse tarjoile oirekirjoani kenellekään. Voisin hyvin jättää koko teeman omaksi riesakseni. Sairastan syöpää. Olotilaani penätään minulta *kuulumisia* soitellen, ja kun erehdyn kertomaan mitään yksityiskohtaisempaa, saan kuulla: voisiko se kuitenkin olla, että kuvittelet, ja olisiko psyykkistä. Välillä tuntuu, että olisi parempi vain kadota.
Kommentit (31)
Minulla on skitsofrenia ja äitini mukaan muutkin ovat välillä väsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niillä läheisillä joku persoonallisuushäiriö, mikä estää normaalin empatian tunteen ja järjen käytön?
Osa voi olla ns. liian rationaalisia. Pyrkii ajattelemaan kaikki asiat vain omasta kokemusnäkökulmasta. Mutta todellista kykyä empatiaan, ja asettumista toisen housuun ei ole. Eikä tarvitsekaan täysin osata kaikkea, mutta voisi edes kysyä:
miten sä jaksat, voiko auttaa mitenkään? Minkä kanssa kamppailet, ja onko jotain mitä haluat mun tekevän.
Usein riittää, ja on tärkeää, että vain kuuntelee ja on läsnä. Ei sairastunut halua kuulla joltain ulkopuoliselta diagnoosivaihtoehtoja; hän yrittää jo selviytyä.
Se, että osaa kuunnella, ja olla tyrkyttämättä ohjeita, on kullanarvoista.
Luulen, että osa ihmisistä yrittää jotenkin lohdutella ja olla empaattinen sillä, että "ei kannata kaikesta niin välittää, mullakin on välillä jalkasärkyä/vatsakipua jne."
Monen on vaikea tajuta, että voi olla ADHD ilman että on pärisevä sähköjänis.
Mulla on läheinen jonka pitää aina nokittaa "mull kyllä sattuu enemmän tohon MUN käteen", jos joskus totean että olka- tai kyynärnivel on taas niin kipeä ettei meinaa paitaa päälle saada.
Sukulainen haukkui minut pystyyn, kun sairastuin nuorena ykköstyypin diabetekseen.
Pistin välit poikki lopullisesti saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tosi vaikeasti allerginen monelle asialle. Oireet aiheuttaa esim voimakasta kipua poskionteloissa, migreeniä ja muuta mukavaa. Ei auta allergialääkkeet tms. Normaali sosiaalinen elämä on em. syiden vuoksi kuollut, elämä selviytymistaistelua ja enkä kykene töihin.
Kun yhdelle läheiselle sukulaiselle aihetta sivunnut, niin kuin liukuhihnalta tulee: "kaikilla meillä on tuollaisia ongelmia" tai jotain vastaavaa. Tuntee kuin sais märän rätin naamalleen.
Viimeks laitoin viestin perään asiasta, kun itku tuli jälleen puhelun jälkeen. Ei ole aikomusta soitella vähään aikaan... Mukavista asioista saisi puhua, mutta jos mainitsee vaikeuksista, niin suhtautuminen on yllä kuvatun kaltaista.
Jo vain, Struuman aiheuttamat oireet paranee lenkkeilyllä ja munuaisten vajaatoiminta (etenevä autoimmuunisairaus) puolestaan laihduttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut olla masentunut, ainakaan pahasti, kun pystyin vielä tuntemaan jotain. Siis surua ja ahdistusta. Ei ollut siis vielä sellainen turta ja tyhjä olo ettei mikään enää tunnu.
Autismikirjo, ahdistus, traumat, sosiaalisten tilanteiden pelko ja aistiyliherkkyydet ovat sukulaiseni mukaan vaan laiskuutta, tekosyy ja itse keksittyjä vaivoja. Näin ajattelee sukulaiseni, jolla itsellään onkin sitten suunnilleen kaikki muut vaivat. Mielelläni eläisin ilman näitä omia vaivojani, enkä todellakaan ole näitä itse keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on keski-ikäisenä saatu D1. Saan jatkuvasti ohjeita, jotka pätee nimenomaan D2:seen ja erikseen muistutetaan liikunnasta. Ei auta selitykset, että mulla sattuu olemaan sekä hiilari- että liikkumisherkkä tautiversio. Illalla harrastettu liikunta romauttaa sokerit takuuvarmasti yöllä ja ruoassa yksikin vahingossa laitettu ylimääräinen inskayksikkö tekee saman romahduksen ja tämä myös päivällä.
Nivelsairauttani on vähätelty. "Jos nyt vain olisit niin, ettei enää sattuisi", sanoi äitini joskus. Samoin psykoosisairauttani on ihmetelty, kun "olihan sulla ihan hyvä lapsuus ". Joo, kun se lapsuus ei vaikuta tällaisen sairauden syntyyn...