tohdinko jo tulla koputtelemaan..?
Taidan jo uskaltautua kirjoittamaan, kun olen pari pvää jo funtsaillut asiaa...Mä nimittäin sain pitkään toivomani plussan raskaustestiin maanantaina!!!!!!!!!!? Juu, ihan kolme testiä piti tehdä, kun en uskoa meinannut...
Taustoja sen verran, osa " vanhoista nimistä saattaa mut muistaa noista pco-plikoista ja USEISTA inssiketjuista. Olen pitkään ollu taustalla, lähinnä seurailemassa juttuja, kun nää hoidot alkoi tosissaan jo ahdistaan mieltä..
Kuiteskin, olemme pikku2:sta (inssi poika-04) yrittäneet hoidoilla jo 1,5 vuotta, tämä meidän viimeinen, viides inssi sitten toi lopulta tulosta. (IVF olis odottanut kesän korvilla seuraavaksi)
Mulle tehtiin inssi to 18.1. reseptillä clomit kp 3.-8. 3kpl/pvä sekä menopur 225iu, 9pvää pistelin+ pregnyl irrotusx2 yks. Munikset lähti aluks tosi laiskasti kasvaan, melkein lopetettiin kesken kierto, mutta lopulta 2 munista oli kasvanut & irronnut. Simppoja tais ollu joku 8milj...ovis oli juuri tapahtunut ennen inssiä.
Mulla oli alusta asti tosi huono fiilis, ennekuin itse inssissä lääkäri hehkutti että hyvältä näyttää. Jotenkin sitä alkoi itselläkin toivo heräilemään ja tietty pelkokin ainaisesta pettymyksestä.
Mulla oli vatsan nippailuja oikeastaan pp3.sta lähtien, pp.7:sta alkoi alaselän kipuilu (en tiedä oliko edes asiaan kuuluvaa) joka vieläkin on murheena. Myös rinnat kipeytyivät ja tuntuivat pinkeiltä, mitä oiretta mulla ei ole edes ennen menkkoja, eikä ekas odotuksessakaan. Odotukset vaan nousivat ja toivo oli jo aika korkealla. Sitten pp11 alkoi tyypyllinen menkkajomotus nivusissa sekä alaselässä, sekä mieli oli yhtä vuoristorataa..olin VARMA että täti on tulossa. Lääkärini oli neuvonnut minua testaamaan vasta pp14, mutta niin masentuneena menkkaoireista, päätin testata ma pp11 kuitenkin. Olin ostanut glearbluen elektronisen-pakkauksen, jossa 3kpl testipäitä. Ja heti ekasta testistä pamahti plussa! Voi sitä ihmetyksen ja itkun ja hämmennyksen määrää..epäilin vahvasti tulosta ja laitoin miehen hakemaan apteekista perustestin. Tein sen samana ilta ja se antoi vaan tositosi haaleen haamun, joka illan aikana hieman vahvistui...eli ei me vieläkään voitu uskoa todeksi.. Siispä seuraavana aamuna pp12
tein vielä glearbluella -kolmannen testin joka vahvisti plussan!!
Soitin taysiin ja olivat niin onneissaan meidän kanssa ja sovimme ekan ultra-ajan kolmen vkon päähän. Niin, sitten selviää onko siellä varmasti joku -tai montako kenties ;)
Edelleen olo hölmistynyt , mutta onnellinen...
Toivon sydämestäni kaikille Onnistumisia ja ennenkaikkea VOIMIA jaksamiseen!!!!!!
Sorry, jos vuodatus oli pitkä ja sekava, mutta en oikein tiennyt, mikä olisi ollut tähdellistä kirjoitettavaa tässä mielen myllerryksessä..
t.kalevi
Kommentit (49)
Todella ihana kuulla että Mayalla kaikki oli masussa hyvin:)
Itsellä oli tänään ultra ja 2 vaavin alkua näkyi:), vastaten hyvin viikkoja.
Olo on onnellinen ja hämmentynyt, miten me pärjäämme kahden pikkuisen kanssa ja päästäänkö kuinka pitkälle tässä raskaudessa.
Voihan olla hyvin paljon mahdollista että toinen vielä surkastuu pois, mutta sitä en halua....
Huomenna soittelen neuvolaan ja varaan eka käynnin.
Huh...
Oireina ei ole muuta kuin pahoinvointi, mutta oksentanut en ole.
Ja väsymystä kans ollut.
