Lue keskustelun säännöt.
En vaan löydä paikkaani ja tarkoitusta elämässä
01.07.2024 |
Asiat on ihan ok ja olen totta kai kiitollinen työstä ja jonkinlaisesta terveydestä, mutta mikään ei tunnu oikein miltään, ei ole mitään odotettavaa ja päivät vaan valuu pois ilman mitään muistijälkiä mistään kun mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin, kotiin, ikuisesti. En jaksa enää innostua mihinkään harrastuksiin kun ne tuntuvat vaan puuhailulta jolla on tarkoitus kuluttaa aikaa. Kaipaan jotain syvempää merkitystä (ei uskontoa kuitenkaan) ja isompia tavoitteita. Olen monesti hakenut opiskelemaan ja yrittänyt hakea kiinnostavampia töitäkin mutta en ole tullut valituksi. Yksinäinen olen, ei kumppania eikä lapsia eikä mitään menestystä sillä rintamalla, eikä läheisiä ystäviä, pari etäistä kaveria on. Tosi energiaton olo ja latistuneet tunteet välillä mutta fyysisiä sairauksia ei tutkimusten mukaan ole. En usko olevani masentunut, koska tunnen selvästi että kaipaan elämänmuutosta. En vaan tiedä miten sen voi saada edes alkuun.
Kommentit (11)
Tuo on varmaan aika yleistä nykyaikana. Itsekin olen ollut noissa fiiliksissä varsinkin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin noin 23v, kun huomasin että elämä nyt on vaan just tota mitä kirjoitit. Aika vaan etenee ja kohta huomasin olevani 48v. 😂
Ap - parisuhde ja lapsia. Hanki ne.
Minä hankkisin ne,jos voisin. Olen liian vanha niihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen löytyy paljon, korjaan erittäin paljon, ohjeita netistä. Hakukone laulamaan, ap.
Et voi muuttaa mitään, ellet ole edes vähän aktiivinen itse.
Ei kylläkään mitään konkreettisia ohjeita, paitsi jos kyse on elämäntapamuutoksesta mitä en tarvitse nyt. Se puoli on hallussa. Instagram viisautta siitä miten meillä on vaan yksi elämä ja pitää olla aktiivinen nyt ja perustaa se yritys mistä on aina haaveillut riittää kyllä mutta ei auta mitään minun tilanteessani. Näen että eniten tarvitsin varmaan sitä opiskelua, että pääsisin uusiin kuvioihin, uusiin haasteisiin, ehkä uuteen työhön, mutta tämä on osoittautunut aika mahdottomaksi ja nyt alkaa tuntua siltä että viitsiikö enää yrittäjään. Todennäköisesti kuitenkin ensi keväänä yritän mutta sitä ennen pitää taas lusia yksi vuosi ilman suuntaa elämälle. Ensi vuonna olenkin taas vuoden vanhempi, yksi vuosi tuhlattu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap - parisuhde ja lapsia. Hanki ne.
Minä hankkisin ne,jos voisin. Olen liian vanha niihin.
Niitä ei vain hankita kuin kaupan hyllyltä kuten itsekin tiedät. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kumppani tai no elämän jakaminen toisen kanssa toi merkityksen
Onko sinulla nuorena ollut jotain haaveita? Mistä kipinä löytyi silloin?Mitä annettavaa sinulla olisi muille jota voisit toteuttaa vaikka vapaaehtoistyössä?Löytyisikö merkityksellistä ajatuksenvaihtoa vaikka jostain lukupiiristä, naistenpiiristä tai netin kautta?
Itselläkin on elämä aika monotonista mutta pari hyvää ystävää on pelastus ja kiinnostuksen kohteet joita voin myös somessa muiden kanssa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on virta. Nauti ja ole rohkea!
Miksi täällä eräät taas tyrkyttää seksuaalista suuntautumistaan ratkaisuna kaikkeen? Ei se kumppani oikeasti mitään ratkaise eikä edes kiinnosta kaikkia. Tyypillistä heteropropagandaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämällä olekaan mitään erityisempää tarkoitusta. Se on just sitä töihin-prismaan-kotiin -meininkiä. Sen kun hyväksyy, niin helpottaa jo kummasti.
Tuohon tilanteeseen löytyy paljon, korjaan erittäin paljon, ohjeita netistä. Hakukone laulamaan, ap.
Et voi muuttaa mitään, ellet ole edes vähän aktiivinen itse.