Lue keskustelun säännöt.
Neljä keinoa parantaa resilienssiä eli psyykkistä vastustuskykyä eli voimavaraa
03.07.2024 |
Näillä keinoilla saat itsellesi paremman resilienssin:
- lapsena saatu kasvatus
- yksilön biologiset ominaisuudet
- yksilön omat kokemukset
- lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavat myönteiset ja haitalliset tekijät
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi itse korjata sen mitä vanhemmat teki vuosikymmeniä sitten? Mieti mitä kirjoitat.
Ap tarkoittanee juuri sitä, että omaan resilienssiin voi itse vaikuttaa vain pieneltä osin.
Enimmäkseen ihmisen psyykkinen kestokyky johtuu geeneistä ja elämänkokemuksista, johon myös kasvatus/koti kuuluu.
Ehkä terapoimalla itseään (ei tarvi välttis ns. ammattilaisia) voi muuttaa ajattelutapaansa ja asennettaan elämään ja sen vaikeuksiin.
Minulla auttaa henk kohtaisesti usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään Taivaassa. Mikään ei voi sitä riistää, eikä mikään voi sitä ylittää. Tämä kehollinen elinaikamme on todella lyhyt. Siinä on monenlaista myllerrystä, mutta ikuisuuden näkökulmasta ne ovat kuin haihtuvaa usvaa. Ne saavat mennä läpi, samalla kun mieli ja sydän ovat taivaallisissa ja Jumalan rakkaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi itse korjata sen mitä vanhemmat teki vuosikymmeniä sitten? Mieti mitä kirjoitat.
Aluksi antamalla anteeksi, sillä he eivät välttämättä ymmärtäneet mitä tekivät. Sitten muuttamalla omaa asennettaan ympäristöä kohtaan. Muutos lähtee aina itsestä. Voi valita onko oman elämänsä sankari vai ottaako uhrin roolin.
Resilienssi ominaisuutena ei ole valintakysymys. Uhrius ei myöskään ole aina roolikysymys, monet ovat ihan oikeita uhreja.
Autistina olen saanut koko ikäni harjoitella ja oppia lisäämään sietokykyäni. Voimakkaat, epämiellyttävät aistielämykset ovat jokapäiväisiä. Näitä normaalit ihmiset eivät edes koe kuormittaviksi.
En silti pysty muuttamaan reaktiotani koviin ääniin, kirkkaisiin valoihin, voimakk hajuihin, äkilliseen kuumuuteen/kylmyyteen jne. Voin vain yrittää suojautua niiltä ja ennakoiden vältellä.
Tässä ei ole vielä mitään niistä koettelemuksista, joihin normi-ihmisetkin tarvitsevat resilienssiä: joutuminen väkivallan uhriksi ja onnettomuuksiin, hylätyksi, petetyksi ja huijatuksi tuleminen, sairastuminen vakavasti jne.
Olen elämäni loppusuoralla ja saanut kokea myös kaikkea tuota. En jaksa enää edes tuohtua moisista. Todella: en vaivaudu tuhlaamaan henkistä energiaani reagoimalla muun maailman epätäydellisyyteen. Se on mitä on. Ja minä olen oma, erillinen entiteettini.
Kun ne aivot vaurioituu lapsuudessa niin niiden rakennetta ei enää kykene muuttamaan aikuisena vaikka miten itseään aivopesisi. Niiden mekaniikka tuottaa päätelmiä on vaurioitunutta. Jos sinulta leikataan jalka irti, niin et sitä jalkaasi kykene käyttämään, vaikka miten kuvittelisit että se on siinä. Voit hankkia proteesin, mutta se näkyy aina liikkeistäsi, että et kulje normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne aivot vaurioituu lapsuudessa niin niiden rakennetta ei enää kykene muuttamaan aikuisena vaikka miten itseään aivopesisi. Niiden mekaniikka tuottaa päätelmiä on vaurioitunutta. Jos sinulta leikataan jalka irti, niin et sitä jalkaasi kykene käyttämään, vaikka miten kuvittelisit että se on siinä. Voit hankkia proteesin, mutta se näkyy aina liikkeistäsi, että et kulje normaalisti.
Jos ei puhuta ihan fyysisestä aivovauriosta (johtuen esim. hapenpuutteesta tai iskusta päähän), aivot ovat hyvin plastinen elin, joka muokkaantuu koko elinaikansa.
Aivoille voi opettaa uutta ja oppia pous vanhasta, loppuun asti. Samoin kuin esim. liikuntakykynsä menettänyt voi treenata hermoratoja ja oppia kävelemään uudelleen. Toki aivojen poisto on lopullista kuten amputaatio.