Juu nyt tuli vain omaa napaa, mutta kaikille teille peukkuja että vaavit pysyisivät matkassa sinne syksyyn asti:)
-Iida ja veijarit 7+2-
Tulin vain pikaisesti pyörähtämään ja pakko aina muutama rivi rustatakin :) Eli Katijo vastailikin Merin kysymykseen r-viikkojen laskemisesta, mulla tosiaan oli punktio 22.1. ja se siis 2+0. Ekan ultran ainakin hoitaja laski tuon mukaan ja enää tarvis puolitoista viikkoa odotella sitä.. Jotenkin vaan tuntuu, että vasta sen jälkeen voi antaa itselleen luvan ajatella, että on tosiaankin raskaana. Eilenkin vähän säikähdin, kun maha oli illalla tooosi turvoksissa ja kova kuin jalkapallo, että mitä kamalaa tämä enteilee... Mutta kuulunee kuitenkin asiaan, joten ei kai syytä paniikkiin :)
On se vaan jotenkin niin helpottavaa lukea muidenkin " vainoharhaisia" ja pelonsekaisia ajatuksia, kun mun äiti esimerkiksi vain hokee, että kaikki on varmasti hyvin ja pitää mua ihan kahjona kun en uskalla vielä nauttia tästä tilanteesta. Toisaalta sellainen, joka ei noita lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä suuria pettymyksiä ole kokenut ei ehkä osaa kuvitellakaan kuinka hauraasta onnesta tässä on kyse. Mutta nyt vain hyvillä mielin kohti sitä ekaa ultraa, kyllä se sieltä vielä joskus koittaa!
Idalle vielä isot onnittelut kahden pikkuisen johdosta, ihanaa että kaksi veijaria siellä köllötteli!!
EE
Tulin siis jauhamaan omaa napaa kun se yllättäin pyörii päällimmäisenä mielessä :) Eli mitä lähemmäksi eka ultra-aika tulee (enää reilu viikko ja maanantaina 26.2. se koittaa!) sitä epäuskoisemmaksi tässä alkaa muuttua. Kuvittelen jo korvissani lääkärin sanat, että ei täältä kyllä mitään löydy¿ Välillä on tosi onnellinen olo kun päätän tietoisesti nauttia tilanteesta niin kauan kunnes toisin todistetaan, mutta yhä useammin huomaan ajattelevani, että ei nyt vielä iloita mistään. Tuota pelkoa yllyttää myös se, että välillä tulee maha tosi kipeäksi (vähän niin kuin kuukautiskramppeja tms.) ja viimeksi viime yönä heräsin tuollaiseen kipukohtaukseen, joka tuli kun vaihdoin asentoa. Onneksi ne menee äkkiä ohi, mutta silti vähän huolestuttaa että mistä ne voi johtua. Mies on yhtä skeptinen (jopa ehkä enemmän kuin minä) ja molemmat ollaan siis tosi varovaisia puheissamme ja ajatuksissamme tästä aihepiiristä. Mulla on muutenkin mielialat niin herkillä, että ihan kaikki tv:stä tuleva hömppäkin itkettää, joten pitää nyt yrittää olla rauhallinen ja välttää ajattelemasta liikoja. Raskausoireita on ollut kohtuullisesti eli rinnat on edelleen tosi arat, välillä on huono ja etova olo ja väsyttää ihan törkeästi. Mutta eihän ne mitään todista kuitenkaan. Sori vuodatus, mutta kun ei oikein kenellekään muullekaan voi näitä ajatuksia purkaa!
EE (rv 5+5)
Varovasti tänne kirjoittelen, vaikka fiilis on juurikin sama kuin EmmaEmilialla (hei vaan enskakamulle!). Plussan testasin viime tiistaina toisen tehdyn inssin tuloksena. Torstaina oli vielä pakko testata uudelleen, kun en uskonut, mutta selkeä plussa testissä kuitenkin oli. Mitään oireita tai tuntemuksia ei ole, ja sen takia tuntuukin niin mahdottomalta, että me oltaisiin oikeasti onnistuttu.
Alkuraskauden ultraan mulla on aika 7.3., joten vielä melkein 3 viikkoa joudun miettimään, onko siellä mitään vai ei. Vaikka olen superonnellinen, niin onnea varjostaa huoli. Tuntuu kuitenkin turvalliselta tulla tänne jännittämään teidän kanssanne, on mukava " tavata" näissä merkeissä!
