Lue keskustelun säännöt.
Mikä hinku mummoilla on syöttää lapsille aina järkyttävät määrät sokeria?
01.07.2024 |
Suorastaan tyrkytetään että ota tästä lettua, pullaa, jäätelöä, karkkia, suklaata..
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi näkee toisia isovanhempia monta kertaa viikossa. Toisia kerran kuussa tai kahdessa. Ensimmäiset eivät juuri syötä herkkuja vaan ihan normaalia arkiruokaa ja välipaloja. Herkkuja saa heillä lähinnä juhlissa ja joskus vaikka hyvästä todistuksesta tai muusta saavutuksesta. Toisten isovanhempien kanssa taas käy nähdessään jätskillä tai burger kingissä ja mummo tuo tullessaan itse leipomiaan herkkuja. Tämä on ok, koska ei ole arkea vaan satunnaista.
Onpa teillä tiiviit suhteet isovanhempiin. En ehtisi kolman lapsen lapsia ruokkimaan noin tiheään tahtiin. Minulla on omat juttuni, lapsilla lapsineen omansa.
Jokainen tyylillään. Meille on tärkeää, että lapsella on läheiset välit lähellä asuviin isovanhempiin. Itsellänikin on ihania muistoina lapsuudesta, kun oli tiiviit välit isovanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä jälkikasvu syö aina ns. kunnon ruuan ja sitten jonkun jälkiruuan. Sipsejä, limuja ja jäätelöitä ei ole tarjolla. Kauppareissulla voi jätskit tai mansikat ostaa. Tyttäret tykkääkin enemmän vaikka näkkäristä leikkeleiden kera ja teestä tai maidosta ja hedelmistä. Sama perinne jatkuu lastenlasten kanssa. Kait se makeiden tarjoaminen perustuu historiaan, aikoinaan niitä sai tosi harvoin ja niitä himoittiin. Nykyään syödään sitä mitä opetetaan ja mitä annetaan. Ei omat öapset karkeista välittäneet kun eivät niihin tottuneet. mieluummin marjoja tai hedelmiä kuin pullaa ja karkkia tai sipsejä.
Ihme juputusta koko ketju siitä, kun mummot martyriina ettei saisi lapsenlapsia pitää syöttöporsaina. Varmasti omassa kodissakin niitä herkkuja saadaan, mutta vanhemmat osaavat määrittää paljonko ja milloin. Miksi on hienoa, että elämä pyörii ruoan ympärillä ja sairaan ruokasuhteen kasvatus?
Monet lapset on persoja makealle. Ei kai kukaan tyrkytä alkoholiin menevällekään joka välissä, että otapa nyt huikka nii tulee parempi mieli tai syöppäs nyt ruokas niin saat konjakin. Ripustapa pyykit niin saat sitten jääkaapista olutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidät on opetettu rakastamaan ruoalla, mikä on sairasta. Tunteita ei saa ikinä liittää syömiseen.
" Oletkos itse sairas? Mummina olen hemmotellut lapsenlapsia hyvillä tuliaisilla aina kun nähtiin. Kohtuudella. Vien kyllä muutakin kuin syötävää.
Onko sinulla kokemusta lapsenlapsen ihanuudesta ja siitä kun haluaa hemmotella? Ja vielä: äitinsä laittaa aina isommat tuliaiset (esim. laivalta tuodut herkut) kaappiin ja antaa säännöstellen. Ja meillä myös syötiin aina ruuat...
terv. mummi
Etkö siis keksi yhtään mitään muuta ilmaisutapaa kuin se ruoka/herkut???
Aivan, vois vaikka halata
Ehkä ap:n ei kannata yleistää. Tämä pätee varmasti moniin isovanhempiin: olen mummo ja isomummo, enkä ikinä ole tuputtanut tai syöttänyt lapsille makeaa. Olen pitänyt arvossa perheen (lasten vanhempien) tapaa toimia. Ja asiat olen etukäteen sopinut ja jutellut lasten vanhempien kanssa ja myös seuraamalla miten he perheenä toimivat.
Toisaalta, monessako perheessä pidetään karkkipäiviä, jolloin lapsi saa ahmia makeaa mielin määrin, kipeäksi tuloon asti?
Omat lapseni saivat makeaa, kohtuudella, silloin kun halusivat. Niillä heidän ystävillään, joilla oli "karkkipäivä", loppuivat karkit alta aikayksikön, omilla lapsillani ei ollut tarvetta ahmia pussia tyhjäksi samantien. Varmaan juuri siksi, että karkit ja makea eivät olleet mitään erityisherkkuja, vaan osa tavallista elämää. Ja edelleen korostan: kohtuudella.