Aivot reagoivat aina uusiin kokemuksiin ja niihin voi vaikuttaa myös lääkeaineilla, sähköiskuille ja hallusinogeeneillä, joilla on saatu jopa vaikea, krooninen masennus katoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että älykkyys ja resilienssi korreloivat vahvasti.
No, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Mutta tämänkin hyväksyminen itsessään edellyttää - resilienssiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että älykkyys ja resilienssi korreloivat vahvasti.
No, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Mutta tämänkin hyväksyminen itsessään edellyttää - resilienssiä.
Älykkyys lisää todennäköisyyttä sairastua mielisairauksiin ja päätyä itsemurhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resistenssi tarkoittaa itselle epämukavien asioiden sietämistä. Se ei ole positiivista, vaikka tätä pidetään nykyään hyvänä ominaisuutena. Se aiheuttaa aina stressiä, että joudut venymään yli oman mukavuusalueen.
Sitähän se elämä on: sietämistä ja paksun nahan kasvattamista. Toiset onnistuvat siinä paremmin, toiset huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi itse korjata sen mitä vanhemmat teki vuosikymmeniä sitten? Mieti mitä kirjoitat.
Aika helpostikin, kun ei enää ole avuton lapsi. Saa sen hyvän perheen sitten aikuisena, se korjaa.
Ne jotka on ikuisesti avuttomia lastuja laineilla on yleensä myös tyytymättömiä ja onnettomia.
Täh? Ei se aikuinen hyvä perhe synny "aika helposti", eikä se onnistuessaankaan millään taikasauvalla korjaa traumaattista lapsuutta, vaikka voi toki vastoinkäymisten sietokykyä parantaa.
Miksi kaiken pitäisi olla taikasauvan loihdittavissa? Mutta jos perheen haluaa, sen yleensä kyllä saa (ellei ole pahasti häiriintynyt ja osa heistäkin saa perheen). Ja niitä korjaavia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi itse korjata sen mitä vanhemmat teki vuosikymmeniä sitten? Mieti mitä kirjoitat.
Aluksi antamalla anteeksi, sillä he eivät välttämättä ymmärtäneet mitä tekivät. Sitten muuttamalla omaa asennettaan ympäristöä kohtaan. Muutos lähtee aina itsestä. Voi valita onko oman elämänsä sankari vai ottaako uhrin roolin.
Resilienssi ominaisuutena ei ole valintakysymys. Uhrius ei myöskään ole aina roolikysymys, monet ovat ihan oikeita uhreja.
On se, itse valitsee miten vastoinkäymiseen suhtautuu. Onko se maailmanloppu vaiko normaalin elämän vaikeus, josta kyllä selvitään. Omaa ruikuttavaa ja uhriutuvaa elämänkatsomusta voi muuttaa, jos haluaa. Ei tosin sormia napsauttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne aivot vaurioituu lapsuudessa niin niiden rakennetta ei enää kykene muuttamaan aikuisena vaikka miten itseään aivopesisi. Niiden mekaniikka tuottaa päätelmiä on vaurioitunutta. Jos sinulta leikataan jalka irti, niin et sitä jalkaasi kykene käyttämään, vaikka miten kuvittelisit että se on siinä. Voit hankkia proteesin, mutta se näkyy aina liikkeistäsi, että et kulje normaalisti.
Höpö höpö. Irti leikatun jalan tilalle saa proteesin, ja pärjää oikein hyvin. Aivot uusiutuvat kuolemaan saakka, ei sulle mitään lobotomiaa ole tehty. Vaikka tekstistä voisi muuta luulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vain mutta resilienssi on sietokykyä eikä vastustuskykyä.
Terminologia haltuun, ymmärrän että persoonallisuuseromme luovat myös ymmärryseroja asioihin. Ymmärsin siis mitä yrität sanoa.
Tästäkin syystä monet asiat on ymmärretty väärin koska kaikki eivät ymmärrä asioita oikein, kertojat tai lukijat tai kummatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain mutta resilienssi on sietokykyä eikä vastustuskykyä.
Terminologia haltuun, ymmärrän että persoonallisuuseromme luovat myös ymmärryseroja asioihin. Ymmärsin siis mitä yrität sanoa.
Tästäkin syystä monet asiat on ymmärretty väärin koska kaikki eivät ymmärrä asioita oikein, kertojat tai lukijat tai kummatkaan.
Lisäisin että sietokykyä ja psyykkistä kestävyyttä tottakai.
Vastustuskykyä ajattelisin niin että henkilön täytyy kestää asioita. Se sopisi joillekin ajatuksena hyvin. Täytyy kehittää vastustuskykyä joka taas auttaa vahvistamaan psyykkistä kestävyyttä elämässä mutta se täytyy tehdä oikein ettei tule elämään lisää ongelmia.
Sinä ainakin olet valinnut ääliön roolin.