1,5-vuotiaan rajut kiukkukohtaukset
1,5-vuotiaalla tytöllämme on ilmeisesti alkanut uhmaikä. Miten pitkään kiukkukohtaukset normaalisti kestävät? Tyttö saattaa huutaa tunninkin suoraa huutoa eikä siihen auta mikään. Olen yrittänyt pitää sylissäkin, mutta neidissä on voimaa kuin pienessä pitäjässä, enkä kerta kaikkiaan saa pidettyä häntä paikoillaan. Tyttö piiloutuu sängyn, sohvan, nojatuolin tai pöydän alle, hakkaa päätään seinään, lyö nyrkeillä lattiaa, puree, nipistelee... ja huutaa niin lujaa kuin pystyy. Onko tämä normaalia? Onko kenelläkään kokemusta?
Voisin kysyä neuvolasta, mutta siellä on tällä hetkellä sijainen joka ei tiedä mistään mitään. Antaa vain esitteen, että luepas tuosta.
Kommentit (3)
Meillä tyttö alkoi harrastaa tuota jo alle vuoden ikäisenä. Tyttö oli jo vauvana siinä mielessä vaikea, että sai hepuleita pikkuasioista eikä osannut tyyntyä, vaikka hätä oli ohi. Sylissä pitäminen pahensi tilannetta, joten oli parasta antaa tytön raivota ensin ja sylitellä sitten.
Puheen kehittyessä raivarit lievenivät, ja vaikka tuon vaikean 1,5 vuoden iän jälkeen on tullut uusiakin uhmajaksoja, nyt 3-vuotiaamme on selvästi rauhoittunut.
Yritä itse olla johdonmukainen ja rauhallinen. Lapsi saattaa pelästyä omaa raivoaankin, ja jos hän näkee vanhemman pelkäävän, hän voi hätääntyä vielä enemmän. Yritä ennakoida hankalia tilanteita (mm. siirtymiset), vältä kiirettä ja anna runsaasti hellyyttä!
Peppilotta82:
Tyttö saattaa huutaa tunninkin suoraa huutoa eikä siihen auta mikään. Olen yrittänyt pitää sylissäkin, mutta neidissä on voimaa kuin pienessä pitäjässä, enkä kerta kaikkiaan saa pidettyä häntä paikoillaan. Tyttö piiloutuu sängyn, sohvan, nojatuolin tai pöydän alle, hakkaa päätään seinään, lyö nyrkeillä lattiaa, puree, nipistelee... ja huutaa niin lujaa kuin pystyy.
Ei tosiaan voi ottaa syliin, kun meillä vastaavia kohtauksia tulee. jos yritän ottaa syliin niin rimpuilu vain lisääntyy. Niinpä olen tyytynyt olemaan vieressä ja sanomaan että voi tulla syliin kun haluaa. Meillä tahtomisongelmia on helpottanut huomattavasti se, että tarjoan pari vaihtoehtoa toiminnalle: pukeutumisessa esim. että voi laittaa nämä tai nuo housut... kun jotain saan itse valita niin muu sujuu hiukan helpommin. Kaikesta yrityksestä huolimatta melkein päivittäin oma kärsivällisyys kohtaa rajansa... huutoa siis tulee ja lopuksi pyydetään anteeksi, molemmat.
Meidän tyttö nyt pian 1v9kk. Aika tarkalleen 1v6kk iässä alkoivat aivan vastaavanlaiset " kohtaukset" . Epäilin jo MPR-rokotettakin, kun niin seinästä alkoivat yhtäkkiä. Välillä on ollut parempia vaiheita, mutta nyt taas vähän huonompi.
Kannattaa katsoa ettei pikkuinen pääse satuttamaan itseään esim. meillä änkee pinnasängyn alle, jonne ei mahdu ja selkään sattuu. Välillä yritän pitää sylissä, mutta useinkaan ei onnistu. Tyttö potkii, rimpuilee, repii, läpsii, huitoo... ties mitä. Lopulta kuitenkin lähes aina rauhoittuu syliin, kun on ensin saanut " huutonsa huudettua" . Sitten silitän tai juttelen, että tiedän sinua nyt harmittavan jne.
Tämäkin on onneksi vain ohi menevä vaihe, mutta ottaa kyllä koville. Välillä täällä on äidillä itku kurkussa, kun mikään ei tunnu auttavan. Tsemppiä teille!