Voiko yhdessä koetut vaikeudet johtaa eroon?

Voi

Yleensä ne kyllä yhdistää. Lujittaa suhdetta.  Toisesta saa voimaa vaikeuksien keskellä.

Kaveria ei jätetä.  Tuo on sota slogan, mutta pitää paikkansa ihmissuhteissakin.

Kuolleet ja haavoittuneet kannettiin rintamalta pois, luotisateen keskelläkin.

Sama se on avioiliitossa.

Me ollaan kyllä pystytty. Varmaan riippuu siitä onko toinen aiheuttanut ongelman tai jättänyt tukematta vai ollut koko ajan tukena.

Jos esim toisen vanhempi menehtyy ja puolison reaktio on lähinnä get over it, niin varmaan siinä alkaa myös rakoilla parisuhde. Jos taas siinä surutyössäkin se toinen pysyy vierellä, niin siinä on ehkä tavallaan positiivinen muisto siitä puolison tuesta kuitenkin. Jos saat kiinni siitä mitä ajattelen.

Toki ehkä katson asiaa vähän yksioikoisesti, kuten niillä joilla ongelmaa ei ole, yleensä on tapana katsoa.

Kyllä voi. Köyhyys voi olla myös joillekin liian raskas taakka kaksin ja sairaudet. Tai sukulainen joutuu huolehtimaan yhdestä, jos ei raha riitä. Eikö maailman pitänyt olla parempi paikka kaikille, vaikka itsenäisyyttä haetaan.

Meillä kävi jotenkin niin, että oman veljeni itsemurha suisti silloisen puolisoni raiteiltaan ja nosti hänen aikaisempia traumojaan pjntaan liiaksi asti ja siitä seurasi kalteva pinta, joka johti suhteemme kaatumiseen. Niinkin voi käydä.

Puoliso muistuttaa lapsesta tai unelmasta joka kuoli.

Mielestäni ei yhteisesti koetut vaikeudet, mutta harvoin vaikeudet koetaan yhteisesti. Vaan jokainen käsittelee ne omalla tavallaan ja omassa tahdissa. Joskus se voi johtaa myös eroon kun ei tätä ymmärretä tai ja hyväksytä vaan vaaditaan että toisen olisi käsittelevä tunteensa samassa tahdissa ja samalla tavalla kuin minä.

Vanhimmasta lapsestamme tuli aikusena sekakäyttäjä. Mt-ongelmia ja kirjaindiagnooseja löyty. Todella rakas lapsi jokatapauksessa.

Elämä vanhempana oli todella haastavaa. Sillon oli hyvä että oltiin yhdessä, saatiin tukea toisiltamme.

Poikamme kuoli viime vuonna. Samaan aikaan mulle selvisi että mieheni oli toiseen naiseen ihastunut ja kirjottele lemmenlurituksia naiselle sinkkuna esiintyen.

Muitakin oli, tinderi ahkerassa käytössä.

Erosimme.

Todellakin 

Vierailija kirjoitti:

Vanhimmasta lapsestamme tuli aikusena sekakäyttäjä. Mt-ongelmia ja kirjaindiagnooseja löyty. Todella rakas lapsi jokatapauksessa.

Elämä vanhempana oli todella haastavaa. Sillon oli hyvä että oltiin yhdessä, saatiin tukea toisiltamme.

Poikamme kuoli viime vuonna. Samaan aikaan mulle selvisi että mieheni oli toiseen naiseen ihastunut ja kirjottele lemmenlurituksia naiselle sinkkuna esiintyen.

Muitakin oli, tinderi ahkerassa käytössä.

Erosimme.

Jälkikäteen miettien niin vaikeudet oitivöt yhdessä liiankin kauan. 33 vuotta.

Menen paskalle.

