Autismikirjon nuorilla itsenäistyminen tapahtuu usein myöhemmin ja lapsuudenkodista irtaantuminen voi olla haastavampaa

Joissain maissa ihan normaalia. Täällä muutetaan verrattain aikaisin kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Joissain maissa ihan normaalia. Täällä muutetaan verrattain aikaisin kotoa.

No ei oikeastaan ole. Osoite voi olla sama mutta jälkikasvu pyörittää omaa taloutta eri kerroksessa tai siivessä. Tuollaisia asumismuotoja on Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ei siellä eletä lapsena lastenhuoneessa niin kuin täkäläiset peräkamaripojat ja -tytöt. 

Oma autismin kirjolla oleva lapseni muutti pois kotoa opiskelemaan 20-vuotiaana.

Tunnen. Sen sijaan itse olen as ja muutin heti lukion jälkeen.

Mun mielestä siellä yksiöissä vasta niitä periksiä onkin. Kukaan ei katso perään eikä välitä. Tungetaan pilleripurkki kouraan ja hyssytellään. Siinä itsenäistymistä.

Asuminen Suomessa on kallista. 

Itsenäisyys on että elää arvojensa mukaan, muista riippumatta, hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Oma autismin kirjolla oleva lapseni muutti pois kotoa opiskelemaan 20-vuotiaana.

Meillä 18. Täytti 19 2 kk sen jälkeen. 

Mä lähdin jo 15-vuotiaana. Vanhemmat eivät yrittäneet edes estellä vaan olivat onnellisia siitä, että pääsivät eroon.

Ex-miesystäväni tätä nykyä 27-vuotias pikkuveli asuu kuulemma edelleen vanhempiensa nurkissa,tai siis omassa huoneessaan. Nukkuu päivät ja pelaa tietokoneella yöt. Opiskeli yliopistossa mutta opinnot jäi kesken jo ekana vuonna. Asperger-diagnoosi löytyy. Myös exäni oli liian kiinni äidissään. Vanhempien luona piti käydä joka viikonloppu ja äiti pesi muutenkin hänen pyykit, laittoi ruokaa ja siivosi asunnon. 

mulla itsellä on myös Asperger ja ihmettelen ex-appivanhempia. Kummasti meiltä autistinaisilta onnistuu itsenäistyminen ja kodinhoito.

En tunne. Itse lähdin heti lukion jälkeen. Veikkaan että jos 25+ asuu kotona ns. peräkamarin poikana tai tyttönä, taustalla on myös mt-ongelmia ja sitä että vanhemmat ovat ylisuojelevia tai läheisriippuvaisia, siis väittävät ettei lapsi pärjää, vaikka tosiasiassa eivät itse pärjää. Lasta ei kannustettu itsenäistymään, koska on hiettu, että hän ei pärjää.

Mutta kyllä muissa maissa on normaalia, että kolmekymppiset asuvat ns. lapsen asemassa vanhemmillaan. Eivät pyöritä omaa talouttaan vaan ovat äidin helmoissa passattavana, ainakin pojat.

Vierailija kirjoitti:

En tunne. Itse lähdin heti lukion jälkeen. Veikkaan että jos 25+ asuu kotona ns. peräkamarin poikana tai tyttönä, taustalla on myös mt-ongelmia ja sitä että vanhemmat ovat ylisuojelevia tai läheisriippuvaisia, siis väittävät ettei lapsi pärjää, vaikka tosiasiassa eivät itse pärjää. Lasta ei kannustettu itsenäistymään, koska on hiettu, että hän ei pärjää.

 

Mutta kyllä muissa maissa on normaalia, että kolmekymppiset asuvat ns. lapsen asemassa vanhemmillaan. Eivät pyöritä omaa talouttaan vaan ovat äidin helmoissa passattavana, ainakin pojat.

Minulla siis AS.

Piti vielä sanoa, että tiedän kyllä ihan normaaleja ihmisiä jotka väliaikaisesti ovat asuneet vanhemmillaan +25v. Ja Helsingissä on joitain jotka asuvat ekat opiskeluvuodet, koska tulee halvemmaksi. Jos kotona on tilaa ja hyvät välit vanhempiin, niin miksi sitä olisi kiire muuttaa johonkin ylihintaisen vuokrayksiöön tai soluun. Eikä niitä välttämättä edes saa. Mutta toki 25-vuotiaana varmaan alkaa jo tehdä mieli.

Itse lähdin siitä helvetistä heti kun kykenin.

Ystäväni muutti kotoa 25-vuotiaana valmistuessaan maisteriksi. Oli kyllä opiskelijavaihdossa toisella mantereella. Kivahan se oli aloittaa työelämä ilman opintolainaa. 

 

Naapurissa asuu samassa rapussa nuori AS-aikuinen, on siinä varmaan viitisen vuotta asunut. Varmasti olisi parempi jos asuisi vieläkin vanhempien luona, jotka olisivat apuna ja tukena. Tämä kaveri haisee niin pahalta ettei halua hissiä käyttää hänen jälkeensä ja paha haju tuntuu ihan rappukäytävässä asunnon ohi kävellessä vaikkei ovea ole avattu aikoihin. Tyyppi siis poistuu vain joskus alkuiltaisin ruokakauppaan ja pelaa yöt ja nukkuu päivät. Aiemmin kävi joku etsivän nuorisotyön tyyppi katsomassa perään, vaan ei enää niitäkään. Tosi surullista. 

Sellaisessa tilanteessa jossa sekä vanhempi että lapsi ovat sinkkuja voi olla ihan tyypillistä että eletään kahden sukupolven taloutta tunnetuin esimerkki tässä lienee Juha ja Petteri Mieto.

Jos syntyvyyttä halutaan lisätä yksi ratkaisu on asenteiden muuttaminen kohti välimerillistä, että kotoa,tai jos silloinkaan, lähtö tapahtuisi vasta noin kolmenkympin korvilla, nykyisin työ-ja taloustilanne tulee vain pahenemaan, mikä taasen vaikeuttaa nuorten "omaan" elämään siirtymistä ja perheen perustamista,  lasten tekohan nyt tapahtuu monilla taloudellista syistä aivan liian myöhään, tämä ratkaisu voisi tuoda myös helpotusta koko ajan pahenevaan vanhustenhuollon kriisiin, koska kotona vanhuksia voitaisiin hoitaa pidempään. Suomi malli, äkkiä ja pian pois kotoa "omaan" elämään on vanhanaikainen malli, sillä me olemme  jo taantuneet entiseksi itä-blokin valtioksi. 

Kummallisia vastauksia. Koko Euroopassa lapset muuttaa keskimäärin 27-vuotiaina pois kotoa. Ehkä suomalaiset vanhemmat tulevat keskimääräistä hunommin toimeen lastensa kanssa.

Autistit eivät pääse muuttamaan pois kotoa, koska kotiäiti tai -isä on omaishoitaja ja vanhemmat saavat käyttöönsä myös osan lapsen eläkkeestä.

No ei ole. Vanhempi hankkii asunnon, tukee sinne ja moni osaa ihan itse toimia siellä. Ohjeita on kaikkeen, jopa imurointiin. Ellei nuori itse viihdy vanhempien seurassa välillä.