Bianco (pp 18 tai -ehkä- rv 4+4)
Taas ollu niin kiirettä, että nyt vasta ehdin näppäileen jotakin..
Onittelut tupla-uutisista Idalle! Omaa itseäni vähän hirvittää myös. josko kaks olis lähtenyt matkaan...
Ja EE, ne vatsakrampit on tuttuja mullekkin, mä muistelin samoja myös ekasta odotuksesta (myös nyt niitä on), tuntuvat hurjilta, mutta luulempa niiden olevan harmittomia kohdun kasvu" supistuksia" .
Ultra se odottaa keskiviikkona, mä luulen että kerkiän vielä harmaantua ennenkuin ke saapuu! Törkeä väsymys vaivaa täälläkin, voisin vain nukkua ja nukkua.. Sekä nää mielenvaihtelut, huh-huh. Ihan harmittaa, kun saatan hermostua niin helposti 3-vuotiaalleni, eikä hän ymmärrä syytä..sitten tulee tippalinssiin hyvin nopeasti -herkkyys jokasuuntaan tuntuu hämmentävältä. Voi mies ja poika raukkoja, olen yrittänyt aina pyytää anteeksi ja selittänyt, että äiti on VÄHÄN väsynyt..
Sorry nyt kun omasta navasta taas täytyy niin kovasti tarinoida!
Olen tosi iloinen, että plussanneita on näin komea pino tullut, ihanaa on ollut lukea teidän kuulumisia. Toivottavasti pysytään aktiivisina jatkossakin!
Hyviä vointeja!
t.kalevi rv 8 ja risat ( öö meniköhän oikein ny?)
Olipa mukava huomata, että olet päässyt siirtymään tänne puolelle!!!!! ONNEA!!! :) Silloin syksyllä samaan aikaan piinailtiin ekaa hoitoa...muistatko?? :) Huh...onneks kaikki on hyvin..ei sua kyllä ole helpolla päästetty! Oikein kovasti onnea odotukseen ja miksei samalla kaikille muillekkin! :)
Inka-Mari rv 17+6
Idalle onnea hyvistä ultranäkymistä!
Onnea plussasta Biancolle!
Maya, ovatko vuodot taakse jäänyttä elämää?
Olen ollut vaitonainen täällä, kun en oikein uskalla minäkään uskoa vielä, että kaikki sujuisi hyvin loppuun saakka. Ja itseasiassa tänään on tullut tuhrua, sellasta ruskeaa, ja koko päivä on aivan pilalla. Olen niin kyllästynyt tähän ainaiseen epävarmuuteen! Mulla on kyllä ollut aikasemmissakin raskauksissa kokemusta vuotamisesta, joten uutta tämä ei ole, mutta ei kyllä yhtään helpota oloa. Toisaalta hyvä jos menee nyt kesken eikä vasta myöhään (edellinen raskaus päättyi keskenmenoon vko:lla 18!). Ei kai auta muu kuin odotella, mutta ajattelin kyllä huomenna kysyä jos vois sitä ultraa aikaistaa siitä rv 8:sta viikolla, siis jos ei nyt se km ole heti tulossa. :(
Raskausoireita sentään kuitenkin vielä on, ja toivonkin että oma kroppa kuvittelee että nyt ois menkkojen aika (ois kiertopäivä n. 32, mikä on mulla yleinen kierron pituus), mutta lopettais " tajuttuaan" että nyt ei mitään menkkoja kaivata. Huoh, kyllä tässä kaikenlaista tulee mieleen..
oli lauantaiaamuna. Ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta havaitsin aamulla pyyhkiessä runsaasti kirkasta verta ja jopa muutamia pienikokoisia hyytymiä. Kipuja mulla on endon takia siis koko ajan, mutta mitenkään erityisen kovia ne ei ainakaan silloin la olleet. Paniikki iski tietysti ja soitin Mehiläisen gynekologipäivystykseen ja sain ajan iltapäiväksi. Kävi kuitenki niin, että vuoto laantui melkein heti vain hyvin vähäiseksi ruskehtavaksi, mutta menin silti ultraan.
Uutiset oli hyviä ja huonoja. Gyne arveli, että vuoto ois tullut jostain viattomasta syystä, epäili kohdunsuuta. Kohdussa näkyi raskauspussi, hyvänkokoinen ruskuaispussi ja pieni sikiökaiku, joka kuitenki oli gynen mielestä hiukan liian pieni viikkoihin nähden. Koosta johtuen ei voinut vielä erottaa, oliko sydäntoimintaa.