Jokainen perhe tekee itse rajat ja sopii myös isovanhempien kanssa miten toimitaan. Se ei onnistu tämän palstan sivujen kautta, vaan yhdessä juttelemalla, asiasta kuin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli tapana vieraille tarjota jotain. Ihmettelin alkuun miniääni kun 150 kmn vietiin lapset tai haettiin ei kysynyt edes haluaisitteko vettä. tai istukaa hetkeksi. Miehestäni etenkin oli outoa kun oli tottunut savokaiseen vieraanvaraisuuteen .
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tapana vieraille tarjota jotain. Ihmettelin alkuun miniääni kun 150 kmn vietiin lapset tai haettiin ei kysynyt edes haluaisitteko vettä. tai istukaa hetkeksi. Miehestäni etenkin oli outoa kun oli tottunut savokaiseen vieraanvaraisuuteen .
Miksi ihmeessä sen miniän just olisi pitänyt kestitä? Missäs se oma poikanne luuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisitpä vaan kuinka paljon sokeria on siinä, mitä sinä lapsillesi syötät.
Tai siinä mitä päiväkodeissa ja koulussa syötetään.
Tämä. Itse yritin pitää mahdollisimman terveellistä linjaa niin kauan kuin olin lapsen kanssa kotona. Söi esim. maustamatonta jugurttia marjoilla ihan mielellään herkkuna. Ei juotu limua eikä mehua vaan vettä tai vissyä.
Kaikki vesittyi, kun meni kolmevuotiaana päiväkotiin ja alkoi saamaan päiväkodin sokerikyllästettyjä välipaloja, kaakaoita ja mehuja. Sai siellä myös ensimmäiset nakit, makkarat ja nugetit.
Ei ne satunnaiset isovanhempien kanssa herkuttelut paina yhtään mitään sen rinnalla mitä päiväkodissa syötetään.
Katsokaas koulujen lähellä olevia karkkipaperimäärää. Vai mummotko ne siellä alikulussakin on nameja ja tölkkujuomia tuputtamassa? Koulun läheinen Lidl vekaroita täyteen välituntien aikaan karkkiostoksilla ja irtopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisitpä vaan kuinka paljon sokeria on siinä, mitä sinä lapsillesi syötät.
Tai siinä mitä päiväkodeissa ja koulussa syötetään.
Tämä. Itse yritin pitää mahdollisimman terveellistä linjaa niin kauan kuin olin lapsen kanssa kotona. Söi esim. maustamatonta jugurttia marjoilla ihan mielellään herkkuna. Ei juotu limua eikä mehua vaan vettä tai vissyä.
Kaikki vesittyi, kun meni kolmevuotiaana päiväkotiin ja alkoi saamaan päiväkodin sokerikyllästettyjä välipaloja, kaakaoita ja mehuja. Sai siellä myös ensimmäiset nakit, makkarat ja nugetit.
Ei ne satunnaiset isovanhempien kanssa herkuttelut paina yhtään mitään sen rinnalla mitä päiväkodissa syötetään.
Olet väärässä. Ranskassa välipalalla lapsille "suklaalettuja, croissantteja, keksiä ja karkkia". Lisäksi lähes joka aterialla syödään makea jälkiruoka, jo 3-vuotiaille tarkoitetussa esikoulussa. Jälkiruoka on esim. suklaavanukasta. Lastenlääkäri kehottaa lisäämään jogurttiin sokeria, jotta menee paremmin alas vauvalle.
Jos jonkun palstalaisen mummo yrittäisi samaa, huuto alkaisi heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä äitini että anoppini olivat näitä ruoalla rakastavia.
Kumpikaan ei koskaan edes kunnolla tutustunut siihen lapseensa tai lapsenlapsiinsa. Nämä nähtiin jotenkin oman itsen jatkeina, jonka kuviteltiin ajattelevan ja tuntevan samoin kuin he itse.
Äitini helmasynti oli herkkujen jatkuva tuputtaminen. Siis koko ajan tungettiin karkkia, pullaa, keksiä, jäätelöä jne. Ekat marmeladimakeiset oli framilla jo kynnyksellä.
Anoppini taas tunki järjettömiä määriä sitä ruokaa. Siis tyyliin 60 karjalanpiirakkaa ja kuusi pullapitkoa pakkaseen tuliaisina jne. Omalla pojallaan ja nuorimmalla lapsellamme keliakia, mutta tätähän hän ei ikinä hahmottanut, vaan sitä pullaa ja piirakkaa tuputettiin silti.