Kyllä voi hajoittaa parisuhteen. Kun tulee ns kova paikka, talo palaa, yhteinen tuttava tappaa itsensä, kotona käy varkaita, lapselle tapahtuu jotain kamalaa. Nämä ovat todellisia koetinkiviä. Meillä vakava koettelemus on minun sairastuminen. Tai sairas olen ollut koko ikäni, mutta sairaus paljastui 4 vuotta sitten. Jouduin teholle, sieltä osastolle, yhteensä 3 viikkoa. Mies kävi kerran katsomassa, toi laturin ym mitä pyysin, ei koskenut minuun, vaikka sairaus oli ns sisätautien alaa.

Kun pääsin kotiin, ei ketään ollut kotona. Mies oli kapakassa. Seuraava aamu oli sitten pommi, sanoi nyt otetaan ero. Ei selitellyt, ei perustellut. Minä järkytyin niin, että aikuinen tytär,  joka oli hakenut minut sairaalasta, soitti ambulanssin, ei kun takaisin osastolle. meni 3 vuorokautta ennen kuin pääsin takaisin kotiin.

No, tuosta tuli aika sekava uuden elämän alku. Mutta mies ei koskaan perustellut miksi halusi eron pitkästä suhteesta. Kun minä sairastuin, ei minulla ollutkaan luotettavaa miestä rinnalla, yksin sain taistella. Onneksi lapset pysyivät.

Mulla kävi kans noin, että kun sairastuin mies vaan lähti sanomatta mitään. Olin kuitenkin vuosikymmeniä ymmärtänyt ja hoitanut hänen vaivojaan ja sairauksiaan. Eli vaikka itse olisi hitsautunut kumppaniin myötä- ja vastamäessä, niin tunne voi olla yksipuolinen ja se kaataa suhteen.

Mieheni menetti herkkyytensä isänsä kuoltua. Sanoo, että nyt kun pahin on koettu, ei hän tunne enää sellaista surua, ahdistusta kuin ennen. Tämä kalvaa minua, sillä hän ei koe myöskään niitä positiivisia tunteita kovinkaan vahvasti. Ja jos itse itken tai olen äärionnellinen jostain asiasta, hän vain kohauttaa olkiaan ja on että get over it. Yhdessä ollaan, vielä, mutta alkaa kyllä riittää tuo kylmyys ihan mitä asiaa kohtaan vaan.

Jos parisuhde on vahva, niin vaikeudet lujittavat liittoa. Mutta toiset ne hajottavat, mutta ne hajoaisivat muutenkin jossain vaiheessa jomman kumman keski-iän tai muuhun henkilökohtaiseen kriisiin.

No meillä ei ole koskaan ollut mikään erityisen hyvä suhde. Monia vastoinkäymisiä ja vaikeuksia ollaan kuitenkin käyty läpi ja yhdessä pysytty. Ollaan jotenkin niin jalat maassa, että sitten vain käydään toimeen ja uurastetaan läpi kaiken paskan. Millekään romantiikalle tai parisuhteen huoltamiselle meidän elämässä ei ole ollut sijaa eikä mies semmoisen päälle ymmärräkään. Vaikea kyllä olisi uskoa, että tuo mies häipyisi kuten nuo jotkut ketjussa. Saattaisi kyllä tilaisuuden tullen pettää, kun on pettänyt ennenkin, mutta ehkä ei enää ole ihan niin vehkeidensä vietävissä kuin nuorempana. 

Suomalainen sananlasku sanoo, että kun nälkä tulee ovesta sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos. 

Yleensä niillä, jotka eivät tätä ymmärrä, ei ole ollut todellisia, traagisia vastoinkäymisiä, jotka ovat tuhonneet elämän vuosiksi, vuosikymmeniksi tai lopullisesti. Loputon kärsimys rikkoo ja uuvuttaa ja sen kourissa on vaikea ylläpitää romanttista suhdetta. Ja ihmiset käsittelevät kärsimystä eri tavoin. Kun toinen haluaa puhua ja toinen vetäytyä, niin erkaantuminen alkaa.