Lääkäri sanoi, että parin viikon sisällä selviää, eli nyt siis vaan odotellaan 1,5vkoa klinikan ultraääntä vielä..
Tuntuu kuin kivutkin ois lisääntyneet, tosi myös raskausoireet on muutaman päivän sisällä taas lisääntyneet ja vuotoa ei ole näkynyt.
En ymmärrä miksi tämän elämän pitää olla jatkuvaa taistelua, kun sitte luulee, että voi hetken olla onnellinen, niin aina tulee takapakkia..
Eikös sulla ole viikkoja vasta 6? Eihän silloin vielä pitäis alkion olla kovin iso eikä sykkeenkään todennäköisesti näkyä? Sinuna en panisi kovin paljon painoa gynesi arviolle, vaan yrittäisin odotella rauhallisin mielin sen 1.5 vkoa. Tsemppiä jatkopiinaan.
Mulla ei ole tänää vuotanut, mutta vihlonut kuitenkin aika kipakasti välillä. Soitin klinikalle, ja halusivat ultrata huomenna kohdunulkoisen varalta. Ehkä se kannattaa mennä tarkistuttamaan. Ärsyttää vaan, että viikkoja on niin vähän ettei siitä ultrasta välttämättä paljon kostu (mutta ainakin pitäis selvitä missä se raskaus on). ääh tätä...
Nostellaanpa pinoa ykkössivun puolelle, kun täällä on ollut hiljaista.
Pikkuhiljaa päivät lisääntyy, vaikka tuntuu, että aika alkuraskauden ultraan kuluu superhitaasti! Vielä melkein kaksi viikkoa vielä jännitettävänä. Raskausoireita ei ole edelleenkään minkäänlaisia, mikä ei lainkaan rohkaise. Olen aina kuvitellut, että sitten kun on raskaana, niin sen " vaan tietää" ... Mutta eipä tässä voi muuta kuin odottaa!
Millaisia ultrakuulumisia Merillä on?
Bianco 5+1
Onko kenelläkään mitään ihania kuulumisia? Meri, mitäs ultrassa näkyi??? Toivottavasti kaikki on hyvin siellä päin.
Täällä jännäillään ultraa vielä viikko. Vuotoa ei ole näkynyt viime viikonlopun jälkeen, ja tällä viikolla kuvaan on astunut koko ajan voimistuva pahoinvointi, ekat kaks viikkoa se oli vain sellasta satunnaista etomista/kuvotusta, mutta nyt kyllä teki tiukkaa töihin tuleminen ja automatkan pidättelin jo oksua. En kyllä teidä, miten selviän ens viikolla töistä, jos tämä vaan pahenee..ei saa käsittää väärin, olen ikionnellinen tästä voimistuvasta pahoinvoinnista, mutta voi kyllä olla, että töistä pitää olla jonkin aikaa pois, jos tällaisena jatkuu. Onneksi tänään on viimeinen työpäivä tällä viikolla.
Kimberly rv 6+4
Varovainen tervehdys! Ensimmäistä kertaa uskaltauduin availemaan sivustoja.. Ajattelin kysäistä mahtuisko mukaan keskustelemaan? Takana lapsettomuutta ja yrityksiä vajaa pari vuotta. Ikää 29v niin minulla kuin miehelläkin.Nyt hormonihoidot ja toinen inssi 24.1. Kolmen enemmän tai vähemmän haalean + jälkeen alan pikkuhiljaa ehkä uskoa todeksi vaavin tuloa.. Hirmusti pelottaa kohdunulk.rask. tai tuulimunan mahdollisuus!
Kaikkia oireita löytynyt jo parisen viikkoa; rinnat pinkeät ja kasvaneet, " menkkakipuja" , alaselkäkipuja, valkovuotoa, kurniva nälkä ja sitten ei jaksaisikaan syödä, etova olo kaiken päivää, paleltaa, väsyttää, vessassa pitää juosta vähän väliä...Ja pelottaa josko tämä ei olekaan totta! Ihanaa löytää edes täältä netistä " kohtalotovereita" ! Aluksi pelkäsin ihan hirveästi menkkojen alkamista, koska en ollut koskaan kuullut alavatsakipujen kuuluvan asiaan alkuraskaudessa! Samoin lisääntynyt valkkari onkin siis ilmeisesti ihan normaalia raskaudesta johtuvaa? Huh huh. Edelleen katson joka kerta vessassa näkyykö punertavaa vuotoa!