Molemmat tohottivat koko yhdessäoloajan sitä ruokaa, ruokaa, ruokaa. Kun pöydästä noustiin, uusi ateria oli jo tulossa.
Ahdistavaa.
Monessa mummolassa syödään paremmin kuin kotona. Mummolassa kotiruokaa ja kotona valmisruokaa ja pikaruokaa. Mummot kokkaa salaatit ja lohet ja juurekset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppukyläily meneekin sitten lasten riehuessa sokerihumalassa ja aikuisilla hermot kireänä.
Sokeri on luonnontuote, ei siinä mitään pahaa ole. Antaa nopeaa energiaa ja palauttaa raskaan treenin jälkeen. Ei ole pullat ja jäätelöt meidän perhettä lihottanut kun syö kohtuudella. Vaarallisempia nämä sokerittomat makeutusaineet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lapsuudestani tuon herkkujen tuputuksen ja senjälkeisen ainaisen pahoinvoinnin. Olisin toivonut, että aikuiset olisivat tajunneet rajoittaa tuota herkuttelua ja tarjonneet enemmän terveellisiä vaihtoehtoja.
Edelleen mummolan kahvipöytä on usein täytetty monella makealla herkulla (erimakuiset keksit, kermakakku, kuivakakku, pulla) ja kahvipöydän suolainen tarjottava on myöskin usein tuhtia ja rasvaista. Lapsilla on kova makeanhimo ja he haluavat maistaa kaikkea ja isovanhemmat innostuvat ja tuputtavat.
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudestani tuon herkkujen tuputuksen ja senjälkeisen ainaisen pahoinvoinnin. Olisin toivonut, että aikuiset olisivat tajunneet rajoittaa tuota herkuttelua ja tarjonneet enemmän terveellisiä vaihtoehtoja.
Edelleen mummolan kahvipöytä on usein täytetty monella makealla herkulla (erimakuiset keksit, kermakakku, kuivakakku, pulla) ja kahvipöydän suolainen tarjottava on myöskin usein tuhtia ja rasvaista. Lapsilla on kova makeanhimo ja he haluavat maistaa kaikkea ja isovanhemmat innostuvat ja tuputtavat.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsella on ravitsemusarvot kohdallaan, tarkoittaa, että riittävästi sinkiä, mg, mn, ca jne, lapsella ei edes iskee silloin makeannälkää. Ravitsekaa lapset oikein ja että ei tulis mitään puutostiloja. Sitten ne eivät edes haikaile makean perään. Daatelit, hunaja köyvät hyvin karkkien korvikkeksi.
Eihän he haikaile, vaan se tungetaan kirjaimellisesti suuhun. Minun äidilläni roikkui munkkipussi ranteessa ja kulki lapsen perässä tunkemassa paloja lapsen suuhun aina knu se avasi suunsa puhuakseen.
Höpö höpö - keksi parempia valheita 🙄
Ei ole vale. Hän selitti että ruokkii lasta kuin linnunpoikasta.
Epäilen, että sulla on paljonkin näitä väärinymmärryksiä elämässäs.
Meidän lapset juoksivat usein läheiseen mummolaan herkuttelemaan kun kotona ei ruoka maistunut. Kosto on suloinen kun lapsenlapsia ilmaantuu...
Mumma antoi lapsille vasullisen sokeria. Ratkaisu: vasu pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tapana vieraille tarjota jotain. Ihmettelin alkuun miniääni kun 150 kmn vietiin lapset tai haettiin ei kysynyt edes haluaisitteko vettä. tai istukaa hetkeksi. Miehestäni etenkin oli outoa kun oli tottunut savokaiseen vieraanvaraisuuteen .
Miksi ihmeessä sen miniän just olisi pitänyt kestitä? Missäs se oma poikanne luuraa?
Miniän koti, emäntä päättää tarjoilut. Poika joskus näön vuoksi ehdotti jos keitetään kahvit. Mutta se oli kulissia, ei heillä ollut kahvia eikä keitintä kun teen juojia.
Ei kai appivanhemmat voi tulla peremmälle pyytämättä, miniöinä tiedätte itse, puoliso eikä apekset saa ylitse kävellä
Sinun kannattaisi ennemmin miettiä, miksi samaistut heti epäasiallisesti käyttäytyviin ihmisiin? Koska jos itse et tee mitään väärää, miksi ihmeessä triggeröidyt noin ja uhriudut ammattimaisesti?