Häpeän nuoruuden käytöstäni edelleen kolmekymppisenä

Vain Persut ovat ylpeitä ääliömäisyyksistään hoivakoti on saakka.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

Jaa ei vai? Ainakin omalla kohdalle on osunut kaksikin ihmistä tässä viimeisen reilun puolen vuoden aikana joista kumpikin on muistanut turhankin hyvin ne omat tolloiluni nuoruudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

 

 

 

 

Valitettavasti muistaa.

 

Mistä tiedät

Mun kaveri ainakin tykkää ottaa esille näitä "hauskoja" juttuja tyyliin "muistatko sillon kun teit asian x ja y, hahhahhah miten noloa".

T. Eri

Vaihda fikumpiin kavereihin. Tai pyydä suoraan lopettamaan. Tuollaiset (muiden ihmisten) vanhojen negatiivisten asioiden muistelijat ovat toksisia eivätkä yleensä saavuttaneet myöhemmässä elämässään kauheasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

 

 

 

 

Valitettavasti muistaa.

 

Mistä tiedät

Mun kaveri ainakin tykkää ottaa esille näitä "hauskoja" juttuja tyyliin "muistatko sillon kun teit asian x ja y, hahhahhah miten noloa".

T. Eri

Samaa tekee mun yksi kaveri, mitä noloin juttu, niin sitä useammin se ottaa sen esille. Mistähän tuokin kertoo.

Sama

sama.

Ihmiset nyt yleensäkin tulevat aikuiseksi vasta kolmekymppisenä. Osa sitä prosessia on nähdä, miten kypsymätön ja hölmö on ollut. Mutta toisaalta prosessin pitäisi johtaa anteeksiantoonkin. Olet ollut lapsi ja käytöksellesi on ollut syynsä. 

Jos kaveripiirissä on muistuttelee, pyydät lopettamaan. Jos ei lopeta, kaveruus on ohi.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa nuoruuttakanssaeläneiden kanssa muistellessa tulee usein todettua yksissä tuumin, miten tolloja sitä oltiin.

Toki edelleenkin ollaan, mutta laimeammin.

Jotku vihervassarit jopa myöhemmin tajuaa tyhmyytensä.

 

Persut puolestaan eivät tunne minkäänlaista häpeää pahimmistakaan ylilyönneistään, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Onneksi olen autisti, niin en tunne häpeää.

Mulle tulee myös sellaisia flasbackeja kaikesta tyhmästä mitä oon mennyt tekemään tai sanomaan. Yritän olla vain armollinen itseäni kohtaan näissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

Kaikki eivät ole juoneet muistiaan, kuten sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

 

 

 

 

Valitettavasti muistaa.

 

Mistä tiedät

Mun kaveri ainakin tykkää ottaa esille näitä "hauskoja" juttuja tyyliin "muistatko sillon kun teit asian x ja y, hahhahhah miten noloa".

T. Eri

Mullakin joku yritti. Sanoin en halua kuunnella, lopeta.

Ja seuraavalla kerralls sanoin vielä rumemmin, mä sentään menen eteenpäin, sä jäät jankkaamaan vanhoja juttuja.

Minä haluan unohtaa ne, etkö sinäkin haluaisi mun asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muu enää muista niitä aikoja...

 

 

 

 

Valitettavasti muistaa.

 

Mistä tiedät

Mun kaveri ainakin tykkää ottaa esille näitä "hauskoja" juttuja tyyliin "muistatko sillon kun teit asian x ja y, hahhahhah miten noloa".

T. Eri

Samaa tekee mun yksi kaveri, mitä noloin juttu, niin sitä useammin se ottaa sen esille. Mistähän tuokin kertoo.

Kaverisi kusipäisyydestä se kertoo.

Voin kertoa, että ne häpeälliset ja kipeät asiat seuraavat mukana koko elämän. Vaikka niitä ei aktiivisesti muistelisi, ne saattavat iskeytyä mieleen välähdyksinä. Niin minulle kävi, myös ne keski-ikäisenä tekemäni mokat palasivat tajuntaani.   Useilta henkilöiltä pyysin anteeksi, osalta en enää voi.  En vello niissä, mutta on terveellistä että ihminen on itselleen rehellinen. Olemme täällä oppimassa elämän läksyä.

Olen jo 45-vuotias ja vieläkin nuoruuden hölmöilyt hävettää ja kaduttaa. En mä niitä päivittäin mieti, mutta välillä ne putkahtaa mieleen mitä ihmeellisimmistä asiayhteyksistä. 

Tiedostan kyllä, että jokainen hölmöilee nuoruudessa, mutta itselläni lähti homma aivan lapasesta. Alkoholia, irtosuhteita ym. ja tätä typeryyttä kesti vuosikaudet. 

Kuten joku tässä ketjussa totesikin, onneksi omat lapset ovat fiksumpia. Omat lapseni eivät varmaan edes uskoisi, millainen typerys heidän iässään olin.