Tilanteestani en ole kertonut vielä kellekään! Eli tämä oli ensimmäinen kerta, kun pohdin tilannettani " ääneen" missään! Onnea muille odottajille! :)
Eka ultra oli vihdoin eilen ja kaikki oli kunnossa 8) !
Yks mönkijä oli matkassa mukana 7,9mm(meniköhän nyt oikein)
oli mittaa ja vkot nyt tasan 7. Eli mun vkot oli päinmäntyä laskureiden mukaan, lääkäri sanoi että insspvä lasketaan rv 2 vasta, eli siksi suurentelin vahingossa raskausvkoja. Komea syke näkyi heti ja nivusvihlontaan löytyi syyllinenkin, järkkykokoinen keltarauhanen munasarjassa.
Yllättävä ja huippuhieno asia on, että taysissa ne jatkavat tätä alkuraskauden seurantaa aina niskapoimu-ultraan asti, rv13! Minusta on ihana olla tuttujen hellässä hoivassa tän kaiken jännityksen keskellä. Hyvä fiilis vaan nousi, kun huomasi että hoitohlökuntakin niin vilpittömästi oli onnellinen meidän puolesta...
SAin luvan mennä hierojalle tuosta selkäkivusta, josko olisi muita lihasvaivoja, eikä mönkijästä seurannutta.
Edelleen painaa väsy kovalla kädellä, samoin ohimenevää huono vointisuutta ilmennyt..tosin ei oksentamiseen asti mennyt.
Mitäs te muut, jokos on ultrissa käyty?
Ja tervetuloa joukkoon uusille 80) !
t.k rv7
Meillä oli eilen alkuraskauden ultra ja kaksi kyytiläistä siellä näkyi! Olen ollutkin niin huonovointinen, että arvasinkin sen. Pp14 hcg-arvo oli 865, joten siitäkin jo jotain päättelin. Nyt on olo onnellinen, mutta samalla pelottaa kaikki riskit...
Idalle onnea myös tuplauutisista! Tulkaahan muutkin kertomaan, mitä siellä ultrassa sitten näkyi! = )
Rsna 8+
Onnea hyvistä ultranäkymistä Kalevi ja Rsna! ja olikohan vielä muitakin? Jännää teillä Rsna ja Ida, kun tuplasti lykästi. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin, ja miksei menisi...
Mulla oli ultranäkymät vähän samanlaiset kuin Kimberlyllä, sillä erotuksella että syke näkyi. Alkio oli vain pieni piste, ja ehkä vähän pieni viikkoihin nähden (5+6), mutta en nyt jaksa olla kauhean huolissani, vaan odottelen minäkin seuraavaa ultraa, joka siis 7.3. Milloin sulla Kimberly olikaan seuraava ultra? Peukkuja vaan kovasti siihen!
Huonoa oloa mullakin enenevässä määrin, välillä tekis mieli jo tutustua pönttöön lähemmin, mutta onneks ei ole tarvinnut vielä. Väsyttää myös armottomasti. Tänään olin kotona sairaan lapseni kanssa, ja päiväunilla en saanut häntä nukkumaan, mutta itseni kylläkin (1.5 tuntia meni ihan kevyesti, mitä nyt piti osittain hereilläkin olla, kun jostain syystä äidin ei annettu nukkua kovin syvästi ;). Eli ei tänne sen kummempaa, tuhrujakaan ei ole näkynyt sitten viime viikon...ja se on kyllä hyvä, sen verran paljon ne hermostuttaa aina.
eli eilen oli se kovasti odotettu ultra (rv 7+3), ja oli oikein luottavaine olo sinne mennessä. lääkärin sanat oli musertavat: näkyy yksi kohdunsisäinen sikiöpussi, mutta ei sikiökaikua. eli keskenmeno. mitään vuotoa ei ole ollut ja maanantaiksi sain lähetteen sairaalaa lääkkeelliseen keskenmenon käynnistykseen. (=tyhjennykseen) palaan tonne lapsettomuus palstalle, jonne jo kirjoitinkin vähän pitemmästi. toivon kaikille teille onnellista raskausaikaa ja ennen kaikkea sitä että lopputuloksena on se haaveiltu vauva. jospa tätä ei tarvitsisi kenenkään muun kokea.
-omenakuu
Olen kauhean pahoillani... ei ole reilua tuollainen, hirmuisesti jaksamista nyt teille! Iso lohtuhali!!
Juuri tuosta syystä en ole täällä nyt kauhean aktiivinen ollut, kun ei tiedä, mitä siellä ultrassa paljastuu! Onneksi täällä on ihaniakin ultrakuulumisia... Mieletöntä Meri, että syke näkyi jo! Tuskin siitä koosta vielä mitään voi sanoa? Ja tuplia pukkaa myös! Onnittelut! Itse en osaa päättää vielä edes pelätäkkö vai toivoa kahta, olisi edes se yksi... Noh keskiviikkona ultran jälkeen ollaan varmaan viisaampia. Sitten ehkä uskaltaa mennä lokakuisten pinoon, hurjan rohkeita ihmisiä siellä jo, niinkuin se vaikuttaisi mitenkään mihinkään, vaikka sinne jo pinoutuisi ;) Porukat hösöttää jo nimistä ja muusta, olisi varmaan pitänyt odottaa ultraa ennenkuin kertoi. Tuun varmaan hulluksi, kun kerrotaan miehenkin porukoille ja sitten äiti ja anoppi soittelee joka päivä...
Oon ollut aika hajalla kun flunssakin iski, enkä oo päässyt liikkumaan. Tänään sentään mies raahas ulos yli tunniksi :) Väsyttää hulluna ja ahdistus iskee välillä, on tää ollu sen verran shokki monen vuoden jälkeen... Täytyy mennä vinkumaan vaikka neuvolapsykologille tai jollekin ;) Ja eikun nyt sohvalle.
Katijo rv 6+4
Voi ei! Todella ikäviä uutisia :´(. Kauheasti voimia teille. On se julmaa, että kun on muutenkin vaikea saada sitä plussaa, niin sitten sen vielä menettää. Onneksi saitte pakkaseen pieniä huuruisia toivoja. Toivon kovasti, että niillä onnistutte.
Katijo! Hauska kuulla susta :). Ajattelinkin, että mitä mahtaa kuulua, kun et ole kirjoitellut lainkaan. Ultraan peukutuksia. Toivottavasti kaikki on hyvin. Me ei olla kerrotu vielä kenellekkään sukulaiselle, eikä luultavasti kerrota edes ultran/ultrien jälkeen. Sitten kun/jos kaikki menee hyvin ja maha kasvaa, saavat huomata sen ihan itse. Näin päätin kun viimeksi sain keskenmenon myöhäisillä viikoilla, ja jouduin kertomaan about miljoonalle ihmiselle huonot ja raskaat uutiseni. Se oli hirveän rankkaa sekä itselleni että läheisilleni. Harvinaisiahan tällaiset tapahtumat kuitenkin on sitten kun nähdään että syke ja kasvu on ok, vaikka viikkoja olisi vielä vähän. Mä olen vaan nyt ihan neuroottinen tuon suhteen :/.
t. Meri
Ei meille sentään tuplia :), vaan yksihän meillä tuolla masussa vaan on.
Meri 6+4
Meri, punktio/hedelmöittymispäivä on 2+0 eli kyllä sullakin on jo 5+0! Samoissa siis mennään, EE:llä taas punktio oli kaksi päivää aiemmin.
Maya, ihanaa, että kaikki on hyvin!
Mua vielä vähän epäilyttää koko homma... Pahimmat ahistukset/pahat olot kyllä lähti, kun mies tuli lauantaina työreissulta takaisin, oli ihan kauheeta testailla yksin niitä haaleita viivoja! Viime viikon työhaastattelu ei tainnut tuottaa tulosta, mistä oon ollut vaan onnellinen, koska nukuttaa kokoajan kauheesti. Se ja kipeät rinnat on lähinnä oireet nyt, jotain satunnaisia vatsakipuja on myös. Eilen sain itteni jo uimaankin, tosi kivaa! Testasin illalla ekan vahvan viivankin :) Verikokeeseen en varmaan jaksa pyytää lähetettä. Aika menee ihan älyttömän hitaasti, mulla on ultra 28.2., enkä oikeen osaa uskoa ennen kuin nään...
Mun äiti sai tietää jo ekan testin jälkeen pp11, kun ties aikataulun muutenkin, niin en viittiny kiduttaa sitä ;) Yks kaveri sai tietää perjantaina ja toiselle laitoin tänään viestiä. Vielä yhelle voisin kertoa kans jo, kun sekin kerran tietää hoidoista. On tää nyt kuitenkin mieletön edistysaskel niistä negatesteistä...